Vaikutusten hankinnan suunnittelun tueksi

Ensimmäiseksi on määriteltävä, mistä ilmiöstä on kyse, kuinka laajaa väestöryhmää se koskettaa ja mihin tarpeeseen halutaan vastata eli mitä tavoitellaan. Ilmiö voi olla esimerkiksi nuorten työttömyys, joka koskettaa erityisesti peruskoulun varaan jääviä nuoria. Työttömyys aiheuttaa yhteiskunnalle kuluja ja tulonmenetyksiä ja estää nuoria elämästä täysipainoista elämää. Tavoitteena on saada suurempi osa nuorista suorittamaan toisen asteen tutkinto, mikä auttaa heitä työllistymään.

Tavoitteen määrittelyn jälkeen on hyvä vastata seuraaviin kysymyksiin:

• Tukeeko tavoite organisaation (tai laajemmin) strategisia tavoitteita?
  Hankinnan tavoitteiden on tuettava organisaation strategisia tavoitteita ja linjauksia, sillä toteutus vaatii sekä organisaatiolta että sen asiantuntijoilta pitkäjänteistä sitoutumista.
• Onko tavoitteen toteutuminen selkeästi jonkin tahon vastuulla? Kuka on valmis maksamaan tavoitteen toteutumisesta?
  Jonkin tahon on oltava vastuussa ja valmis maksamaan toteutuneista vaikutuksista. Hyöty saavutettavista vaikutuksista voi koitua useammalle taholle, mutta hankinnalla on oltava selkeä vastuutaho. 
• Voidaanko etupainotteisella toiminnalla ehkäistä ongelman ja kustannusten syntymistä tai kasvamista?
  Jotta saadaan aikaan hyvinvointia taloudellisesti kestävällä tavalla, hankittavien vaikutusten tulee olla sellaisia, että ne ehkäisevät ongelmien ja sitä kautta kustannusten syntymistä tai kasvamista pidemmällä aikavälillä.
• Onko olemassa yleiskuva tavoitteeseen liittyvästä tämänhetkisestä toiminnasta?
  Hankinta tuottaa lisäarvoa, jos se kohdistuu sellaiseen tavoitteeseen, jonka saavuttamiseksi ei vielä tehdä riittävästi. Tämän takia on tärkeää tunnistaa, mitä kaikkea jo tehdään. Hankinnan on kytkeydyttävä olemassa olevaan toimintaan, jotta sillä saadaan aikaan pysyviä vaikutuksia.

Jos edellä oleviin kysymyksiin on vastattu myöntävästi ja todettu, että tarpeeseen voidaan vastata vaikutuksia hankkimalla, seuraava vaihe on yhteiskunnallisen hyödyn mallinnus. Mallinnus edellyttää ilmiön monipuolista ymmärtämistä – taustalla olevien juurisyiden ja niihin vaikuttamiseksi tarvittavien muutosten hahmottamista. Sen perusteella julkinen sektori voi määrittää saavutetuista vaikutuksista maksettavan palkkion ja mittarit, joilla niiden syntyminen osoitetaan.

Mallinnus pitää sisällään sekä taloudellisten laskelmien tekemisen että yhteiskehittämisen, joita tehdään vuorotellen niin, että taloudelliset laskelmat tuottavat materiaalia yhteiskehittämiseen ja toisinpäin. Taloudellisten laskelmien tekemiseen tarvitaan asiantuntijuutta ja dataa, yhteiskehittämiseen puolestaan julkisen sektorin, palveluntuottajien, tutkimuslaitosten ja mahdollisten sijoittajien edustajia sekä kokemusasiantuntijoita.

Alla on kuvattu yhteiskunnallisen hyödyn malliprosessi, jota voidaan muokata tarpeen mukaan.

