Miltä Suomi näyttää toimialojen päivitetyissä vähähiilitiekartoissa vuonna 2040?

Kesällä 2023 oli kulunut vasta kolme vuotta vuonna 2020 julkaistujen toimialojen vähähiilitiekarttojen valmistumisesta. Petteri Orpon hallitusohjelmaan kesäkuussa 2023 tehty kirjaus vähähiilitiekarttojen päivittämisestä evästi työ- ja elinkeinoministeriötä ja toimialoja tarttumaan työhön uudestaan muuttuneessa toimintaympäristössä. Tällä mandaatilla päivitysprosessi käynnistyi syksyllä 2023. Syksyyn 2024 mennessä kaikki 14 tälläkin kertaa mukaan lähtenyttä toimialaa oli saanut työnsä päätökseen.

Mukana olevat toimialat ovat Kemianteollisuus, Metsäteollisuus, Teknologiateollisuus, Energiateollisuus, Kaupan liitto, Elintarviketeollisuusliitto, MTK & SLC, Rakennusteollisuus ja Kiinteistötyönantajat, Palta, Kiinteistöomistajien ja rakennuttajien järjestö RAKLI, Sahateollisuus, Matkailu- ja ravintolapalvelut Mara, Suomen Tekstiili & Muoti, ja Bioenergia ry. Nämä toimialat edustavat valtaosaa Suomen teollisuuden päästöistä. 

Tiekartoissa hahmotellut polut kohti vähähiilisyyttä antavat tärkeitä eväitä siihen, miten päästöjen leikkaaminen toimialoilla on mahdollista, ja toisaalta millaisia muutoksia vihreä siirtymä voi Suomessa tarkoittaa ja edellyttää. Hallitus hyödyntää tiekarttojen tuloksia ja arvioita sekä energia- ja ilmastostrategian että teollisuuspoliittisen strategian valmistelussa.

Työ- ja elinkeinoministeriö on nyt julkaissut tiekarttaprosessin tuloksia kuvaavan yhteenvedon, joka avaa enemmän keskeisiä havaintoja ja toimialojen tunnistamia edellytyksiä. TEM tiedotti siitä 30.10.2024.

Puhtaan energian ja sähköistymisen vallankumous käynnissä 

Tiekarttojen Suomessa teollisuus on vähähiilistä vuonna 2040. Monen alan päästövähennyspolut ovat jyrkentyneet vuoden 2020 arvioihin verrattuna, vaikka poikkeuksiakin on. Prosessin aikana kuultiin myös uusia tavoitteita, kun esimerkiksi Elintarviketeollisuusliitto nosti tiekartassaan päästövähennystavoitteensa kunnianhimoa vuoden 2020 tiekarttaprosessiin verrattuna ja tavoittelee nyt suorien ja ostoenergian päästöjen osalta hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. 

Punaisena lankana läpi kaikkein toimialatiekarttojen kulkee energiantuotannosta johtuvien päästöjen reipas väheneminen, joka näkyy energiateollisuuden omien päästövähennysten siivittämänä muiden alojen epäsuorien päästöjen leikkaantumisena. 

Puhtaan energian saatavuus heijastuu sähköistymiskehityksen kiihtymisenä etenkin energiaintensiivisen teollisuuden päästövähennyspotentiaalin. Puhtaan sähkön saatavuuteen nojaava vetytalous on tiekartoissa keskeinen tekijä, mutta toisaalta teknologian kaupallinen käyttöönotto on epävarmaa. 

Teollisten prosessien sähköistäminen nojaa reippaisiin investointitarpeisiin, joiden toteutumisen ympärillä on epävarmuutta. Neljän vuoden takaiseen tiekarttaprosessiin verrattuna toimintaympäristön nopeat muutokset näkyvät tiekartoissa kasvaneena epävarmuutena. 

Investointeja jarruttavat muun muassa rahoituskustannusten nousu, sääntelyn ennustettavuuden epävarmuudet ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Kaikilla toimialoilla koosta riippumatta investointien liikkeellelähtö on iso kysymysmerkki, joka vaikuttaa päästövähennystoimien toteutumiseen. 

