Kansainvälistä energiayhteistyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan

Ajankohtaiset energia- ja ilmastopolitiikan haasteet ovat vahvasti globaaleja. Energia-alalla on toki harjoitettu kansainvälistä yhteistyötä jo pitkään, mutta sen tarve on viime vuosina vain korostunut. Pienen maan rahkeet eivät riitä kaikkeen, joten osallistuminen täytyy rajata hyödyllisimpään.

Energiapolitiikassa yleinen mielenkiinto kohdistuu tyypillisesti kotimaisen ja Euroopan unionin lainsäädännön kehittämiseen. Tämä on luonnollista, koska säännöstöllä on suora vaikutus yrityksiin ja kansalaisiin. Kansainvälisillä forumeilla harjoitetulla yhteistyöllä – perustuu se sitten sopimuksiin tai vapaaehtoisuuteen – on kuitenkin tärkeä roolinsa. Tiedon, osaamisen ja kokemusten vaihto on jo sinällään arvokasta. Yhteistyöhankkeilla on oma erityinen roolinsa. Kasvavassa määrin valtiotason kontakteilla avataan myös markkinoita suomalaisille yrityksille.

Pohjoismainen menestystarina

Alueellinen energiakauppa auttaa muun muassa vähentämään investointeja ja kustannuksia, kun maiden energiapaletit täydentävät toisistaan. Pohjoismaiden ministerineuvoston puitteissa on harjoitettu energiayhteistyötä jo 1970-luvulta lähtien. Alueellisen toiminnan kirkkain tähti on sähkön pohjoismaiset tukkumarkkinat, jotka ovat toimineet rajat ylittävän yhteistyön ja markkinoiden avaamisen ensiluokkaisena esimerkkinä.

Ministerineuvoston Jorma Ollilalta tilaama selvitys energiayhteistyön kehittämisestä julkistettiin juhannuksen alla. Raportin ehdotukset ovat tervetulleita. Yhteistyötä voidaan tiivistää sähkömarkkinoiden ohella muun muassa uusiutuvaan energiaan ja tutkimuskoordinaatioon liittyen. Yhdensuuntainen toiminta EU:ssa on tärkeä pyrkimys.

Viime vuosina Baltian maat ovat liittyneet osaksi alueellisia sähkömarkkinoita. Kun kaasuputkiyhteydet Suomesta Baltiaan ja Keski-Eurooppaan kehittyvät, myös kaasumarkkinat vapautuvat ja muuttuvat asteittain alueellisiksi.

Globaaleja toimijoita

Kansainvälinen energiajärjestö IEA perustettiin vuonna 1974 alun perin öljyntuottajakartelli OPEC:n vastavoimaksi. Öljytuotteiden varastointivelvoitteet ovat edelleen olennainen asia, mutta ylipäänsä järjestön luonne on muuttunut ja laajentunut vuosien mittaan.

IEA:n puitteissa käydään globaalia energiakeskustelua. Se tarjoaa kattavaan tietopohjaan perustuvia analyysejä muun muassa kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin ja G8/G20-valmisteluihin liittyen. IEA:n jäsenpohja on pitkälti sama kuin OECD:n. Ajankohtaisimpia kysymyksiä IEA:ssa ovat jäsenpohjan mahdollinen laajentaminen sekä assosiaatiosopimukset muun muassa Kiinan ja Intian kanssa.

Suomi liittyi IEA:han vuonna 1992. Järjestö on meille keskeinen kansainvälisen energiakeskustelun foorumi – kun EU lasketaan omaan kategoriaansa. Eräs konkreettinen hyöty jäsenyydestä ovat asiantuntevat maaraportit, jotka auttavat energiapolitiikan kehittämisessä. Viimeisin Suomea koskeva raportti julkaistiin vuonna 2013 ja tänä vuonna onkin jo aika valmistella seuraavaa.

On myös muita merkittäviä kansainvälisiä energiajärjestöjä. Näiden kohdalla Suomen käytännön osallistuminen on kuitenkin jo resurssisyistä rajatumpaa. Kansainvälinen uusiutuvan energian järjestö IRENA perustettiin vuonna 2009 edistämään uusiutuvan energian käyttöönottoa ja kestävää käyttöä. Siihen kuuluu jo noin 150 valtiota. Koko ajan globaalisti kattavampaa on myös energiaperuskirjasopimukseen (Energy Charter Treaty) liittyvä yhteistyö, jonka pyrkimyksenä on muun muassa avointen ja syrjimättömien energiamarkkinoiden edistäminen.

