Maailma janoaa vähähiilistä energiateknologiaa – mitä Suomella on tarjota?

22.3.2018 9.16
Kolumni

Globaalin ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tai edes hidastaminen edellyttää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kiihtyvään tahtiin. Tämä ei onnistu yksin perinteisillä teknologioilla, vaan tarvitaan myös monia uusia ratkaisuja. Mikä on Suomen rooli näissä innovaatiotalkoissa?

Pariisin ilmastosopimuksessa maailman valtiot ovat sitoutuneet rajoittamaan ilmaston lämpenemisen kahteen tai mieluummin puoleentoista asteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan. On siis päästöjä vähentävien tekojen aika, sillä nykytoimet eivät riitä alkuunkaan.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi, että ilman merkittäviä uusia politiikkatoimia kaikkien fossiilisten energialähteiden – raakaöljyn, maakaasun ja kivihiilen – käyttö kasvaa ainakin vuoteen 2040 saakka.

Euroopan unioni ja ylipäänsä teollistuneet maat ovat lähteneet vähentämään päästöjä, osin myös lyhyen ja keskipitkän aikavälin talouskasvun kustannuksella. Kehittyvissä maissa lähtötilanne on toinen köyhyyden vähentämisen ja elintason nostamisen hallitessa poliittisia pyrkimyksiä. Kovin yleinen on sekin ajattelutapa, että länsimaiden tulisi kustantaa ilmastonmuutoksen vastainen taistelu.

Kuinka ylittää tällainen kuilu lähestymistavoissa? Tosiasiahan on, että ilmastonmuutoksessa ei pitkällä aikavälillä juurikaan löydy voittajia, ei talouden eikä ympäristön saralla. Vastaus pohjautuu nähdäkseni siihen, että ilmastotoimet eivät saisi aiheuttaa lyhyelläkään aikavälillä kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna perinteiseen toimintamalliin.

Yksi tapa tasata efektiivisiä kustannuksia olisi esimerkiksi kattava globaali päästötariffi tai -vero, joka konkretisoisi kasvihuonekaasupäästöjen negatiiviset ulkoisvaikutukset. Voi kuitenkin aiheellisesti kysyä, onko tällainen ikinä poliittisesti mahdollista.

Ensiarvoisen tärkeätä onkin vähentää vähähiilisten ratkaisujen kustannuksia, jolloin niistä tulee taloudellisesti houkuttelevampi vaihtoehto. Teknologisia läpimurtoja ja puhtaan energian investointeja tarvitaan erityisesti lähivuosikymmeninä, jotta päästöt saadaan riittävän alas – paljon alemmas kuin mihin nykytahdilla mennään – vuosisadan toiselle puoliskolle siirryttäessä. Nykyiselläkin teknologialla voidaan toki tehdä paljon.

IEA:n eri skenaarioissa energian tuotantoon ja käyttöön suuntautuvat investoinnit ovat keskimäärin 2,4 – 2,9 biljoonaa (tuhatta miljardia) dollaria vuodessa! Oikein suunnattuina nämä valtavat investoinnit pohjustavat huiman muutoksen energiakenttään. ja antavat ennennäkemättömän mahdollisuuden uusien teknologioiden kehittäjille.

Suomella on hyvät lähtökohdat: vakautta, osaamista ja kumppanuutta

On välttämätöntä havaita ja ymmärtää yhteydet pitkän aikavälin energia- ja ilmastopolitiikan ja teknologian kehityksen välillä. Meillä Suomessa on hyvät lähtökohdat osallistua aktiivisesti vähähiiliseen tulevaisuuteen siirtymiseen.

Oma energia- ja ilmastopolitiikkamme on johdonmukaista ja kunnianhimoista. Vuonna 2030 puolet maassamme käytettävästä energiasta on uusiutuvaa. Fossiilisen energian osuus on jo nyt suhteellisen pieni ja kutistuu vauhdilla. Meillä on laaja-alainen energiapaletti, mikä tarkoittaa myös laaja-alaista osaamista. Asiantuntemus on ylipäänsä vahvaa monilla aloilla, mukaan lukien digitaaliset ratkaisut.

Myös energia- ja innovaatiopolitiikan kannustimet ohjaavat kasvavassa määrin uuden teknologian hyödyntämiseen. Jo pelkästään työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaa tarkastellen meillä on paljon vahvuuksia. VTT Oy tekee monella teknologian alalla maailmanluokan tutkimusta. Uusimuotoisen Business Finlandin kannustimet tukevat yritysten tutkimusta, kehitystä ja innovaatiota. Ministeriön investointituet (energiatuki ja kärkihanketuki) on kohdennettu vahvasti uuden teknologian ja demonstraatiohankkeiden edistämiseen. Energiaviraston sääntely kannustaa luotettavien ja älykkäiden verkkojen kehittämiseen. Geologian tutkimuskeskuksen tutkimustyö edesauttaa muun muassa geotermiseen energian hyödyntämistä.

Politiikan ja rahoituksen painopistettä voidaan ja pitää kuitenkin edelleen siirtää kohti uusien ratkaisujen löytämistä. Tämä tukee pidemmällä aikavälillä paitsi vähähiilistä tulevaisuutta myös talouskasvua. Olennaista on myös saada yritykset, tutkimuslaitokset ja julkinen valta löytämään yhteisiä kehityskohteita ja panostamaan niihin yhdessä. Tässä voidaan tarvita alaa uudistavan rahoituksen lisäämistä, mutta monessa tapauksessa enemmänkin yhteisen edun ja tahtotilan löytämistä sekä johdonmukaisia toimia.

