Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt

Ministeri Rehn: Suomalaisen työn ja talouden kilpailukyky ja innovaatiotoiminta

Työ- ja elinkeinoministeriö
14.3.2016 14.06
Puhe

Elinkeinoministeri Olli Rehnin alustus 14.3.2016 Vaasan yliopiston avoimella yleisöluennolla otsikolla "Suomalaisen työn ja talouden kilpailukyky ja innovaatiotoiminta"

Hyvät kuulijat,

Ensinnäkin parhaat onnitteluni Vaasan Yliopistolle, jonka osaaminen oli merkittävä tekijä siinä, että Vaasa valittiin vastikään yhdeksi niistä kuudesta kaupungista, joiden kanssa valtio tekee kasvusopimuksen vuosille 2016–2018. Tämä luo mainiot edellytykset kehittää kestävän energiatalouden, uusiutuvan energian ja puhtaiden ratkaisujen varaan nojaavaa modernia yritystoimintaa - ja uusia työpaikkoja.

Tämä sai myös aprikoimaan sellaistakin ajatusta, että Vaasan kauppakorkeakoulun perustamista 1960-luvulla ajaneet ennakkoluulottomat päättäjät tuskin näkivät, miten monialaisen ja seurauksiltaan merkittävän lumipallon he panivat pyörimään.

Voimme olla vakuuttuneita siitä, että yliopistojen merkitys Suomen tasapainoisen alueellisen kehityksen turvaajana on ollut aivan ensisijainen. Ne ovat toimineet tieteen ja tutkimuksen laajentajina ja syventäjinä ja luoneet opiskelumahdollisuuksien lisäksi tieteellistä kilpailua tiedeyhteisön sisälle. Samalla ne ovat osoittaneet, että yliopiston koko ei ole ainoa ratkaiseva seikka, vaan kyky keskittyä kullekin yliopistolle ominaisille painopistealueille.

Yliopistoille sovitetaan yleisesti kolmea roolia: ensinnäkin tieteellinen tutkimus, toiseksi siihen perustuva opetus ja lisäksi ns. kolmas tehtävä, jolla viitataan yliopistojen merkitykseen yhteiskunnan kehittämisessä.

Vaasan kauppakorkeakoulun perustaminen osui ajankohtaan, jolloin raaka-aineiden jalostamiseen perustuvan teollisuuden rakentaminen oli aluepolitiikan keskiössä. Yliopistojen perustaminen loi pohjaa uudenlaiselle ajattelulle, jossa tieto on keskeinen pääoma ja moottori alueiden, talouden ja yhteiskunnan kehityksessä.

Nyt tuo moottori yskii. Suomen talous on ollut pitkässä taantumassa. Vienti ei vedä, mutta kansainvälisen talouden rakennemuutos etenee.

Olemme jääneet pahasti jälkeen keskeisimmästä viiteryhmästämme – muista Pohjoismaista ja Saksasta – tärkeillä talouden mittareilla. Suurin haasteemme ei kuitenkaan ole ollut mittareiden alavireiset käyrät sinällään, vaan kykenemättömyys uudistuksiin.

Ongelmamme ovat rakenteellisia ja ilmentävät heikkoa kilpailukykyä. Siksi lääkkeetkin tulee kohdentaa rakenteellisten ongelmien ratkaisuun ja suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyvyn parantamiseen.

Talouden kasvu lähtee yrityksistä. Kun olosuhteet ovat suotuisat, yrityksillä on taipumus ryhtyä investoimaan, kasvamaan ja työllistämään. Hallituksen toimet tähtäävätkin nimenomaan yritysten toimintaympäristön parantamiseen, jotta investoinnit ja kasvu saadaan liikkeelle.

Tiedämme kansainvälisistä vertailuista ja kotimaisista selvityksistä, että työmarkkinoiden jäykkyydet vähentävät yritysten halua palkata uutta työvoimaa.  Palkkaaminen on myös vaikeaa, ellei hintakilpailukykyä ole markkinaosuuksien kasvattamiseksi tai edes ylläpitämiseksi.

Nyt loppusuoralla olevalla kilpailukykysopimuksella pyritään nopeasti ja olennaisesti parantamaan suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja siten kykyä työllistää. Mikäli sopimus saa riittävän kattavuuden ja myös alakohtaisissa tes-neuvotteluissa onnistutaan kesään mennessä, voimme saavuttaa Ruotsin tason yksikkötyökustannuksissa vuoteen 2017 ja Saksan vuoteen 2020 menneessä.  

