Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt

Tuolla tavoinhan kaikkien olisi toimittava

14.6.2021 9.52
Kolumni

Olipa kerran keskikoinen suomalainen kunta.

Kunnan taloudellinen tilanne oli ollut erittäin vaikea jo jonkin aikaa ja sen johtoryhmä oli erityisen huolestunut sosiaali- ja terveystoimen menojen voimakkaasta kasvusta. Erityisesti lapsiperheiden pahoinvoinnista, tyypin 2 diabeteksesta ja ikääntyneiden hoivasta aiheutuneet menot olivat kasvaneet lähes räjähdysmäisesti viimeisten vuosien aikana. Lisäksi maailmanlaajuisen virusepidemian havaittiin vaikeuttavan tilannetta entisestään. Operatiivisen johtoryhmän ja luottamushenkilöjohdon ilmapiiri alkoi kriisiytyä, joten johtavat viranhaltijat saivat tehtäväkseen selvittää kaikki mahdolliset keinot tilanteesta selviytymiseksi.

Kunnan kehitysjohtaja löysi artikkelin, jossa kerrottiin vaikutusten hankinnasta ja kuinka yhden ministeriön yhteydessä toimiva osaamiskeskus voisi auttaa kuntia sen hyödyntämisessä. Artikkelissa vaikutusten hankinnan kerrottiin tarjoavan kunnalle yhden hyvän työvälineen systeemiseen muutokseen. Käytännössä sen sanottiin tarkoittavan sitä, että kunta määrittelee valitun aiheen osalta haluamansa lopputuloksen, ei sen tuottamisen tapaa. Yksityinen pääoma kantaa lopputuloksen aikaansaamiseen liittyvän taloudellisen riskin. Kunta maksaa verovaroista toimintaan sijoitetun pääoman takaisin ja sille erikseen sovitun kohtuullisen tuoton vain, jos lopputulokseen päästään todistetusti. Toimintamallin sanottiin myös ohjaavan lähes automaattisesti haittojen, ongelmien ja sairauksien ehkäisemiseen, koska esimerkiksi sosiaali- ja terveysjohtaja haluaa todennäköisesti hankkia mieluummin perheiden hyvinvointia kuin laastaroivia hoitopalveluja tai ympäristöjohtaja mieluummin puhtaita vesistöjä kuin saastuneesta vedestä aiheutuneiden ongelmien ratkomista.
 
Tarina kertoo, että kehitysjohtaja innostui vaikutusten hankinnasta ja ehdotti siihen liittyvien mahdollisuuksien läpikäymistä. Muidenkin johtoryhmään kuuluvien ensireaktio oli, että tuolla tavoinhan kaikkien olisi toimittava. Siispä kehitysjohtaja otti yhteyttä osaamiskeskukseen ja käynnisti yhteistyössä sen kanssa yhteiskunnallisen hyödyn mallinnusprosessin, jonka myötä rakentuisivat uudenlaisen toiminnan lähtökohdat. Hyvin pian mallinnusprosessin käynnistyttyä huomattiin, että sama teema on ajankohtainen kaikissa naapurikunnissa ja sillä on selkeä yhdyspinta myös suunnitteilla olevien hyvinvointialueiden toimintaan. Näin mallinnusprosessin yhteiskehittämisosuuden aikana kirjaimellisesti saman pöydän ääressä istui laaja joukko eri (hallinnon)alojen edustajia ja muita asiantuntijoita yhdessä teeman parissa jo työskentelevien yritysten ja järjestöjen edustajien kanssa.

Loppu on historiaa. Yhteiskunnallisen hyödyn mallinnuksen myötä kaikki toimijat sisäistivät vaikuttavuusperusteisen toiminnan lähtökohdat ja saavutettavissa olevat inhimilliset ja taloudelliset hyödyt. Käytännössä se tarkoitti ennakoivan ja ehkäisevän toiminnan huomattavaa voimistumista ja siihen liittyvien tavoitteiden saavuttamisen edellytyksenä olevan monialaisen ja -toimijaisen aidon yhteistyön toteutumista. Yksityinen pääoma oli osa kestävää hyvinvointia vahvistavaa ratkaisua. Se nimittäin oli mukana mahdollistamassa käytännön toiminnan ja kantamassa sillä tavoin sen mitattavissa olevaan onnistumiseen liittyvän taloudellisen riskin. Hyvinvointitalous-ajattelun mukaisesti käytäntö todisti, kuinka ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnilla ja taloudellisella kasvulla on vahva keskinäisriippuvuus.

Mika Pyykkö

Kolumni
Sivun alkuun