Säädöshanke unionin valtiontukisääntöjen vastaisten tukien takaisinperintää koskevien sääntöjen täytäntöön panemiseksi

Vaikutukset valtion viranomaisille

Yleisesti voidaan todeta, että tiedot takaisinperintätapausten määristä ovat Suomessa melko vajavaisia, eikä kattavaa tilastotietoa ole olemassa, sillä takaisinperintöjä ei koske yhtäläisesti tukien myöntämistä ja maksatusta koskeva rekisteröintivelvoite. Saatujen tietojen perusteella tukia peritään takaisin valtion viranomaisten toimesta EU:n valtiontukisääntöjen vastaisuuden perusteella vuosittain hyvin vähän (alle 10 tapausta vuodessa). Tämän perusteella voidaan arvioida, että ehdotuksen vaikutukset jäisivät valtion viranomaisten osalta määrältään vähäisiksi ja tulevan lain mukaista takaisinperintävelvollisuutta käytettäisiin todennäköisesti enintään muutamissa tapauksissa vuosittain.

Ehdotetut muutokset edellyttävät, että tuen myöntävä viranomainen tunnistaa EU:n valtiontukisääntöjenvastaiset tilanteet ja ryhtyy niiden perusteella takaisinperintätoimiin. Laissa ei kuitenkaan säädettäisi tarkemmin siitä, kuinka tarkasti tukea myöntävien viranomaisten tulee seurata myöntämiensä tukien EU:n valtiontukisääntöjen mukaisuutta. Jo nykyisellään kuitenkin esimerkiksi valtionavustuslain 15 § edellyttää valtionapuviranomaiselta valtionavustuksen asianmukaista ja riittävää valvontaa. Toisaalta taas perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Lisäksi esimerkiksi hallintolain 44 §:n mukaan kirjallisesta päätöksestä on selvästi käytävä ilmi päätöksen perustelut. Viranomaisten pitää näin ollen jo nykytilanteessa takaisinperintäpäätöksessä yksilöidä, mihin tosiseikastoon takaisinperintäpäätös perustuu: kansallisiin takaisinperintäperusteisiin vai EU:n valtiontukisääntöjen vastaisuuteen. Näistä syistä ehdotettujen muutosten ei arvioida aiheuttavan merkittävää lisätyötä EU:n valtiontukisääntöjen mukaisia tukia myöntäville viranomaisille.

Hallituksen esityksessä määritettävän tukien takaisinperintäkoron tapauskohtaisen määrittämisen voidaan arvioida lisäävän hieman tukia myöntävien viranomaisten hallinnollista työtä. Tapauskohtainen määrittäminen voi muodostua hallinnollisesti raskaammaksi vaihtoehdoksi kaavamaiselle esimerkiksi korkolakiin perustuvalle koron määritykselle. EU-oikeus ja kansallinen lainsäädäntö eivät kuitenkaan edellytä takaisinperintäkoron määrittämistä etukäteen ennen tuen myöntämistä. Tästä johtuen kokonaisuutena tarkasteltuna ehdotuksen vaikutus viranomaisten työmäärään voidaan arvioida vähäiseksi, sillä koron tapauskohtainen määrittäminen rajautuu vain niihin todennäköisesti hyvin harvoihin tilanteisiin, joissa on toimittu EU:n valtiontukisääntöjen vastaisesti. Hallinnollista taakkaa vähentäisi myös se seikka, että takaisinperintäkorko olisi mahdollista määrittää helpotetusti noudattamalla esimerkiksi etukäteen määriteltyä vähimmäiskorkotasoa. Takaisinperintäkorkoa koskevat muutokset saattavat aiheuttaa tarpeen myös mukauttaa tietojärjestelmiä joiltain osin.

Vaikutukset kunnille ja hyvinvointialueille

Kuntien myöntämien EU:n valtiontuen edellytykset täyttävien tukien kokonaismäärästä ei ole saatavissa tarkkaa tilastotietoja, sillä kuntia ei koske kansallinen raportointi- tai tilastointivelvoite. Esityksen ei voida katsoa varsinaisesti lisäävän kuntien tehtäviä nykyiseen verrattuna, sillä kunnat ovat velvollisia noudattamaan EU:n valtiontukisääntöjä myöntäessään valtiontuen kriteerit täyttäviä tukia, ja tähän kuuluu lähtökohtaisesti myös velvollisuus EU:n valtiontukisääntöjen vastaisten tukien takaisinperintään. Kuitenkin koska kuntalakiin ei sisälly erillistä EU:n valtiontukisääntöjen vastaisen tuen takaisinperintään velvoittavaa säännöstä, ehdotettu laki parantaisi kuntien tietoisuutta EU:n valtiontukisääntöjen vastaisten tukien takaisinperintävelvollisuudesta ja siten myös lisäisi kunnissa tehtävien takaisinperintäpäätösten määrää. Tietoisuutta asiasta lisäisi myös se, että kuntalakiin lisättäisiin nimenomainen viittaussäännös ehdotettuun uuteen lakiin ja siihen, että valtiontukisääntöjen vastaisten tukien takaisinperinnästä säädettäisiin ehdotetussa laissa. Lisäksi edellä kuvatulla tavalla takaisinperintäkoron tapauskohtainen määrittäminen voi hieman lisätä kuntien hallinnollista työtä nykytilaan verrattuna, mutta tämäkin velvollisuus johtuu viime kädessä EU-oikeudesta.