Kilpailukykysopimukseen liittyy paikallisen sopimisen ja henkilöstön edustuksen kehittäminen. Tällä tuodaan päätöksentekoa sinne missä työllisyys- ja kilpailukykyasiat ovat suoraan iholla – siis yrityksiin. Paikallinen sopiminen ei ole sanelua, vaan nimenomaan sopimista, mikä edellyttää vahvaa luottamusta ja kumppanuutta työpaikoilla.

Ministeriöni kärkihankkeista tärkein tukee samoja tavoitetta. Yrittäjyyspaketti poistaa yrittämisen esteitä ja parantaa niin koti- kuin maailmanmarkkinoillakin toimivien yritysten toimintaedellytyksiä.

Kasvu- ja vientihakuisia yrityksiä tukevan Team Finlandin kotimaan palvelumallia on organisoitu uudelleen vastaamaan paremmin yritysten tarpeeseen. Uusia asiantuntijoita on palkattu Suomen vientipotentiaalin kannalta keskeisimpiin maihin.

Yritysten rahoituksen ja riskinottokyvyn vahvistamiseksi olemme koonneet 600 miljoonan euron kasvurahoituskokonaisuuden, joka parantaa etenkin kasvuyritysten rahoitusmahdollisuuksia. Olemme lisäksi luoneet pohjan EU:n rahoitusvälineiden, etenkin Euroopan Strategisten Investointien Rahaston, tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.  

Viimeisimpänä tähän liittyvänä toimenpiteenä eduskunta hyväksyi vastikään Finnveran vienninrahoituksen valtuuksien noston 7 miljardista 13 miljardiin euroon. Lisäksi Finnvera on rakentamassa ratkaisuja yritysten sukupolven- ja omistajavaihdoksia varten.

Norminpurkutalkoot ovat yrittäjyyspaketin ydintä. Turhan sääntelyn osalta olemme jo edenneet ohi ensimmäisen etapin, kun kauppojen aukiolo vapautettiin.  Lisäksi avaamme markkinoita kilpailulle ja nopeutamme suurten teollisten hankkeiden lupamenettelyjä.

Tähtäämme myös alueellisen kilpailukyvyn edistämiseen. Maakuntien, kaupunkien ja elinkeinoelämän uudistumista tuetaan tarjoamalla alueille työkaluja työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

Olen edellä kuvannut toimia, joilla hallitus pystyy yrittäjyyspaketin keinoin, yhteiskuntasopimuksella sekä paikallista sopimista edistäen parantamaan yrittämisen, työllistämisen ja kasvun edellytyksiä.

Mutta uudistumisen tarve koskee myös yrityksiämme. Kasvuhakuisia, vientiin tähtääviä yrityksiä on maassamme niukalti. Korkean teknologian vienti on sakannut. Kannattavuutta on haettu säästöillä uusien markkinoiden valloittamisen asemesta. Huolestuttavaa on myös, että yritysten omat investoinnit uudistumiseen ovat laskusuuntaisia. 

Kun osinkovirta näyttää olevan kasvamaan päin, on kysyttävä, nähdäänkö yrityksissä tilanne yhä niin heikkona, että on parempi jakaa tulos osinkoina kuin investoida sitä kilpailuaseman parantamiseen ja markkina-alueiden laajentamiseen? Toivon, että olen väärässä.

Alussa mainitsin, että tieto on keskeinen yritysten, alueiden, talouden ja yhteiskunnan kehityksen pääoma ja moottori. Tiedon lisääminen, uusiminen ja hyödyntäminen ovat korkeakoulujen ja yliopistojen keskeisiä tehtäviä korkeatasoisen opetuksen lisäksi.

Tähän yhteiskuntamme investoi merkittävästi kansainvälisestikin katsoen. Korkeakoulujen kokonaismenojen BKT-osuus on Suomessa OECD-maiden 5. korkein, EU:ssa ja pohjoismaissa ykkössijalla.

Suomen tilanne on kohtuullinen, kun vertailemme innovaatio- ja tutkimustoimintaan suunnattuja voimavaroja. Valtion budjetista TKI-toimintaan ohjattavan rahoituksen BKT-osuudella mitattuna kuulumme maailman viiden kärkimaan ryhmään, vaikka trendi onkin ollut laskeva.

Mutta tieto on saatava myös vaikuttamaan.  Yliopistolain toisessa pykälässä edellytetään yliopistoilta tutkimuksen ja opetuksen lisäksi yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Korostan, että vaikuttavuuden käsite on taloudellista hyötyä laajempi, eikä se sulje mitään tieteitä ulkopuolelleen, vaikka yliopistojen roolista ja resursseista käydyssä keskustelussa tätä koskevat pelot ovatkin nousseet – tai erikseen nostettu – esille.  

