Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt

Elinkeinoministeri Olli Rehn Sijoitus-Invest 2016 -tapahtumassa

Työ- ja elinkeinoministeriö
30.11.2016 11.27
Puhe

Messukeskus 30.11.2016

Hyvät kuulijat,

Kiitos kutsusta ja tervetuloa tähän aamun tulevaisuusmatineaan tänne Slushin kupeeseen.

Sijoittamisessa on hyvä muistaa periaatteet joita Warren Buffetin kerrotaan noudattavan. Ensinnäkin, älä koskaan häviä rahaa. Toiseksi, muista aina ensimmäinen sääntö.

Sijoittaminen on varmasti monimutkaistunut siitä kun Buffet kehitti aksioomansa. Perinteisen osakesijoittamisen rinnalle on tullut riskiä jakamaan rahastoja, erilaisia johdannaisia ja optioita ja paljon muuta. Tässä esikeski-iän vaiheessa ei parane unohtaa myöskään erilaisia eläketurvaa täydentäviä sijoitusinstrumentteja.

Yksittäisen kotitalouden kannalta merkittävin sijoitus ja varallisuus on kuitenkin edelleen asunnoissa. Kasvukeskuksissa asuntojen hintojen nousupaine on kova, kun taas syrjäseuduilla hinnat laskevat. Kyse on merkittävästä ongelmasta, joka liittyy työvoiman kohtaanto-ongelmaan.

Pörssiin sijoittavia suomalaisia on noin 800.000. Laajin omistuspohja suomalaisista pörssiyhtiöistä on Nokialla, reilut 230 000 osakkeenomistajaa. Hyvänä kakkosena on Elisa ja kolmantena Fortum noin 130 000 omistajalla. Nämä kolme yritystä muodostavat omistuspohjaltaan suomalaisen kansankapitalisuuden selvän kärjen.

Osakemarkkinat ovat pitäneet arvonsa hyvin viime vuosina, vaikka tähänkin vuoteen on osunut turbulentteja aikoja. Osakekursseja – kuten varallisuusarvoja laajemminkin – on ylläpitänyt keskuspankkien ennätyksellisen elvyttävä rahapolitiikka. Rahapolitiikalla on rasvattu viime vuosien kriisien rasittamia kansantalouksia niin euroalueella, Yhdysvalloissa kuin Sveitsissäkin.

Finanssipolitiikassa puhaltaa uusia tuulia, mutta niiden voimakkuus on vielä kysymysmerkki. Presidentti Donald Trump on luvannut mittavia veronkevennyksiä ja infrainvestointeja. Britannian alijäämät kasvavat Brexitin myötä. Myös EU-komissio ja OECD ovat ottaneet askelia sääntöjen väljemmän tulkinnan suuntaan suosittelemalla eräille euromaille elvyttävämpää finanssipolitiikkaa. Kasvua pyritään näin vahvistamaan.

Toisaalta voidaan ajatella niinkin, että kauppapolitiikka ja rahoitusjärjestelmä sisältävät isompia riskejä taloudelle kuin tiukka finanssipolitiikka. Argumentteja löytyy niin pessimismiin kuin optimismiin. Realisti puolestaan varautuu kaikkeen ja odottaa lisää informaatiota. Lukeudun osaltani tähän joukkoon, enkä siksi ole hyvä riskisijoittaja.

Luottamus ja usko tulevaisuuteen ovat keskeisiä talouden ajureita ja sijoituspäätöksiä ohjaavia tekijöitä. Ne perustuvat toki yleensä reaalitalouden arvioituun tilaan, mutta kansanpsykologia ja odotukset painavat aina paljon vaa’assa.

Syyskuussa EU-komission teollisuuden luottamusindikaattori Suomelle nousi korkeimmilleen sitten vuoden 2011. Teollisuusyrityksissä tilauskanta on kohentunut, joskin se on edelleen alle normaalin.

Tuore, marraskuussa mitattu kuluttajien luottamus talouteen oli vahvinta yli viiteen vuoteen. Se oli viimeksi yhtä vahvaa keväällä 2011. Odotukset työllisyystilanteesta ja säästämismahdollisuuksista paranivat edelleen lokakuuhun verrattuna.

Myös pienten ja keskisuurten yritysten näkymiä mittaavan barometri kertoo samaa tarinaa. PK - yritykset ennakoivat selkeästi parempia suhdanteita seuraavan vuoden aikana. Erityisen valoisat näkymät olivat kansainvälisillä ja voimakkaasti kasvuhakuisilla yrityksillä. Muutos alkaa näkyä myös työllisyyden paranemisena.

Nämä mikrotalouden indikaattorit heijastuvat makrotalouteen ja heijastavat sitä, että maamme talous on saatu maltilliseen kasvuun. Siitä viranomaisilla ja tutkimuslaitoksilla – ja myös meillä kuluttajilla – on yhtenäinen kuva. Tätä talouden käännettä on syytä vahvistaa.

