Hyppää sisältöön
Media

Pandemia korostaa talouden ja huoltovarmuuden roolia ilmastotoimissa

16.4.2020 8.31
Kolumni

Koronakriisi on mullistanut talouden näkymät ja näkyy kaikilla elämänalueilla. Myös tärkeät ilmastoinvestoinnit muuttuvat haastavammiksi yritysten ja valtioiden velkaantuessa ja rahoituksen vaikeutuessa. Toisaalta energian toimitus- ja huoltovarmuuden merkitys on korostunut. Mihin ja miten niukkenevat resurssit pitäisi panostaa? Vastaus riippuu monelta osin kriisin kestosta ja poliittisista vaikutuksista, mutta eräiltä osin vastaukset ovat ilmeisiä.

Osastopäällikkö Riku Huttusen kuvaVuosi 2020 muodostaa käännekohdan monessa suhteessa. Talouden ja politiikan suuntaa on yhtäkkiä huomattavasti vaikeampi ennakoida. Kriisinhoidon ja talouden välittömien pelastustoimien ohella eri maiden hallitukset joutuvat tarkastelemaan uudelleen pidemmän aikavälin tavoitteitaan.

Kutistuvia resursseja jaetaan uudelta pohjalta

Terveyden suojelu sekä yritystoiminnan ja työpaikkojen ylläpitäminen mahdollisimman laajassa määrin ovat luonnollisesti prioriteetteja kriisin oloissa. Sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien rajaamisen hintana on muun muassa valtion nopea velkaantuminen. Satsaukset ovat perusteltuja, mutta käytännössä joudutaan syömään myös tulevaisuuden resursseja: Suomessa julkisen velan osuus noussee nopeasti 70-80 prosenttiin BKT:sta.

Myös EU:ssa joudutaan vastaavasti pohtimaan monivuotisen rahoituskehyksen painotuksia. Vaikka Green Dealin toimeenpanosta pidetään komissiossa kiinni, lienee selvää, että kriisillä on vaikutuksensa EU:n budjetin rahamääriin ja painopisteisiin.

Keskustelua hallitsevana teemana viime vuodet pysynyt ekologinen kestävyys on sysätty hetkeksi syrjään politiikan polttopisteestä. Koronakriisi on toki hetkellisesti vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjä mutta myös laskenut fossiilisten polttoaineiden hintaa. Ilmastovaikutusten kannalta olennaisinta on kuitenkin katsoa pidemmälle, kriisin yli.

Meillä Suomessa tämä pidemmän aikavälin pohdinta istuu varsin hyvin aikatauluun, jolla ilmasto- ja energiapolitiikkaa uudistetaan. Seuraavan puolentoista vuoden aikana, syksyyn 2021 mennessä, laaditaan sekä kansallinen ilmasto- ja energiastrategia että keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma, joissa määritellään keskeisiä toimia hiilineutraaliuden saavuttamiseksi. Yhteiskunnan kehityksen skenaarioiden laadinta on toki muuttunut haastavammaksi talouden fundamenttien murtuessa, mutta toisaalta juuri nyt tarvitaan uudenlaista pohdintaa.

On löydettävä kustannustehokkaimmat keinot

On entistäkin tärkeämpää panostaa ilmastotoimiin, jotka ovat mahdollisimman kustannustehokkaita ja vaikuttavia. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on todennut, että koronavirus aiheuttaa ennenäkemättömän taloudellisen kriisin. Tämä vaikuttaa suoraan ilmastoinvestointien resursseihin. Siksi on entistäkin tärkeämpää löytää keinoja, jotka ovat riittävän edullisia toteuttaa myös kehittyvissä maissa. Fossiilisten polttoaineiden hintojen pysyminen pitkään matalina voi luonnollisesti hidastaa tätä kehitystä. Mahdollisuudet energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian laajamittaiseen hyödyntämiseen ovat joka tapauksessa huimat.

Samalla pitää välttää politiikkainstrumentteja, jotka nostavat päästövähennysten kokonaishintaa. EU:ssa pohditaan paraikaa vuoden 2030 päästövähennystavoitteen kiristämistä 45 prosentista 50-55 prosenttiin. Aivan olennaista on pohtia samalla sitä, miten päästövähennysvelvoitteet jaetaan päästökaupan, päästökaupan ulkopuolisten toimialojen ja maankäytön (LULUCF-nielut ja -päästöt) kesken. Kustannukset päästöyksikköä kohden eivät saisi kohota kohtuuttomiksi millään näistä sektoreista ja niiden välillä tulee olla myös riittävät joustomekanismit.  Toimialojen välisten jäykkyyksien välttäminen on tärkeää myös kansallisessa ilmastopolitiikassamme.

Toisaalta ilmastoystävälliset investoinnit ovat edelleen oiva tapa panostaa pitkällä aikavälillä kestävään kasvuun talouden uudistuessa. Tutkimus-, kehitys ja innovaatiopanostukset tulisi pitää korkealla tasolla juuri tästä syystä. Takavuosien lamat ovat osoittaneet näiden satsausten merkityksen talouden elpymisessä.

Yksi avainkysymyksistä on teollisuuden kyky investoida vähähiilisiin ratkaisuihin muuttuvassa tilanteessa. Energiaintensiivisen teollisuuden edellytyksistä siirtyä vähähiiliseen teknologiaan tuleekin pitää huolta. Tähän tarvitaan sekä osaamisenkehittämistä että kannustavaa sääntely- ja rahoitusympäristöä.

Huoli huoltovarmuudesta korostuu ja suosii omavaraisuutta

Vaikka kansainväliset energiamarkkinat ja kuljetukset toimivat tällä hetkellä, luo koronakriisi pitkittyessään uudenlaisia epävarmuuksia. Raakaöljymarkkinoilla kysyntäshokki on jo nyt ennätysmäinen. Öljyn ja maakaasun tarjonnan rakenne voi siksi muuttua merkittävästikin. Alhaiset hinnat vaikuttavat hyvin epäsymmetrisesti eri maiden talouksiin. Suoraviivaisimmin shokki näkyy Venäjän ja Saudi-Arabian kaltaisissa öljynviejämaissa. Ylipäänsä arvaamattomuus kansainvälisessä politiikassa kasvaa poikkeusolojen jatkuessa.

Tämä vaikuttaa samalla huoltovarmuuspohdintoihin. On todennäköistä, että riippuvuutta yksittäisistä tuontipolttoaineista ja maantieteellisistä lähteistä pyritään entisestään vähentämään eri puolilla maailmaa. EU:ssa tämä liittyy erityisesti energiaunionin toimenpanoon. Uusiutuvan ja päästöttömän kotimaisen energian roolia on järkevää kasvattaa. Tämä edellyttää samalla muun muassa vahvoja älykkäitä energiaverkkoja, yhteiskunnan sähköistymistä, joustavaa sektoreiden integraatiota ja energian varastointia monin innovatiivisin tavoin.

Koronakriisin kestoa voidaan tässä vaiheessa vain arvailla, mutta olennaista on pitää vaikeissakin oloissa yllä politiikan johdonmukaisuutta ja jatkuvuutta. Energia-alan ja teollisuuden investoinnit tehdään vuosikymmeniksi, joten muutokset eivät muutenkaan tapahdu yhdessä yössä. Suunta on kuitenkin selvä ja sitä voidaan tukea ennen kaikkea johdonmukaisella sääntelyllä ja järkevällä resurssien suuntaamisella.

Riku Huttunen on TEM:n energiaosaston ylijohtaja

Kolumni
Sivun alkuun