EU:n kilpailupolitiikka ei ole ollut korkeassa kurssissa kaikissa EU-maissa viime vuosien aikana. Se on leimattu joillain ilmansuunnilla jäykäksi, naiiviksi ja jopa vanhentuneeksi välineeksi. Keskustelu lähti kunnolla liikkeelle, kun Euroopan komissio kielsi helmikuussa 2019 Siemensin ja Alstomin yritysfuusion EU:n kilpailusääntöjen vastaisena.

Kilpailupolitiikan ”päivitystä” peräänkuuluttaneet maat ovat pitäneet esillä vaatimusta kilpailusääntöjen joustavoittamisesta, jotta EU:n kilpailukyky suhteessa kolmansiin maihin vahvistuu. Koronapandemian jälkimainingeissa keskusteluun on tullut uusia sävyjä: viime aikoina EU:n kilpailu- ja valtiontukipolitiikan höllentämistä on perusteltu myös EU:n resilienssin eli kriisinkestävyyden turvaamisella. Muutospaineet ovat kulminoituneet erityisesti yrityskauppavalvontaan ja niin sanottuja IPCEI-hankkeita koskeviin valtiontukisääntöihin. IPCEI on lyhenne sanoista Important Project of Common European Interest eli Euroopan yhteistä etua koskeva tärkeä hanke.

Vahvalla kilpailupolitiikalla ei olekaan ollut paljon ystäviä EU-politiikan pintajulkisuuden perusteella, vaikka sen puolustajat ovat toki tehneet aktiivista vaikuttamistyötä muilla rintamilla. Tilanne on kuitenkin loka-marraskuussa muuttunut. 

11. marraskuuta kilpailuasioista vastaava ministeri Tuula Haatainen otti kuuden EU-maan yhteisessä kirjoituksessa kantaa vahvan kilpailu- ja valtiontukipolitiikan puolesta. Kirjoitus julkaistiin Politico-verkkomediassa. Lokakuun lopussa Suomi ja yhdeksän muuta jäsenmaata lähestyivät komissiota kannanotolla, jossa esitettiin kilpailupolitiikan perusperiaatteiden säilyttämistä ennallaan. Näkemys sai näyttävästi tukea elinkeinoelämän keskusjärjestöiltä useassa maassa.

Miksi kilpailupolitiikan puolustajat ovat liikkeellä juuri nyt?

Liikehdinnän taustalla on huoli siitä, että pinnan alla kuplinut muutospaine olisi johtamassa konkreettisiin uusiin linjauksiin. Ministerien yhteiskirjoitus on yksi tapa, jolla pyritään vaikuttamaan komission tuleviin kannanottoihin:

• Komissio antaa 17.11. tiedonannon kilpailupolitiikan tulevaisuudesta. Komission odotetaan linjaavan, miten EU:n kilpailu- ja valtiontukisääntely tukee parhaiten EU:n kriisinkestävyyttä sekä digitalisaation ja vihreän siirtymän tavoitteita. 
• Samassa yhteydessä komissio ottaa kantaa myös siihen, saavatko koronakriisin takia tehdyt joustot valtiontukisääntöihin jatkoa ja höllennetäänkö sääntöjä mahdollisesti joiltain osin. Nykyiset säännöt ovat voimassa vuoden 2021 loppuun asti.
• Lisäksi komission odotetaan antavan loppuvuoden aikana uudet säännöt siitä, millä edellytyksillä Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita (IPCEI) voidaan tukea.

Miksi Suomi puolustaa vahvaa kilpailu- ja valtiontukipolitiikkaa?

Suomi on perinteisesti kuulunut verrattain tiukan kilpailu- ja valtiontukipolitiikan kannattajiin EU:ssa. Vaikka niin kilpailu- kuin valtiontukisääntöjen on perusteltua elää ajassa, sääntöjen perusperiaatteisiin ei tarvita merkittäviä muutoksia.

Kilpailuvalvonnan alalla tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että valvonnan tulee perustua riippumattomien viranomaisten tekemiin päätöksiin sekä faktaperusteisiin arvioihin markkinoista. Sääntelyn keskiössä tulee olla kilpailu- ja kuluttajavaikutusten, eikä sitä tulee valjastaa muiden politiikkatavoitteiden, esimerkiksi EU:n toimintavarmuuden, edistäjäksi.

Isossa kuvassa sääntöjen keventäminen merkitsisi todennäköisesti kilpailun vähenemistä, mikä ei ole Suomen etujen mukaista. Toimiva kilpailu kannustaa innovointiin, pitää hintatasoa kurissa ja antaa kykyä vastata maailman muuttumiseen. Kilpailusääntöjen tehokas ja puolueeton täytäntöönpano onkin erittäin tärkeää sisämarkkinoiden toimivuuden ja sisämarkkinoilla toimivien suomalaisyritysten ja myös kuluttajien kannalta.

EU:n valtiontukisääntelyssä keskeistä on, että säännöt kohdentavat jäsenvaltioiden yritystuet järkevästi kestävää talouskasvua edistäviin kohteisiin ja markkinoiden toimintapuutteisiin, kuten innovaatioihin ja vihreän siirtymän edistämiseen. Samanaikaisesti on tärkeää, että säännöt varmistavat EU:ssa toimiville yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset ja että sisämarkkinat säilyvät mahdollisimman avoimina ja kilpailullisina. Kyse on aina tasapainon hakemisesta eri tavoitteiden välillä. 

IPCEI-hankkeiden kohdalla säännöt sallivat jo nykyisellään, että EU:n kilpailukyvyn kannalta keskeisiä läpimurtoinnovaatioiden joustavan tukemisen. Sääntöjen merkittävä höllentäminen kattamaan esimerkiksi myös tuotannolliset investoinnit lisäisi merkittävästi kilpailun vääristymien ja haitallisen tukikilpailun riskiä EU:ssa.

Vastaava tasapainottelu koskee myös koronan takia joustavoitettuja tilapäisiä valtiontukisääntöjä. Joustoilla on paikkansa niin kauan kuin koronaepidemia vaikuttaa EU:n taloustilanteeseen. Akuutin kriisivaiheen säännöstöä avokätisine kriteereineen ei kuitenkaan ole perusteltua jatkaa, kun talous- ja epidemiatilanne normalisoituvat eri puolilla Eurooppaa.

Vahvan EU:n kilpailupolitiikan puolustaminen ei tarkoita, etteikö sääntöjä tulisi päivittää tai virtaviivaistaa aika ajoin. Komissio onkin ollut ajan hermolla käynnistäessään hankkeita, joissa tarkastellaan EU:n kilpailu- ja valtointukisääntöjen merkitystä ja ajantasaisuutta EU:n politiikkatavoitteiden toteutumisessa. Uusia linjauksia tehdessä on kuitenkin tärkeää arvioida mahdollisten muutosten hyödyt ja riskit kylmäpäisesti. Kilpailupolitiikan puolustajien on syytä pysyä hereillä ja marssivalmiudessa jatkossakin.

Olli Hyvärinen, kaupallinen neuvos, työ- ja elinkeinoministeriö