Vaikuttavuuden todentaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Olemme ministeriössäni esittäneet meneillään olevan uusien yliopistojen rahoituskriteereiden uudistamisen yhteydessä, että tieteenalat itse määrittäisivät kriteerit, jotka toimisivat kehittyessään vaikuttavuuden mittareina ja yhtenä tärkeänä elementtinä resurssien jaossa.

Mittareita on jo laajalti käytössä maailmalla. Miksei niiden kehittäminen onnistuisi myös Suomessa? Tyhjältä pöydältä ei tarvitse aloittaa.

Valtion talouden tila ei salli lähivuosina korkeakoulujen ja tieteen määrärahojen lisäystä. Siksi on myönteistä, että korkeakoulujen itsensä piirissä on syntynyt toimia, joilla valtiovallan rahoituspanosta voidaan käyttää tehokkaammin ja löytää uusia rahoituslähteitä.

Vaasan yliopiston tutkimuskäyttöön tuleva energiatekniikan laboratorio on tästä oiva esimerkki. Yliopiston, Tekesin, Vaasan kaupungin ja yritysten yhteistyöllä rakennetaan kansainvälistä merkitystä omaava energiatekniikan tutkimuskeskittymä, joka vahvistaa Vaasan yliopiston asemaa alan keskeisenä eurooppalaisena tutkimuslaitoksena.

Samalla se on merkki yliopiston strategisen työn kantavuudesta: energia on yksi yliopiston painopistealoista, jossa tutkimus ja opetus nojaavat alueellisiin vahvuuksiin ja energia-alan vahvaan ekosysteemiin.

Enkä malta olla mainitsemasta toistamiseen, että energiaosaamiseen liittyvät älykkäät ja kestävät energiaratkaisut vaikuttivat olennaisesti siihen, että Vaasa valittiin yhdeksi kuudesta kasvusopimuskaupungista, kaikkiaan kahdentoista hakijan joukosta.

Maamme siis investoi edelleen merkittävästi koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Sitä suuremmalla syyllä on kysyttävä – tutkimusinvestointien ja niistä saatavan tulosten aikaviiveetkin huomioiden – miksi kansantaloutemme on nykyisessä huonossa jamassa. Tämä on sitäkin merkillisempää, kun tiedämme, että innovaatiojärjestelmämme toimii usein esimerkkinä muille maille.

Syitä löytyy epäilemättä läpi koko yhteiskunnan. Mutta myöskään innovaatioketjun mahdollisia ahtaumia ei pidä jättää laskuista pois.

Syyt huonoon tilanteeseen on selvitettävä. Olemme pyytäneet OECD:tä läpivalaisemaan koko innovaatioketjumme ja tekemään ehdotukset mahdollisten ahtautumien poistamiseksi ja toiminnan tehostamiseksi. OECD:n lisäarvo tutkimukselle tulee sen eri maissa tekemien vastaavien selvitysten tuomasta kokemuksesta ja vertailuaineistosta.

Vaikuttavuusarvion tärkeänä osana OECD tekee aineistoihinsa perustuen ekonometrisen selvityksen TKI-panostusten vaikutuksesta Suomen kansantalouteen. Alustavat tulokset on tarkoitus saada käyttöömme ensi vuoden alussa. Tällöin niitä voidaan hyödyntää hallitusohjelman välitarkastelun yhteydessä keväällä 2017.

Samalla tarvitaan toimivaa vuoropuhelua tiedeyhteisön, valtiovallan ja yritysten välillä. Valtioneuvosto on osaltaan parantamassa vuoropuhelua uusimalla Tutkimus- ja innovaationeuvostoa, jota pääministeri johtaa.

Hallituksen tavoite on nostaa Suomen talous kestävän kasvun ja kohenevan työllisyyden uralle. Tavoitteeksi on asetettu työllisyysasteen nosto 72 prosenttiin ja työllisten määrän kasvu 110 000 henkilöllä.

Tavoite on vaativa. Koko yhteiskunnan läpi käyvä uudistuminen on onnistumisen edellytys. Korkeakouluilla ja yliopistoilla on siinä tärkeä rooli kouluttaessaan uusia osaajia ja antaessaan tutkimukseen nojaavaa panosta yhteiskuntamme ja yritysten kehitykseen.

Toivotan menestystä tässä Suomen tulevaisuudelle tärkeässä työssä.

Sivun alkuun