Kysymyksiä ja vastauksia huoltovarmuudesta

Huoltovarmuus

• on huolenpitoa ja yhteistyötä yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseksi. Työvoiman saannin turvaaminen tukee huoltovarmuutta.
• muodostuu väestön toimeentulon, välttämättömän talouden jatkuvuuden, maanpuolustuksen materiaalisten edellytysten ja infrastruktuurin vähimmäistarpeiden turvaamisesta.
• perustuu talouden luontaisiin rakenteisiin eli markkinoiden toimivuuteen, kilpailukykyiseen talouteen ja elinkeinoelämän omaan sopeutumiskykyyn yllättävissä tilanteissa.
• tukeutuu toimiviin kansainvälisiin poliittisiin, taloudellisiin ja teknisiin yhteyksiin sekä näiden jatkuvuuteen.
• luodaan ja ylläpidetään Suomessa julkisen ja yksityisen sektorien toimivalla yhteistyöllä.
• koostuu hallinnollisesta ohjauksesta, elinkeinoelämän varautumisesta ja ennakkoon luoduista huoltovarmuusjärjestelyistä.

Periaatteita ovat:

• huoltovarmuuslain soveltamisalana ovat taloudelliset toiminnot, jotka pyritään säilyttämään mahdollisimman pitkään lähellä normaalitilaa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Lähes kaikilla häiriötilanteilla ja kriisityypeillä on taloudellisia vaikutuksia.
• huoltovarmuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, mikä on häiriötilanteen alkuperäinen syy tai luonne, vaan sillä, miten se vaikuttaa hyödykevirtoihin ja viimekädessä väestön toimeentuloon.
• kysyntä- ja toimitusvaikeudet sekä muut häiriöt liiketoiminnassa, taloudelliset menetykset tai kansalaisten kokema epämukavuus ja harmistus eivät välttämättä vaaranna vielä huoltovarmuutta, vaikka vaikutukset voivat olla taloudelle, elinkeinoelämälle ja asiakkaille merkittäviä.
• huoltovarmuutta turvataan laajalla ja jatkuvasti kehittyvällä keinovalikoimalla, joita ovat lainsäädäntö, jatkuvuudenhallinta, materiaalinen huoltovarmuus, yritysten ja hallinnon toimintavalmius, strateginen omistajuus ja kansainväliset sopimukset.
• valtioneuvosto antaa noin viiden vuoden välein huoltovarmuuden yleiset tavoitteet (huoltovarmuusstrategia; nykyinen 1048/2018), joissa määritellään muun muassa huoltovarmuusorganisaatiolle kehittämisen lähiajan painopistealueet, priorisoidut elintärkeät huoltovarmuuden tavoitealat sekä valmiuden taso ottaen huomioon väestön ja välttämättömän talouselämän sekä maanpuolustuksen vähimmäistarpeet.
• huoltovarmuuden turvaamiseksi kaikissa oloissa on luotava ja ylläpidettävä riittävä valmius hyödykkeiden tuottamiseksi sekä tuotannon, jakelun, kulutuksen ja ulkomaankaupan ohjaamiseksi.
• kaikkia keskeisiä yhteiskunnan taloudellisia toimintoja ei ole mahdollista turvata nykyään pelkästään kansallisin järjestelyin.
• kun markkinamekanismi (elinkeinoelämän voimavarat) ei tuota riittävää huoltovarmuutta eivätkä viranomaisten normaaliolojen toimivaltuudet riitä häiriötilanteen hallitsemiseen, viranomaisilla on käytössään myös valmiuslain lisätoimivaltuuksia.

Huoltovarmuuslain (1390/1992) mukaan kukin ministeriö kehittää huoltovarmuutta omalla toimialallaan. Ministeriöiden tehtävänä on ohjata ja seurata toimialallaan huoltovarmuuden toteuttamista ja toimintakyvyn kehittämistä sekä kehittää lainsäädäntöä niissä tilanteissa, joissa markkinat eivät tuota riittävää huoltovarmuutta. Huoltovarmuuden yleinen kehittäminen ja varautumistoimien yhteensovittaminen kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle. Huoltovarmuuden kehittämistä ja operatiivista ylläpitoa varten on Huoltovarmuuskeskus (HVK), jonka ohjaus ja valvonta kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriölle.

Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) tehtävät jakautuvat maan huoltovarmuuden tilan analysointiin, huoltovarmuusnäkökulman, -työn ja -tietoisuuden esilläpitoon yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa sekä toimeenpanotehtäviin. HVK:n toimiala ja asiantuntijuus ovat poikkihallinnollisia ja kattavat koko huoltovarmuuden kentän. Laitoksen toimintaa johtaa valtioneuvoston nimittämä hallitus.