Kansainvälisillä markkinoilla on myös tärkeätä kyetä nopeasti skaalaamaan niin tuotannon ja viennin määrää kuin laatuakin. Yrityksillä on totta kai lopulta vastuu itse liiketoiminnasta: tarvitaan sekä kykyä että halua toimia uusilla ja kasvavilla markkinoilla. Tyypillisesti myös erilaisia muotoja ottava yritysten yhteistyö on avainasemassa. Suurten yritysten merkitystä teknologiahankkeiden veturina ja yhteyksien luojana ei voi väheksyä. Nekin tarvitsevat kuitenkin tuekseen innovatiivisia ja ketteriä pk-yrityksiä, jotka voivat tarjota aivan uudentyyppisiä ratkaisuja.

Yhteistyö voi ottaa monenlaisia muotoja: kumppanuus, alihankinta, tutkimusyhteistyö jne. Maiden rajat eivät tietenkään saa rajoittaa yhteistyötä; oikeiden kansainvälisten kumppanien löytäminen on päinvastoin aivan keskeinen menestyksen edellytys.

Otollisista lähtökohdista voi todeta vielä sen, että Suomi on aktiivinen ja arvostettu jäsen keskeisillä kansainvälisillä energiafoorumeilla. IEA:ssa olemme olleet jäseniä vuodesta 1992. Teknologianyhteistyön kannalta ehkä vielä olennaisempaa on se, että olemme kolmen muun pohjoismaan kanssa päässeet G20-maiden ytimelle muodostetuille Clean Energy Ministerial ja Mission Innovation -foorumeille.

CEM keskittyy jo kehitettyjen puhtaan energian ratkaisujen toimeenpanoon ja MI alan innovaatioiden edistämiseen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä. Ovatpa MI-jäsenet – Suomi muiden mukana – luvanneet vielä tuplata julkisen puhtaan energian innovaatiorahoituksensa vuoteen 2022. Pohjoismaat ja Euroopan komissio järjestävät yhdessä seuraavat CEM- ja MI-kokoukset toukokuussa Kööpenhaminassa ja Malmössä. Tarjolla on todellinen näyteikkuna pohjoismaiselle energiaosaamiselle.

Mihin Suomen sitten oikein pitäisi satsata?

Koska pienen maan resurssit ovat rajalliset, on meidän asetettava ainakin julkisen vallan toimille painopisteitä. On järkevää lähteä liikkeelle nykyisistä teknologisista vahvuuksista. Yksi niistä liittyy lämpöön: meillä on esimerkiksi korkeatasoista CHP- ja kaukolämpöosaamista ja esimerkiksi rakennusten energiatehokkuus on viety pitkälle. Erilaisten puu/biopohjaisten polttoaineiden hyödyntämisessä olemme myös taitavia. Metsäteollisuuden jätteet ja tähteet on jo pitkään hyödynnetty energiantuotannossa ja erityisesti biodieselosaamisessa suomalaiset yritykset ovat huippuluokkaa.

Avoimet pohjoismaiset sähkömarkkinat tarjoavat oivan pohjan markkinaehtoisten ja innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen. Suomalaista osaamista löytyy muun muassa älykkäissä sähköjärjestelmissä sekä kysyntää ja tarjontaa joustavoittavissa ratkaisuissa, joita tarvitaan kipeästi tuuli- ja aurinkosähkön tuotannon kasvaessa. Digitalisaatiossa energia-ala on edelläkävijä. Voimalaitosten etäkäyttö ja -valvonta, etämittarit ja erilaiset alan ohjelmistoratkaisut ovat suomalaisia vahvuuksia kansainvälisillä markkinoilla.

On toki myös muita teknologioita, joissa olemme maailman kärkeä. Kaupallistamisvaiheessa tai ainakin lähellä ovat esimerkiksi aaltovoima, geoterminen energia ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusratkaisut.

Viennin edistämiseksi tarvitaan myös valtion toimia, varsinkin ovien avaamiseen eräissä maissa. Tyypillistä tämä on erityisesti Aasiassa. Näkisin Suomelle luontevina maantieteellisinä painopistealueina Kiinan, Intian ja Indonesian kaltaiset kasvavat markkinat. Siellä vähähiilisten ratkaisujen pontimena on usein myös jätteiden kierrätys ja hyödyntäminen eli vaikkapa waste-to-energy on lupaava yhteistyöalue.

Pohjois-Amerikkaa ei pidä toki unohtaa johtavista puhtaan energian ratkaisuista puhuttaessa. Naapurimme Venäjä ja itäinen Eurooppa on myös suuri potentiaalinen markkina-alue vaikkapa kaukolämpöratkaisuille. Paikallisen läsnäolon eli Suomen ulkomaanedustuksen merkitys ja rooli näiden ja monien muiden markkinoiden kartoittamisessa ja hyödyntämisessä on luonnollisesti tärkeä.

Keskeistä on tunnistaa lupaavimmat teknologiat ja vientimarkkinat sekä kohdentaa rajalliset kansalliset voimavaramme niihin. Tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan voidaan panostaa kotimaassa, mutta ostajat löytyvät yleensä vain lähtemällä paikan päälle ja räätälöimällä ratkaisut asiakkaiden tarpeiden mukaan. Tässä meillä on varmasti parannettavaa ja siihen osaltamme kasvavassa määrin panostamme niin energiaosastolla kuin koko TEM-konsernissa, yhdessä sidosryhmiemme kanssa.

Riku Huttunen on TEM:n energiaosaston ylijohtaja