Luottamus talouteen heijastuu investointeina. Rakennusinvestoinnit lisääntyivät huhti-kesäkuussa noin 10 prosenttia vuodentakaisesta. Myös tuotannolliset investoinnit ovat olleet nousussa. Meriteollisuuden vahvistuva kilpailukyky ja ekosysteemi ovat tuoneet useita merkittäviä uusinvestointeja vaativia tilauksia. Uudenkaupungin autotehtaan työntekijätarpeeseen vastaaminen kertoo positiivisesta ongelmasta.

Uutiset terveysteknologiaan ja biotalouteen suuntautuvista investoinneista tukevat edelleen luottamuksen paranemista.

Suomen kokonaiskysynnästä lähes 27 % on vientiä. Kasvun kannalta menestyksemme vientimarkkinoilla on siksi keskeisessä asemassa.

Epävarmuus maailmankaupan kasvuvauhdista etenkin Trumpin valinnan jälkeen on suurta ja näkyy kasvuodotuksissa. Sitä suuremmalla syyllä meidän on huolehdittava itse vientimme kilpailukyvystä. Tähän hallitus on tähdännyt koko toimikautensa ajan.

Kilpailukykysopimus on sen mainettaan parempi. Sen myötä saavutamme työvoimakustannuksissa Ruotsin vuoteen 2018 ja Saksan vuoteen 2020 mennessä. Sopimukseen liittyvät veronkevennykset tukevat kotimaista kulutusta ja kaupan kysyntää. Nyt talouden käänteen ollessa käsillä sopimuksen merkitys vain korostuu. Se antaa meille liikkumavaraa myös finanssipolitiikan puolella.

Vientimme on poikkeuksellisen investointituotevaltaista. Pankkien tiukentuneet vakavaraisuusvaatimukset ovat johtaneet siihen, että valtioiden rahoituslaitokset ovat joutuneet ottamaan suurempaa roolia viennin rahoituksessa. Näin myös Suomessa. Toimimme niin, ettei viennin kasvu tukahdu kilpailijamaita huonompiin rahoitusehtoihin.

Siksi hallitus antoi pari viikkoa sitten eduskunnalle esityksen Finnveran ja Suomen Vientiluotto Oy:n viennin rahoitusvaltuuksien merkittävästä nostosta. Kunhan eduskunta hyväksyy esitykset, rahoitusraamit ovat jopa yli kolminkertaistuneet (vientiluottojen rahoitusvaltuus ja korontasausvaltuus kumpikin 7-> 22 mrd., vientitakuuvaltuus 17->27 Mrd. e) tämän hallituskauden aikana, ja ne riittävät uusille risteilijä-, televerkko- sekä sellu- ja paperilinjojen vientitilauksille – ja muillekin vientihankkeille.

Hyvinvointimme kannalta on olennaista, kuinka paljon vientimme jalostusasteesta tapahtuu Suomessa. Hintakilpailukyvyn ja rahoituksen lisäksi on kyse osaamisesta ja kyvystä tuoda uusia, korkean jalostusasteen tuotteita ja palveluita vientimarkkinoille.

Suomalaisessa korkeakoulu- ja tutkimuspolitiikassa on valistuksen ja sivistyksen aatteen rinnalla kulkenut Anders Chydeniuksen nimiin menevä hyötyajattelu. Sen mukaan tutkimuksen pitää tukea myös yhteiskunnallisen ja taloudellisen hyödyn syntymistä.

Suomen mittavat panostukset tutkimukseen eivät kuitenkaan tällä hetkellä näy kansantalouden kasvun vahvistumisena. Myös tämän vuoksi olemme pyytäneet OECD:tä tekemään läpivalaisun maamme innovaatiojärjestelmän vaikuttavuudesta.

Tarkoituksena on ulkopuolisten ammattilaisten silmin katsoa, missä ovat ne ahtaumat, jotka estävät innovaatio- ja tutkimusinvestointien nykyistä tehokkaampaa hyödyntämistä.

Samassa yhteydessä on pohdittava myös sitä, onko julkisen sektorin panostusten painopiste ollut oikea. Korkeakoulujen rahoitusratkaisuista käytävää keskustelua tuleekin laajentaa koskemaan myös Tekesin, VTT:n ja muiden tutkimuslaitosten resursointia ja siten kattamaan koko innovaatioketjun.

Olen edellä kuvannut tekijöitä, jotka vaikuttavat sijoittamisen mielekkyyteen. Olemme vahvasti sidoksissa kansainväliseen talouskehitykseen ja sen näkymät ovat harmaat. Siksi meidän itsemme on luotava olosuhteet, joissa työllämme ja osaamisellamme on kysyntää.

Kilpailukykysopimus, viennin ja investointien rahoitusratkaisut, innovaatioketjun rakenteiden ja rahoituksen uudet eväät ja yhteiskunnan rakenteiden virtaviivaistaminen ovat kaikki toimia, joilla tavoitteeseen pyritään. Emme voi vaikuttaa paljoakaan kansainväliseen talouskehitykseen, mutta tehdään se mitä itse voimme tehdä uudistamalla rohkeasti yhteiskuntaamme.

Antoisaa seminaaripäivää - ja muistakaa Warren Buffetin ohje.

Sivun alkuun