Kilpailulainsäädäntö

Kilpailulain ja EU:n kilpailusääntöjen mukaan kiellettyjä ovat sellaiset kilpailunrajoitukset, joilla katsotaan yleensä aina olevan vahingollisia vaikutuksia taloudelliselle kilpailulle (kieltoperiaate). Tällaisia kiellettyjä rajoituksia ovat mm.

  • määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
  • kilpailevien yritysten väliset keskinäiset sopimukset ja menettelyt kilpailun rajoittamiseksi (kartellit).

Kilpailulaissa on vastaavat aineelliset säännökset kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artikloissa 101 ja 102. Kilpailulaissa on lisäksi kilpailuneutraliteettisäännökset ja päivittäistavarakaupan määräävää markkina-asemaa koskeva säännös, joita ei ole EU-lainsäädännössä. EU:n kilpailusäännöt tulevat sovellettaviksi tilanteissa, joissa järjestelyllä on vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kilpailulakia puolestaan sovelletaan silloin, kun kauppavaikutusta ei ole.

Kilpailulain nojalla voidaan puuttua yritysten toimintaan, joka rajoittaa kilpailua Suomessa tai jolla on vaikutuksia suomalaiseen asiakaspiiriin. Kilpailulaki mahdollistaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtävien laittamisen tärkeysjärjestykseen ja sen voimavarojen suuntaamisen merkittävimpiin kilpailuongelmiin.

Määräävä markkina-asema ja yritysten keskinäiset sopimukset

Kilpailulain ja EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 102 artiklan kieltämä määräävän markkina-aseman väärinkäyttö voi liittyä hinnoitteluun kuten esimerkiksi kohtuuttoman korkean hinnoittelun, hintaruuvin, saalistushinnoittelun tai hintasyrjinnän tapauksessa. Väärinkäytössä kyse voi olla myös esimerkiksi toimituksista kieltäytymisestä, sitomisesta taikka yksinmyynti- tai yksinostosopimuksista.

Kilpailulailla ja EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan perusteella voidaan puuttua sa­mal­la tuo­tan­to- tai ja­ke­lu­por­taal­la toi­mi­vien eli kes­ke­nään kil­pai­le­vien yritysten vä­li­siin so­pi­muk­siin ja me­net­te­ly­ihin, joil­la ra­joi­te­taan yri­tys­ten kes­ki­näis­tä kil­pai­lua. Tällaisia ovat muun muassa hinta- ja tarjouskartellit, markkinoiden ja hankintalähteiden jakaminen sekä tuotannon rajoittaminen.

Samoin kilpailulailla ja 101 artiklalla voidaan puuttua eri tuotanto- ja jakeluportaalla toimivien yritysten välisiin toimitus- ja jakelusopimuksiin, joihin sisältyy kilpailunrajoituksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi yh­den tuo­te­mer­kin mää­rää­mi­nen (kil­pai­lu­kiel­to­vel­voi­te), yk­sin­myyn­ti, yk­sin­omais­ten asiak­kai­den mää­rää­mi­nen, va­li­koi­va ja­ke­lu, yk­sin­omai­nen toi­mi­tus­vel­voi­te, si­to­mi­nen se­kä oh­je­vä­hit­täis- ja enim­mäis­hin­nat.

Lisäksi sekä kilpailulaissa että EU:n kilpailulainsäädännössä on yrityskauppavalvontaa koskevat säännökset.

Laki voimaan 2011

Kilpailulaki tuli voimaan 1.11.2011. Tämän jälkeen kilpailulakiin on tehty joitakin muutoksia. Syyskuun alussa 2013 voimaan tulivat kilpailuneutraliteettia koskevat kilpailulain säännökset ja vuoden 2014 alusta tuli voimaan määräävää markkina-asemaa päivittäistavarakaupassa koskeva kilpailulain pykälä.

Myös kilpailulain tarkastuksia koskevaa pykälää on täydennetty. Maaliskuun alusta 2015 voimaan tulleessa muutoksessa selvennettiin Kilpailu- ja kuluttajaviraston tarkastusoikeutta kilpailulain noudattamisen valvonnassa kun yritys on ulkoistanut tietohallintoansa ulkopuoliselle palveluntarjoajalle.

Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut kilpailulain uudistamista koskevan työryhmän, jonka toimikausi on 1.9.2015 – 28.2.2017.

Lisätietoja: Virve Haapajärvi

Muualla verkossa