Investointeja kaivataan – mikä on EU:n uusi energia- ja ilmastoagenda?
Euroopan unionilla on haastavat lähtökohdat tuleviin viiteen vuoteen. Vaikka energiakriisistä on pääosin selvitty, geopoliittinen epävarmuus jatkuu ja vahvat panostukset sotilaalliseen ja siviilisektorin turvallisuuteen ovat tarpeen. Monien jäsenvaltioiden poliittinen tilanne on epävakaa, myös Saksan ja Ranskan.
Puhtaat investoinnit koetaan kasvun veturiksi ja niitä halutaan lisää. Suuret investoinnit edellyttävät kuitenkin huimia pääomia sekä toimintaympäristön vakautta. Kysymys kuuluukin, mihin satsataan: toimiviin markkinoihin vai tukiin ja yksityiskohtaiseen sääntelyyn?
Kilpailukyky, teollisuus, investoinnit
Ursula von der Leyen rakentaa toista komissiotaan aivan erilaisessa tilanteessa kuin ensimmäistään viisi vuotta sitten. Euroopan parlamentin vaaleissa nähtiin, miten ilmastopainotus on vaihtunut teollisuuden ja kilpailukyvyn teemoihin, joihin sisältyy ajatus autonomisemmasta ja kriisinkestävästä Euroopasta.
Muutos näkyy jo sanoituksessa: Green Deal on vaihtunut Industrial Clean Dealiksi. Unioniin puuhataan kilpailukykyrahastoa ja monet toivovat yhteisvelkaa. Valtion tuen periaatteita on höllennetty ja investointeja yritetään saada aikaan suurilla tukiohjelmilla.
Kolme raskaan sarjan raporttia: Letta, Draghi ja Niinistö
Enrico Lettan keväinen sisämarkkinaraportti kiinnitti huomiota muun muassa energiamarkkinoiden (sähkö, kaasu, vety) puutteisiin ja kehittämistarpeeseen. Suurena teemana oli myös suurille investoinneille olennaisten pääomaliikkeiden helpottaminen Euroopassa.
Mario Draghin kilpailukykyraportti esitti Euroopan kilpailukyvystä synkähkön ja oikeana pidetyn kuvan. Eri mieltä sen sijaan ollaan siitä, millä keinoin tilannetta parannetaan. Raportin yksi heikkous on, että se esittää Euroopan tilanteen monoliittina eikä tee vertailua jäsenvaltioiden välillä. Esimerkiksi energia on toki EU:ssa keskimäärin kallista, mutta maiden väliset erot ovat suuria. Meillä Pohjolassa sähkö on hyvinkin edullista ja houkuttaa investointeja. Raportista löytyy myös huomiota herättänyt näkemys Euroopan 800 miljardin euron vuotuisesta investointivajeesta, josta ainakin puolet liittyy energiatoimialaan.
Aivan pian odotetaan Sauli Niinistön raporttia kriisivarautumisesta, niin siviili- kuin sotilassektorillakin. Naton vastatessa pääsääntöisesti Euroopan sotilaallisesta puolustamisesta EU:n luontevaksi painopisteeksi voidaan nähdä toimitus- ja huoltovarmuuden edistäminen yhteisin toimin.
Uuden komission työn lähtökohtia
Energiaturvallisuus on ajankohtainen teema tulevanakin talvena. Vaikka kaasuvarastot ovat liki täynnä, venäläisen putkikaasun tuonnin loppuminen vuodenvaihteessa edellyttää toimia keskisessä Euroopassa. Pakotteet kiristyvät asteittain nesteytetyn maakaasun (LNG) osalta. Ukrainalle annetaan laaja-alaisesti apua energiainfrastruktuurin suojaamiseksi ja korjaamiseksi.