HVK ylläpitää varmuusvarastoja, edistää ja koordinoi viranomaisten valmiutta ohjata taloutta poikkeusoloissa, edistää yritysten valmiussuunnittelua ja varmistaa yhteiskunnan teknisen infrastruktuurin toimintaa. Huoltovarmuuskeskus myös turvaa välttämättömien tavaroiden ja palvelujen tuotantoa kriisitilanteissa, analysoi huoltovarmuuteen kohdistuvia uhkia ja tuottaa suunnitelmia vastatoimenpiteistä. Yhä laajempi osa HVK:n toimintaa on kansainvälinen yhteistyö.

Huoltovarmuutta luodaan ja ylläpidetään Suomessa julkisen vallan ja elinkeinoelämän toimivalla yhteistyöllä. Huoltovarmuuden turvaaminen Suomessa on jo pitkään ollut organisoituna kattavaksi yhteistoiminta- ja asiantuntijaverkostoksi, jossa ovat mukana eri toimialat, hallinnonalat sekä toimialajärjestöt. Kumppanuusmalli on moderni ja kustannustehokas malli tehdä huoltovarmuuden varautumistyötä.

Nykyinen huoltovarmuusorganisaatio ei ole varsinaisesti 24/7-valmiusorganisaatio, vaan ennen kaikkea varautumisorganisaatio. Sen työ tähtää siihen, että mahdollisiin vakaviin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin olisi varauduttu mahdollisimman hyvin.

Järjestelmän pohjana on eri hallinnon- ja toimialojen asiantuntijoiden verkostomainen huoltovarmuusorganisaatio, joka ylläpitää ja kehittää huoltovarmuutta julkinen-yksityinen-kumppanuusperiaatteella. Kumppanuusmalli on moderni ja kustannustehokas muoto hallita yhteiskunnan huoltovarmuusuhkia.

Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) yhteydessä toimii pysyvinä yhteistoimintaeliminä sektoreita ja pooleja. Sektorit ovat toimialakohtaisia organisaatioita, jotka edistävät elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyötä. Huoltovarmuussektorit ovat 1. Elintarvikehuolto-, 2. Energiahuolto-, 3. Logistiikka-, 4. Terveydenhuolto-, 5. Finanssialan sekä 6. Teollisuussektori. Sektoreiden jäseninä on ministeriöiden, keskusvirastojen, elinkeinoelämän järjestöjen sekä keskeisten yritysten edustajia. Kunkin sektorin ohjauksessa alan poolit vastaavat operatiivisesta varautumisesta elinkeinoelämän johdolla toimivina toimieliminä.

Yhteiskunnan digitalisoitumisesta huolimatta materiaalinen huoltovarmuus on edelleen tärkeä osa huoltovarmuuden turvaamisen jatkuvasti laajenevaa ja monipuolistuvaa keinovalikoimaa.

Huoltovarmuuskeskus (HVK) ylläpitää valtion varmuusvarastoja ankaran kriisitilanteen varalta. Valtion varmuusvarastoissa on tuontipolttoaineita, viljoja, sairaalatarvikkeita, lääkkeitä, seosmetalleja, kemikaaleja ja kriittisiä tuontiraaka-aineita. HVK hoitaa myös tuontipolttoaineiden ja lääkkeiden velvoitevarastointia vakavan saantihäiriön varalta. Turvavarastoinnilla turvataan väestön toimeentuloa ja yritysten tuotantoa, kun välttämättömien raaka-aineiden ja materiaalien saanti häiriintyy.

Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) toiminnan perustana on valtion talousarvion ulkopuolinen huoltovarmuusrahasto, josta rahoitetaan varmuusvarastointi, teknisistä varajärjestelyistä, kriittisen infrastruktuurin turvaamisesta, huoltovarmuuskriittisten toimipaikkojen varautumissuunnittelusta ja HVK:n toiminnasta aiheutuvat menot.

Vakavarainen ja ketterä huoltovarmuusrahasto antaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen huoltovarmuuden turvaamiseen.

Normaalitilanteessa osana lakisääteistä varautumisvelvoitettaan terveydenhuollon toimijat hankkivat tarvitsemansa suojaimet ja muut materiaalit vakiintuneita hankintakanavia pitkin. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on näiden kysymysten osalta vastuutaho. Nyt poikkeusoloissa Huoltovarmuuskeskus tukee tätä suuren volyymin hankintatoimintaa hankkimalla STM:n pyynnöstä aktiivisesti suojaimia ulkomaisilta toimittajilta sekä koordinoimalla eri toimijoiden suojainhankintoja.

Nyt poikkeusoloissa kotimaisen hankinnan käynnistäminen lisää osaltaan merkittävästi tarvittavien materiaalien saatavuutta.