Valtioiden yhteistyöstä vauhtia yrityksille

Clean Energy Ministerial (CEM) ja sen rinnalle syntynyt Mission Innovation (MI) ovat varsin uusia foorumeita, joilla pyritään kiihdyttämään puhtaan energian käyttöön siirtymistä ja innovaatioita. Suomen kannalta merkittävää on, että näiden jäsenkunta muodostuu käytännössä G20-maista ja pohjoismaista tai niin kuin CEM itse kuvaa: maailman suurimmista talouksista ja puhtaan energian alalla johtavista pienemmistä maista. Puhtaan energian ministerikokoukset aloitettiin vuonna 2010, ja Suomi on ollut niissä mukana alusta saakka. Mission Innovation -aloite julkistettiin Pariisin ilmastonkokouksen yhteydessä marraskuussa 2015. Suomi liittyi siihen marraskuussa 2016.

CEM ja MI tuovat yhteen valtioita, alan eturivin yrityksiä ja tutkimuslaitoksia. Tämä rakentaa edellytyksiä innovatiivisten yritysten liiketoiminnalle siksikin että suurissa kehittyvissä maissa tarvitaan usein valtion ”arvovaltapalvelua” ovien avaamiseen. Kesäkuun alussa Pekingissä pidetyt ministerikokoukset olivat näyteikkuna monille suomalaisillekin toimijoille, ja esille tuotiin osaamistamme muun muassa älyverkkojen ja bioenergian hyödyntämisessä. Seuraavat ministerikokoukset oheisohjelmineen järjestetään yhteispohjoismaisesti Kööpenhaminassa ja Malmössä toukokuussa 2018. Ne ovat taas oiva tilaisuus esitellä suomalaisia puhtaan energian toimijoita.

Atomivoima toi yhteisvastuun

Valtioiden monenkeskinen yhteistyö ydinenergia-alalla on pohjautunut turvallisuuden ja vastuullisuuden periaatteisiin. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA perustettiin vuonna 1957 Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerin Atoms for Peace -aloitteen pohjalta. IAEA on globaali, YK:n alainen järjestö, jonka tehtävänä on edistää ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön liittyvää osaamista, valvoa ydinsulkusopimusta muun muassa ydinmateriaalien leviämisen osalta sekä laatia ja levittää ydinturvallisuuteen liittyviä normeja. IAEA sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2005.

Ydinvastuualalla on tehty monia kansainvälisiä sopimuksia, joissa on vaihtelevat vastuumäärät ja käytännöt. Ydinvastuulla tarkoitetaan sitä vastuuta, joka ydinlaitoksen haltijalla on sivulliselle aiheutuneesta vahingosta. Suomi on johdonmukaisesti edistänyt kattavien ydinvahinkovastuiden laajaa kansainvälistä soveltamista. Oma ydinvastuulakimme perustuu toimijoiden ankaraan ja rajoittamattomaan vastuuseen.

Muista ydinalan toimijoista mainittakoon OECD:n ydinenergiajärjestö NEA. Sen alaa on yhteistyö ydinenergiaan liittyvän turvallisuuden, teknologian, tieteen ja juridiikan saroilla.

Yhdessä päästään pidemmälle

ITER on valtava, pitkälle tulevaisuuteen katsova teknologia- ja tutkimushanke. Siinä rakennetaan Ranskan Cadaracheen koelaitos, jolla pyritään osoittamaan, että fuusiovoimalaitoksen rakentaminen on teknisesti mahdollista. Hankkeessa ovat mukana Euratom (EU), Yhdysvallat, Japani, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Korea. Suomesta mukana ovat VTT ja eri yliopistot, joista löytyy osaamista muun muassa plasma- ja materiaalitutkimuksen osalta.

Tässä näkyykin yksi kansainvälisen yhteistyön suurimmista arvoista: taloudelliset ja älylliset voimavarat kootaan yhteen ja toteutetaan hankkeita, joita kukaan yksin ei tekisi. Maapalloa kohtaaviin ilmasto- ja energiahaasteisiin vastaamiseksi tämä onkin välttämätöntä.

Kirjoittaja Riku Huttunen on TEM:n energiaosaston ylijohtaja ja IEA:n hallintoneuvoston jäsen