Ilmastopolitiikan keskeisiä kysymyksiä ovat vuoden 2040 päästövähennystavoite sekä sen toteuttamiseen käytettävät instrumentit. Näyttää siltä, että tähtäimessä on 90 % päästövähennys vuodesta 1990 laskien. Jäsenvaltioiden ja toimialojen kannalta on myös olennaisen tärkeää, miten velvoitteet asetetaan niin päästösektoreiden kuin jäsenvaltioidenkin kesken. Esimerkiksi EU:n päästökauppajärjestelmiä varmasti kehitetään tulevina vuosina – kokonaiskuva ei ole kuitenkaan vielä hahmottunut.
Energiapolitiikassa korostuu teollisuuden ja kilpailukyvyn ohella teknologianeutraalius, joka tarkoittaa esimerkiksi ydinenergian roolin tunnustamista päästöttömänä energialähteenä. Energiahintoja halutaan kohtuullistaa ainakin yhteisten markkinoiden ja verkkojen kautta. Uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden velvoitteita tarkistettaneen tarpeen mukaan.
Uudempina teemoina nousevat sähköistyminen, energiajärjestelmien integraatio sekä digitalisaatio ja tekoäly. Laajeneva tekoälyn hyödyntäminen nähdään runsaasti energiaa kuluttavana, mutta myös toimintoja tehostavana asiana. Sehän on jo kiihdyttänyt datakeskusten rakentamista myös meille Suomeen.
Monelta osin on kuitenkin epäselvää, miten näissä teemoissa edetään. Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että ainakin alkuun painotetaan olemassa olevan lainsäädännön toimeenpanoa, ei uuden säätämistä.
Suomi toivoo selkeyttä ja ennakoitavuutta
Suomen kannalta toivottua on ensinnäkin laaja-alainen sääntelyn virtaviivaistaminen: vähemmän, parempaa ja ennakoitavampaa. Tämä on erittäin tärkeää kaivattujen investointien kannalta. Ilmastopolitiikan ”arkkitehtuurin” tulee olla selkeä ja perustua ilmastotoimien kustannustehokkuuteen. Paitsi päästöjen vähentämiselle myös hiilensidonnalle tulisi olla selkeät markkinapohjaiset kannusteet. Biopohjaisen hiilidioksidin hyödyntäminen on erityisesti Suomen ja Ruotsin intressissä.
Myös sähkömarkkinasääntöjä tulee tarkistaa nopeasti muuttuvan toimintaympäristön mukaan. Suomi on edelläkävijä monessa suhteessa, muun muassa puhtaan sähkön osuudessa. Se tosin tarkoittaa myös sitä, että keskimäärin edullisen sähkön hinnan vaihtelu on suurta. Sähkömarkkinasäännöstön tulisikin antaa vahvat kannusteet erilaisten joustojen ja energiavarastojen rakentamiseen.
Markkinat vai sääntely?
EU:n suuri vahvuus - jota ei aina tunnisteta - on toimivissa sisämarkkinoissa ja johdonmukaisessa kilpailu- ja valtiontukipolitiikassa. Reilut eurooppalaiset markkinat valmentavat yrityksiä myös globaaliin kilpailuun. Sen sijaan avokätinen tukipolitiikka johtaa usein tehottomaan voimavarojen käyttöön ja pahimmillaan passivoi yritykset seuraamaan tukiehtojen eikä markkinoiden vaatimuksia. Niin kansalliset kuin EU:nkin tuet tulisi suunnata ennen kaikkea innovaatioiden edistämiseen, ei kilpailukyvyn keinotekoiseen pönkittämiseen. Kasvava protektionismi on huono ratkaisu kansainvälisestä kaupasta eläville maille, jollainen Suomikin on.
Sääntely on hyvä renki, mutta huono isäntä. Hyvä sääntely edistää toimivia markkinoita ja uusien, puhtaiden ratkaisujen käyttöönottoa markkinaehtoisesti. Huono sääntely luo keinotekoisia velvoitteita, yksityiskohtaista valvontaa ja tehottomuutta. Euroopan pitää pystyä parempaan.
Riku Huttunen, ylijohtaja, työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston päällikkö