Jotkut erikoissairaanhoidon palvelut järjestetään yli sairaanhoitopiirien rajojen yliopistosairaaloiden erityisvastuualueiden pohjalta. Erva-alueet on määritelty valtioneuvoston asetuksella, samoin kuin se mitkä sairaanhoitopiirit kuuluvat mihinkin erityisvastuualueeseen.

Työ- ja elinkeinoministeriö on selvittänyt yhdessä suomalaisen elinkeinoelämän, tutkimuslaitosten ja muiden viranomaisten kanssa kotimaisten suojamateriaalien valmistuksen edellytyksiä. Selvityksessä on löydetty kymmeniä kotimaisia valmistajia, joilla on kiinnostusta ja edellytyksiä valmistaa joko hengityssuojaimia tai suojavaatteita.

Ensimmäinen tavoite on käynnistää kotimaisten suu-nenäsuojainten sekä hengityssuojainten valmistus. Suomessa ei tällä hetkellä ole omaa hengityssuojavalmistusta.

Haasteena laajan kotimaisen tuotannon nopeassa aloittamisessa on ollut, että Suomessa ei ole ollut vaadittavia koneita ja raaka-aineita. Nyt olemme tilanteessa, jossa ainakin kaksi kotimaista yritystä on valmistelemassa suojaintuotannon käynnistämistä, tavoitteena käynnistää isojen volyymien tuotanto nopealla aikataululla.

Suojavaatteiden valmistuksen osalta lähtötilanne on hengityssuojaimia parempi, sillä Suomessa toimii yrityksiä, jotka valmistavat muun muassa suojapukuja, -myssyjä ja -käsineitä. Monet yritykset ovat myös jo käynnistäneet visiirien valmistuksen.

Huoltovarmuuden turvaaminen perustuu jatkuvaan, laajaan ja tavoitteelliseen vuoropuheluun ja yhteistyöhön eri toimijoiden ja alojen kesken.

Huoltovarmuuskeskus toimii suojamateriaalien toimeksiantoja toteuttaessaan tiiviissä yhteistyössä ulkoministeriön ja Suomen ulkomaanedustustojen kanssa. Paikallistuntemuksellaan ja kontakteillaan edustustot tarjoavat ovia avaavia arvovaltapalveluja niin asemamaan viranomaisiin, yrityksiin kuin muihin toimijoihin päin. Niiden tukea käytetään, milloin se on tarpeen hankinnan toteutumisen, laadunvarmistuksen tai muun syyn takia.

Kansainvälinen yhteistyö on keskeisessä roolissa myös huoltovarmuuden turvaamisessa, joka tukeutuu toimiviin kansainvälisiin poliittisiin, taloudellisiin ja teknisiin yhteyksiin sekä näiden jatkuvuuteen. Suomi on myös aktiivinen toimija mm. kansainvälisessä terveysturvallisuuden edistämisessä.

Suomi koordinoi toimiaan yhteistyössä muiden maiden kanssa, erityisesti EU:ssa. Vaikka terveys kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jatkuva EU-yhteistyö on tärkeää esimerkiksi yhteisten tarvikehankintojen toteuttamisessa, poikkihallinnollisen tietojenvaihdon seurannassa, riskianalyysien koordinoimisessa ja vastakeinojen löytämisessä koronavirukselle. Suomi tekee läheistä yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa erityisesti konsuliasioissa ja matkailijoiden kotiuttamisessa maailmalta.

Tavoitteena on, että myös kriisitilanteessa säilytetään valtioiden rajoitustoimenpiteistä huolimatta vapaa rahtiliikenne ja että tuotantotarvikkeet, elintarvikkeet ja muut elintärkeät tuotteet, kuten lääkkeet, liikkuvat maiden välillä.

Koronapandemia osoittaa, että globaalissa, keskinäisriippuvuuden maailmassa monenkeskistä yhteistyötä tarvitaan entistä enemmän. Suomi pitää EU-yhteistyötä erittäin tärkeänä kriisikestävyyden vahvistamisessa ja kannattaa WHO:n vahvistamista myös muun muassa tuleviin pandemioihin varautumiseksi.

Suomi on työskennellyt vuosia kansainvälisen terveysturvallisuuden vahvistamiseksi muun muassa Maailmanlaajuisen terveysturvallisuusohjelman kautta, joka perustettiin Länsi-Afrikan Ebolan jälkeen. Suomi tukee WHO:ta ja yleisrahoituksen kautta muita YK-järjestöjä vasteessa erityisesti maissa, joissa tarve on suurin. Suomi tukee koronavirusrokotekehitystä rahoittamalla kansainvälisiä yleishyödyllisiä järjestöjä.