Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt

Elinkeinoministeri Rehnin puhe Suomalaisen energian päivä 2016 -tapahtumassa

Työ- ja elinkeinoministeriö
22.9.2016 13.15
Puhe

Finlandia-talo 22.9.2016

Kansallisen energia- ja ilmastostrategian linjaukset

Hyvät kuulijat,

Minulla on ilo pitää avauspuheenvuoro tässä suomalaisen energian päivän tilaisuudessa. Kuten hallitusohjelmasta voi suoraan lukea, Suomessa energiapolitiikkaa käännetään nyt sekä uusiutuvan että omavaraisuuden suuntaan. Se, että nämä kaksi tavoitetta voidaan meillä yhdistää, luo pohjaa Suomen talouden ja teollisuuden uudistamiselle ja menestykselle.

Suomen energia- ja ilmastostrategian valmistelussa ollaan nyt sekä ajallisesti että myös asioiden käsittelyn kannalta loppusuoralla. Voimassa olevien energiapoliittisten päätösten ja toimien vaikutukset on selvitetty ja laskettu. Viimeiset pari kuukautta käytetään tarvittavien lisätoimien valintoihin ja niiden vaikutusten arviointiin.  Joulukuun puolivälissä uusi strategia on valmis annettavaksi eduskunnalle.

Energia- ja ilmastopolitiikan tulevaisuuden suuntaa valmistellaan Suomessa kahden rinnakkaisen polun kautta. Työ- ja elinkeinoministeriön koordinoimana valmistellaan perinteistä energia- ja ilmastostrategia ja nyt ensimmäistä kertaa sen rinnalla tehdään myös ympäristöministeriön koordinoimana keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma.

Nämä molemmat kuuluvat hallituksen kärkihankkeeseen, jonka maalina on siirtyä hiilettömään, puhtaaseen, uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti.

Jotta tiedämme, kuinka paljon tarvitsemme erilaisia uusia toimia päästöjen vähentämiseksi, uusiutuvan energian lisäämiseksi ja öljynkäytön vähentämiseksi, on ensin tiedettävä mihinkä päädymme nykyisten toimien avulla. Tämän vuoksi strategian valmistelun tueksi laaditaan skenaariolaskelma.

Tärkeintä ei ole niinkään yksittäisen terawattituntiarvon osuminen oikeaan 15 vuoden päässä, vaan kehityksen suunta ja suuruusluokka. Sekä strategiassa, että keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa käytetään samoja lähtöoletuksia ja skenaariolaskelmia. Eli se pohja johonka päätökset perustuvat, on molemmissa selvityksissä sama.

Kesällä valmistuneen perusskenaarion mukaan energian loppukulutuksen kasvu on taittumassa noin 300 TWh:iin vuodessa. Tämä siitä huolimatta, että laskelmissa on mukana merkittäviä investointeja esimerkiksi markkinasellun tuotantoon. Tämä tarkoittaa sitä. että energiatehokkuustoimet ovat tehneet tehtävänsä.

Sähkön maltillinen kulutuksen kasvu näkyy jatkuvan. Syynä ovat yhteiskunnan edelleen sähköistymisen sekä lämmityssektorilla lämpöpumppujen yleistyminen niin kiinteistöissä kuin kaukolämpöjärjestelmissä.  Tehtyjen laskelmien mukaan sähkönkulutus olisi noin 92 TWh vuonna 2030.

Uusiutuvan energian osuus nousee noin 47 prosentin osuuteen loppukulutuksesta jo nykytoimilla. Hallituksen asettaman uusiutuvan energian tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi siten noin 10 TWh:n lisäystä perusskenaarion mukaiseen kehitykseen nähden.