Puhtaan sähkön tarvetta tiekartoissa ovat hahmotelleet esimerkiksi Teknologiateollisuus ja Kemianteollisuus. Vähähiiliskenaarioissa energiaintensiivisen teollisuuden puhtaan sähkön tarpeet 2040-luvulla pelkästään näillä kahdella toimialalla ovat yhteenlaskettuna 60 TWh:n tietämillä, kun vuonna 2023 koko Suomen sähköntarve oli 79,8  TWh. Kemianteollisuuden kunnianhimoisissa skenaarioissa, joissa muun muassa puhtaan vedyn käyttö ja hiilidioksidin talteenotto ja hyödyntäminen uudistavat kemianteollisuuden raaka-ainepohjaa, voi puhtaan sähkön tarve alalla nousta jopa yli 100 TWh:iin. 

Arvioihin sisältyy huomattavia epävarmuuksia ja erilaisia taustaoletuksia. Mittakaava kuitenkin antaa osviittaa siitä, millaisia vaikutuksia tiekarttojen hahmottelemalla vähähiilisen ja kasvuun suuntautuneen teollisuustuotannon sähköntarpeella olisi esimerkiksi sähköverkkoihin. 

Osaava työvoima – mahdollistaja vai pullonkaula? 

Läpi toimialojen haasteena näyttäytyy myös osaavan työvoiman saatavuus. Esimerkiksi Energiateollisuus arvioi, että ala voi parhaimmillaan työllistää vuonna 2040 yhtyeensä 100 000 työntekijää Suomessa, jos kunnianhimoiset puhtaan energiantuotannon visiot toteutuvat. Teknologiateollisuus taas arvioi, että tulevan vuosikymmenen aikana alalle tarvitaan 130 000 työntekijää.

Useat toimialat ovat tiekartoissaan hahmotelleet eri osaamistarpeita yleisellä tasolla. Vihreän siirtymän osaamistarpeen yksityiskohtaisempi kartoittaminen nousee jatkossa kuitenkin esille aiheena, jossa on tarvetta jatkotyölle. 

Tiekartoista löytyy päästövähennyskeinojen koko kirjo

Tiekartoista hahmottuu toimialojen päästövähennyskeinojen koko kattaus: perinteisempien tapojen kuten energiatehokkuustoimien merkitystä ei pidä aliarvioida, mutta toisaalta uudet teemat, kuten hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja käyttö, sekä tekoälyn rooli päästövähennysten mahdollistajana korostuvat tällä päivityskierroksella. 

Toimialoja on kiittäminen siitä, että usea ala on tarttunut haastavaan scope 3 -päästöjen arviointiin. Tämä taso 3 sisältää kaikki epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät yrityksen arvoketjussa, mutta joita yritys ei suoraan hallitse.  Energiatuotannon päästöjen vähentyessä näiden ”ala- ja ylävirran” päästöjen merkitys läpi arvoketjun tulee jatkossa korostumaan. 

Mitkä sitten ovat toimialojen mielestä tärkeimmät edellytykset päästövähennystoimien toteutumiselle? Ei niin yllättävästi, lähes kaikki toimialat nostavat esille esiin toimintaympäristön ennustettavuuden, vakaan sääntely-ympäristön ja teknologianeutraaliuden keskeisyyden. Lisäksi ne nostavat esille runsaasti muita yksittäisiä toimia, jotka ovat viestejä sekä kansallisen että EU-tason päätöksentekijöille. 

Suomalainen toimintatapa kiinnostaa myös maailmalla

Vähähiilitiekartat ovat esimerkki suomalaisen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä ja vapaaehtoisuuteen perustuvasta prosessista, joka tuottaa tuloksia. On arvokasta, että kaikki 14 toimialaa, niin suuret kuin pienetkin, lähtivät omalla panoksellaan mukaan päivitystyöhön. 

Työ- ja elinkeinoministeriö on toiminut päivitystyötä suuntaavana koordinaattorina, mutta kevyellä kosketuksella, työtä ohjaavia kysymyksiä asettaen. Tärkeintä prosessissa on toimialojen omistajuus omiin tiekarttoihinsa. Vain näin niiden tuloksia voidaan jalkauttaa tehokkaasti ruohonjuuritasolle yrityksiin.

Suomalainen toimintatapa on herättänyt kiinnostusta myös maailmalla. Se voi toimia myös esimerkkinä Euroopan unionissa, jossa uuden komission käsissä vihreä siirtymä painottuu teollisuuden ja kilpailukyvyn agendaan. Suomalainen toimintatapa voi antaa eväitä myös EU-tason standardointiliitolle, joka työstää tällä hetkellä vähähiilitiekartoille omaa standardia.  

Katja Tuokko on erityisasiantuntija Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosastolla. Hän on ollut koordinoimassa Toimialojen vähähiilisyystiekarttojen päivitystyötä