• Nykytila ja viime vuosien ilmiö- ja kulukehityksen todentaminen (taloudellinen mallinnus)
  Miten esimerkiksi nuorten työttömien määrä on kehittynyt ja millaisia kuluja siitä on aiheutunut?
• Kulukehityksen syiden määrittely (taloudellinen mallinnus)
  Mistä esimerkiksi nuorten työttömyydestä aiheutuvat kulut koostuvat, ja mistä niiden muutos johtuu?  
• Seuraavien vuosien ilmiö- ja kulukehityksen hahmottaminen (taloudellinen mallinnus ja yhteiskehittäminen)
  Mitä seuraa, jos ongelmaan ei puututa? Miten esimerkiksi nuorten työttömien määrän ajatellaan kehittyvän, ja millaisia taloudellisia ja inhimillisiä seurauksia kehitys aiheuttaa?
• Kehityskulun syiden taustalla olevien juurisyiden määrittely (yhteiskehittäminen)
  Mallinnuksessa hyödynnetään tyypillisesti valmista tutkimustietoa, tilastotietoa ja asiantuntija-arvioita. Ymmärrystä haetaan yli perinteisten tutkimus- ja toimialarajojen.
• Vaikuttavuustavoitteen määrittely
  Vaikuttavuus tarkoittaa pidemmän ajan kuluessa syntyvää yhteiskunnallista hyötyä. Vaikuttavuustavoite johdetaan strategisista tavoitteista, ja se on hyvä määritellä tavoiteltavana lopputulemana: Miltä maailma näyttää, kun tavoitteeseen on päästy? Vaikuttavuustavoite voisi olla esimerkiksi: vuonna 2030 kaikki kuntamme 25-35-vuotiaat ovat voivat hyvin ja elävät täysipainoista elämää.
• Haluttujen muutostavoitteiden määrittäminen (yhteiskehittäminen)
  Jotta vaikuttavuustavoite voidaan saavuttaa, tarvitaan konkreettisia muutoksia esimerkiksi ihmisten käyttäytymisessä, elinolosuhteissa ja palvelurakenteessa. Muutosten on oltava sellaisia, joiden voidaan perustellusti ajatella johtavan vaikuttavuustavoitteeseen pääsemiseen (muutosteoria). Keskeinen osa mallintamista on muutoksen kohteena olevan systeemin rajaaminen niin, että kaikki tarvittavat muutokset tulevat huomioiduiksi. Työttömän nuoren työllistyminen voi vaatia esimerkiksi elämänhallinnan paranemista, osaamisen päivittämistä työmarkkinoiden tarvetta vastaavaksi, lähiyhteisön tukea, sopivan työpaikan löytymistä jne.
• Muutosten arvottaminen (taloudellinen mallinnus)
  Hankkeissa mitataan sekä ihmisten tai ympäristön hyvinvoinnin kehitystä että taloudellista hyötyä. Julkinen sektori maksaa vain tuloksista, ja maksuosuus voidaan sitoa esimerkiksi todellisuudessa havaittuihin säästöihin, laskennallisiin säästöihin, yhdistelmään näistä kahdesta lähestymistavasta tai säästöjen ja lisääntyneen taloudellisen hyödyn (esim. verotulot) yhdistelmään. Toiminnan tuloksellisuutta verrataan vaihtoehtoislaskelmaan, jonka tarkoitus on kuvata, miten kustannukset olisivat kehittyneet, jos hanketta ei olisi toteutettu. Laskelmiin on olemassa useita menetelmiä, mutta kaksi pääasiallista lähestymistapaa ovat vertailuryhmä ja laskennallinen ennuste. Vertailuryhmän käyttäminen voi olla käytännössä mahdotonta, koska se voi osaltaan vaikeuttaa tulokselliseksi todennetun toiminnan laajentamisen hankkeen aikana.
• Olemassa olevien ratkaisuiden, palveluiden ja näiden puutteiden tunnistaminen (yhteiskehittäminen)
  Jotta hankinta tuottaa lisäarvoa ja pysyviä vaikutuksia, se on kohdennettava sinne, missä nykyiset ratkaisut eivät tuota riittävää tulosta tai ratkaisuja ei ole olemassa. Lisäksi on tunnistettava, miten hanke kytkeytyy osaksi olemassa olevaa järjestelmää.

Yhteiskunnallisen hyödyn mallinnus antaa tietoa ja näkemyksiä päätöksenteon tueksi. Jos mallinnuksen perusteella vaikuttaa siltä, että vaikutusten hankinta on hyödyllistä, ennen päätöksentekoa on vastattava vielä seuraaviin kysymyksiin:

• Tuottaako hanke hyvinvointia ja taloudellista hyötyä pitkällä aikavälillä?
  Taloudellisen hyödyn ei tarvitse syntyä hankkeen aikana, mutta julkisen sektorin eli tilaajan pitää olla valmis maksamaan hyödystä hankkeen aikana tai pian sen päättymisen jälkeen. Päätöksentekijöillä pitää olla ymmärrys siitä, kuinka paljon ja kuinka pitkän ajan kuluttua hanke tuottaa hyvinvointia ja taloudellista hyötyä, jotta hankkeeseen ollaan valmiita sitoutumaan.
• Mitkä ovat hankkeen mitattavat vaikutus- tai tulostavoitteet, joiden saavuttamisesta julkinen sektori on valmis maksamaan?
  Koska julkinen sektori maksaa suoritteiden sijaan saavutetuista vaikutuksista, pitää määrittää, mistä konkreettisista muutoksista ollaan valmiita maksamaan. Tavoitteiden ja niiden toteutumisen osoittamisen tulee olla yksiselitteisiä, jotta eri yhteistyötahojen ei ole mahdollista tulkita niitä eri tavoin.
• Onko tilaajalla riittävän hyvä käsitys siitä, mitä kaikkia muutoksia tarvitaan ja kenen toimesta, jotta hankkeen tavoite on mahdollista saavuttaa?
  Yksittäisellä hankkeella harvoin pystytään vaikuttamaan kaikkiin juurisyihin, joten on tärkeää tunnistaa, mitä muita muutoksia tarvitaan ja kenen toimesta ne voivat tapahtua, jotta tavoite on mahdollista saavuttaa. Tarvitaanko esimerkiksi säännös- tai toimintatapamuutoksia halutun pysyvän vaikuttavuuden saavuttamiseksi?
• Paljonko julkinen sektori on valmis maksamaan vaikutustavoitteiden saavuttamisesta?
  Yhteiskunnallisen hyödyn mallinnus osoittaa, kuinka paljon hyvinvointia ja taloudellista hyötyä tavoitteen saavuttaminen tuottaa. Tässä vaiheessa on päätettävä, paljonko tuosta hyödystä ollaan valmiita maksamaan hankkeen toteutuksesta vastaaville. Onko hankkeen kyettävä maksamaan itsensä täysin takaisin rahassa mitattavina säästöinä vai voidaanko sen katsoa maksavan itsensä takaisin osittain laadullisen hyödyn muodossa? Eli riittääkö esimerkiksi, että yhä useammalle lapselle on varmistettu terveen kasvun ja kehityksen olosuhteet tai että on aiempaa vähemmän syrjäytymisvaarassa olevia nuoria?
• Onko hankkeen koko tarkoituksenmukainen riskin kannalta?
  Jos hankkeen kohderyhmä on pieni, riskit yleensä kasvavat. Koko kohderyhmä harvoin saadaan hankkeeseen mukaan, ja sattuman merkitys kasvaa. Palveluntuottajat ja mahdolliset sijoittajat eivät välttämättä ole valmiita kantamaan suurta riskiä yksin.