Merkittävä osa uusiutuvan energian lisäyksestä saadaan metsäteollisuusinvestointeihin liittyvien sivuvirtojen ja metsähakkeen hyödyntämistä. Sen sijaan tuuli- ja aurinkosähkön merkittävä lisääminen edellyttää uusia politiikkatoimia. Uusiutuvan energian tukipolitiikan valinnat ja hajautetun energian rooli ovatkin strategian keskeisiä kysymyksiä.

Uusiutuvan energian ja muiden energiateknologian tukien tavoitteena on vähentää päästöjä ja kannustaa kehittämään ja ottamaan käyttöön tuotanto- ja muita energiateknologioita nopeammin kuin se tapahtuisi pelkästään markkinoiden kysynnän tai päästökaupan ohjaamana, mikä säästää kustannuksia pitkällä tähtäimellä.

Investointituki on tarpeen ja soveltuu etenkin kokeiluhankkeisiin, jotka voivat olla esim. biojalostamohankkeita, lämmön- tai sähköntuotannon uusia ratkaisuja tai energian varastointihankkeita. Nykyinen energiatuki (valtuus 35 milj. €/v) on osoittautunut tehokkaaksi ja joustavaksi politiikkatoimeksi tällaisissa pääosin investoinniltaan pienissä hankkeissa.

Metsähakesähkön tuotantotuki edistää kustannustehokkaasti metsähakkeen käyttöä CHP-tuotannossa eikä vaaranna metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä.

Uusiutuvan sähkön tuotantotuki on tarpeen välivaiheen ratkaisuna, jos Suomeen halutaan tuulivoimainvestointeja 2020-luvulla ja pitää yllä hankkeisiin liittyvää osaamista ja kehitystyötä sekä edistää kotimarkkinoita kansainvälisesti vahvassa kasvussa olevilla tuuli- ja aurinkosektoreilla. Kyse olisi ensisijaisesti polttoaineettomien uusiutuvan energian teknologioiden kehittämisen, kaupallistamisen ja

Valmistelemme myös kolmannen, vuoteen 2050 ulottuvan tarkastelun, joka perustuu 100 prosenttisesti uusiutuvaan energiaan. Tällainen lisätarkastelu, jota on eri kansalaisjärjestöjen tahoilta haluttu, on omiaan lisäämään keskustelua energia- ja ilmastopolitiikan lähitulevaisuudesta.

Hallitusohjelmassa on listattu laaja joukko energia- ja ilmastopoliittisia toimia, joiden tavoitteena on siirtyä fossiilisista polttoaineista hiilettömään, puhtaaseen ja uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti. Olemme käyneet biotalous ja puhtaat ratkaisut -ministerityöryhmässä läpi hallitusohjelmassa linjatut tavoitteet ja täsmentäneet niihin liittyviä yksityiskohtia.

Hallitusohjelman ja EU:n 2030 energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen Suomen osalta ei ole täysin meidän omissa käsissämme. Komissio antoi nyt heinäkuussa ”kesäpaketissaan” asetusehdotukset sekä jäsenvaltioiden taakanjaosta että niin sanotun maankäyttösektorin (LULUCF) sisällyttämisestä ilmastokehykseen.

Taakanjakosektorin eli päästökappasektorin ulkopuolisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeksi komissio esitti Suomelle 39 %:a vuoden 2005 päästöistä. - Suomelle esitetty luku on jonkin verran suurempi kuin ennalta odotimme. Meillä on kuitenkin mahdollisuus käyttää joustoja tavoitteen kustannustehokkaaseen saavuttamiseen.

Uusia joustomahdollisuuksia ovat kertaluonteinen jousto päästökauppasektorilta, enintään 2 % -yksikköä, ja tietyillä edellytyksillä mahdollinen jousto maankäyttösektorilta.

Tällä hetkellä tavoitteemme on saada päästökaupan ulkopuolella olevien päästöjen vähentämistavoite lasketuksi 37 prosenttiin. Uskon, että joustomahdollisuuden avulla tähän päästäänkin.

