Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt

Ehkäistään nyt ihmeessä

11.1.2021 12.57
Kolumni

Suomi on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen nopeasti sen jälkeen. Tavoite on erittäin kannatettava ja monet kunnat haluavatkin saavuttaa sen jo ennen vuotta 2035. Tuo tavoite ohjaakin vahvasti ilmastoon ja muuhun ympäristöön liittyvää päätöksentekoa. Tavoitteen saavuttaminen ja sen myötä tulevaisuuden rakentaminen edellyttää luonnollisesti terveitä ja toimintakykyisiä ihmisiä. Voisiko Suomi siis olla todellinen edellä kävijä ja asettaa hiilineutraalisuutta täydentämään samankaltaisen tavoitteen myös esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen ja muiden tarttumattomien tautien esiintyvyyden osalta?!

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja ehkäisevän toiminnan merkitys on nostettu 2000-luvulla yhä korostetummin esille monissa virallisissa asiakirjoissa. Tuosta näkökulmasta on myös tuotettu hieman eri otsikoilla lukematon määrä erilaisia strategisia linjauksia ja toimenpideohjelmia. Miksi sitten erilaisista ehkäistävissä olevista haitoista, ongelmista ja sairauksista veronmaksajien maksettavaksi kertyvät kulut ovat kuitenkin viime vuosina mieluummin kasvaneet kuin pienentyneet ja ovat nykyisin vähintään 10 miljardia euroa vuodessa?!

Väitän, että ehkäistävissä olevien ongelmien ja niistä aiheutuvien kulujen kasvun taustalla on ainakin kolme perussyytä. Ensinnäkin sidomme ehkäisevän toiminnan yhä edelleen aivan liiaksi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään. Tuolla järjestelmällä on oma tärkeä roolinsa etenkin jo syntyneiden ongelmien korjaamisessa, mutta suurin osa ihmisten elämästä ja siksi myös ongelmien juurisyistä on aivan muualla kuin terveyskeskuksissa. Niinpä ehkäisevän toiminnan painopisteidenkin olisi oltava pääosin aivan muualla kuin soten sisäisten prosessien kehittämisessä, mutta kylläkin sen asiantuntijoiden osaamista hyödyntäen.  

Toisekseen asetamme toiminnalle hyvin harvoin mitattavissa olevia tulostavoitteita. Niiden sijasta toiminnan lähtökohtana on pääsääntöisesti kerta toisensa jälkeen toistuva listaus toiminnallisia tavoitteita eli järjestetään, kehitetään, selvitetään, kutsutaan koolle jne. Näin toimiessamme emme tee itsellemme selväksi, mitä tarkkaan ottaen haluamme saavuttaa emmekä sen myötä voi tietää, mikä on oikeasti tuloksellista toimintaa. 

Tietyllä tavalla edelliseen kohtaan liittyen ehkäisevä toiminta nähdään liian usein liian suoraviivaisesti suoraan yksilöön ja hänen fyysiseen aktiivisuuteensa ja/tai muihin elintapoihinsa vaikuttamisena. Sen lisäksi tämä tarkoittaa käytännössä toisistaan irrallisia määräaikaisia projekteja. Kyse lienee kuitenkin eri-ikäisten ja -luonteisten, erilaisissa ympäristöissä asuvien ja monella muullakin tavoin lähtökohdiltaan erilaisten ihmisten elämänhallinnan tukemisesta ja vahvistamisesta. Ja jos niin, elämänhallintaa vahvistavien olosuhteiden luominen taitaa edellyttää huomattavasti elintapaprojekteja laajempaa ja pitkäjänteisempää lähestymistapaa.

Nykyinen hallitusohjelma sisältää seuraavan kirjauksen: ”Edistetään hyvinvointitaloutta investoimalla toimiin, joilla tuetaan hyvinvointia ja terveyttä sekä vähennetään eri palvelujen tarvetta”. Itse halun tulkita sen mahdollisuutena aikaisempaa huomattavasti systeemisempään toimintatapaan. Toimintaan, jonka lähtökohtana on selkeästi määritellyt tulostavoitteet ja niiden saavuttamisen edellytyksenä olevien kestävien myönteisten muutosten aikaansaamiseksi tarvittava kokonaisvaltainen lähestymistapa ja sen perusteella rakentuva ekosysteemi.  

Vaikuttavuusinvestoimisen osaamiskeskuksen ensisijainen tehtävä on tukea julkista sektoria vaikutusten hankinnassa erityisesti ennakoivan ja ehkäisevän toiminnan näkökulmasta. Se onkin enemmän kuin valmis tuomaan oman panoksensa hyvinvointia ja terveyttä tukevien investointien toteutumiseksi.

Mika Pyykkö, johtaja
Vaikuttavuusinvestoimisen osaamiskeskus

Kolumni
Sivun alkuun