Taakanjakosektorilla keskeinen asema on liikenteen, erityisesti tieliikenteen päästöillä. Liikenteen päästöjen osuus kaikista päästöistä noin 20prosenttia ja taakanjakosektorin päästöistä noin 40 prosenttia. Liikenteen ratkaisut tulevat koostumaan sekä kehittyneiden biopolttoaineiden hyödyntämisestä, vaihtoehtoisista liikenteen käyttövoimista, kuten sähkö- ja kaasuautoista sekä liikennejärjestelmän ja ajoneuvojen energiatehokkuuden parantamisesta.

Sekoitevelvoite:

Liikenteen biopolttoaineiden määrä oli viime vuonna absoluuttisesti noin 12 % liikenteen polttoaineista ja noin 24 %, kun otetaan huomioon ns. tuplalaskenta kehittyneille lähinnä jätteistä ja sivutuotteista valmistetuille biopolttoaineille.

Vuonna 2020 kansallinen tavoite on 20 % sisältäen ns. tuplalaskennan

Osa Suomessa käytetyistä biopolttoaineista voi olla tuontia. Kaikki Suomen nykyinen tuotanto on peräisin erilaisista jätteistä, tähteistä, teollisuuden sivuvirroista sekä Nesteellä myös osittain esim. palmuöljystä.

Suoraan metsästä saatavasta biomassasta ei Suomessa nykyisin valmisteta liikenteen biopolttoaineita.

Hallitusohjelman 40 % tavoite 2030 vastaa tuplalaskenta huomioiden: 23,5 % biopolttoaineen sekoitusta.

Jos lisäys tehtäisiin pelkästään metsästä saatavasta puubiomassasta, vastaisi n. 2,5, milj. m3:n puun tarvetta.

Jos fyysinen jakeluvelvoite 33,5 %, vastaa tuplalaskentasäännöllä 60 %:n velvoitetta. Jos lisäys tehtäisiin pelkästään metsästä saatavasta puubiomassasta, vastaisi 5 milj. m3:n puun tarvetta. Todennäköisesti käytettäisiin myös muita kotimaisia ja tuotuja raaka-aineita. Osa voi olla aina tuontia.

Uudella energia- ja ilmastostrategialla pyritään varmistamaan, että käynnissä oleva energiajärjestelmän murros tapahtuu hallitusti. Kysymys on siitä, että pääsemme eroon hiilenpoltosta ja rakennamme hajautettua energiajärjestelmää siten, että toimitusvarmuus ei vaarannu. Kaiken tämän pitää onnistua vielä kustannustehokkaasti.

Energian tuottajien ja etenkin kuluttajien roolit muuttuvat. Kuluttajista tulee myös energian tuottajia ja aktiivisia toimijoita energiamarkkinoilla. Kuluttajien aktiivinen rooli on jopa edellytys tulevaisuuden sähkömarkkinoilla riittävän joustavuuden varmistamiseksi.

Sähkö- ja kaasumarkkinoiden kehittämistä koskevat linjaukset ovatkin keskiössä strategian poliittisissa linjauksissa.

Olen edellä kuvannut tulevaan kehitystä sekä keskeisimpiä strategiassa tehtäviä linjausvaihtoehtoja. Lopulliset linjaukset on määrä tehdä marraskuun aikana, jotta valmistelu pysyy sovitussa aikataulussa. Hallituksen strategia luo suunnan seuraavan puolentoista vuosikymmenen kehitykselle. Tarvittavien investointien näkökulmasta politiikan jatkuvuus on tärkeää, jopa välttämätöntä.

Energia- ja ilmastopolitiikan päätöksenteon on kuitenkin sopeuduttava muun muassa teknologian kehitykseen ja talouden reunaehtoihin. Alan teknologian kehitys ja kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa saavutettu edistyminen tuovat toivottavasti myös Suomelle tarvittavaa kasvua ja työllisyyttä.

Olli Rehn
Sivun alkuun