Esitys selkeyttäisi kuntien toimintaa siltä osin, että ehdotettu uusi laki sisältäisi nimenomaiset säännökset EU:n valtiontukisääntöjen vastaisen valtiontuen takaisinperinnästä. Tällöin tuen takaisinperintä tapahtuisi ehdotetun lain nojalla, jolloin muutoksenhaku takaisinperintää koskevaan kunnan päätökseen tapahtuisi kunnallisvalituksen sijaan hallintovalituksena. Tällöin valituksen voisivat tehdä vain asianosaiset. Jos kyse olisi tilanteesta, jossa hallintotuomioistuin kumoaa kunnan tekemän päätöksen sen vuoksi, että kunta ei ole ennen päätöksentekoa riittävällä tavalla selvittänyt toimenpiteeseen mahdollisesti sisältyvän valtiontuen olemassaoloa, kumoamisen syynä on lähtökohtaisesti menettelyvirhe eikä sääntöjenvastaisen valtiontuen myöntäminen. Tällöin mahdollisen sääntöjenvastaisen valtiontuen olemassaolo jäisi kunnan selvitettäväksi. Ehdotettu laki voisi tulla sovellettavaksi esimerkiksi silloin, jos kunnan on tosiasiallisesti todettu myöntäneen sääntöjenvastaista valtiontukea ja kunta on jo ryhtynyt tukitoimenpiteen täytäntöönpanoon. Kuntalain nojalla tehtäviin päätöksiin haettaisiin jatkossakin muutosta kuntalaissa säädetyin muutoksenhakumenettelyin.

Edellä kuntien osalta todettu koskee myös hyvinvointialueita, jotka voivat kuntien tavoin myöntää valtiontuen kriteerit täyttäviä valtiontukia ja joiden on tällöin noudattava EU:n valtiontukisääntöjä ja myös perittävä EU:n valtiontukisääntöjen vastaiset tuet takaisin niiden saajilta. Hyvinvointialueiden kunnista poikkeavasta tehtäväalasta johtuen voidaan kuitenkin arvioida, että hyvinvointialueet tulevat myöntämään EU:n valtiontuen kriteerit täyttäviä tukia kuntia harvemmin. Siksi ehdotettu laki tulisi todennäköisesti sovellettavaksi niiden toiminnassa kuntia harvemmissa tapauksissa.

Vaikutukset yrityksille

Yritysvaikutuksien osalta voidaan katsoa, että hallituksen esityksen mukainen EU:n valtiontukisääntöjen vastaisten tukien takaisinperintä edistää markkinoiden toimivuutta niin Suomessa kuin laajemmin sisämarkkinoilla. EU:n valtiontukisääntöjen vastaisilla tuilla voi olla huomattavia kielteisiä vaikutuksia markkinoilla: ne voivat esimerkiksi lisätä alalle tulon esteitä sekä vaikuttaa investointien ja kilpailun kannustimiin. Esimerkiksi tuen myöntäminen vaikeuksissa olevalle yritykselle on EU:n valtiontukisäännöissä lähtökohtaisesti kielletty, sillä tuki kannattamattomille yrityksille on erittäin kilpailua vääristävää ja heikentävää myös talouden tuottavuuskasvua. Takaisinperintää ei, kuten edellä on mainittu, EU-oikeudessa pidetä sanktiona sääntöjenvastaista tukea saanutta yritystä kohtaan, vaan tuen takaisinperinnällä korkoineen pyritään palauttamaan ennen tuen myöntämistä markkinoilla vallinnut markkinatilanne. Tämän voidaan katsoa olevan välttämätöntä, jotta sisämarkkinoiden tasapuoliset toimintaedellytykset säilyvät. Sääntöjenvastaisten tukien takaisinperintä edistää vastaavista syistä myös kotimarkkinoiden kilpailullisuutta ja markkinoiden toimivuutta.

Yksittäisen yrityksen kannalta vaikutukset voivat sen sijaan olla hyvinkin merkittäviä. Mikäli jälkikäteen havahdutaan myönnetyn tuen EU:n valtiontukisääntöjen vastaisuudesta ja tuki peritään takaisin korkojen kanssa EU-oikeuden mukaisesti, voi yrityksen taloudellinen tilanne muuttua hyvinkin merkittävästi. Suomessa myönnetyt suurimmat yksittäiset yritystuet ovat kooltaan kymmeniä miljoonia ja poikkeuksellisissa tapauksissa jopa satoja miljoonia euroja. Tämän vuoksi tuen takaisinperintä voi olla erittäin merkityksellinen asia yrityksen toimintaedellytysten kannalta.

Ehdotus mahdollistaisi myös luottolaitosten myöntämien EU:n valtiontukisääntöjen vastaisten tukien takaisinperinnän. Lähtökohtaisesti luottolaitosten myöntämien tukien takaisinperintätilanteita arvioidaan olevan hyvin vähän. Arvio on, että niitä ei tapahtuisi vuosittaisin, vaan enintään muutaman vuoden välein yksittäisinä tapauksina. Vaikutukset jäisivät näin vähäisiksi ja arvion mukaan mahdolliset vaikutukset kohdistuisivat tuen takaisinperintäviranomaisen työmäärän lisääntymiseen. Arvion mukaan luottolaitoksien työmäärään mahdollisella takaisinperinnällä ei tulisi olla merkittävää vaikutusta.

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 28.8.2023 (VN/18042/2023-TEM-14) työryhmän ajalle 31.8.–3.11.2023 valmistelemaan säädöshanketta koskien eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annetun lain muuttamista (300/2001). Työryhmän tehtävänä oli arvioida unionin oikeudesta johtuvat kansallisen lainsäädännön muutostarpeet valtiontukisääntöjen vastaisten tukien takaisinperintään liittyen ja tehdä muutostarpeita koskevat ehdotukset. Työryhmä pystyi takaisinperintää koskevan täytäntöönpanon lisäksi arvioimaan tarvetta ja keinoja parantaa yleisesti lain 300/2001 mukaista takaisinperintää koskevaa prosessia ja takaisinperintään liittyviä EU-oikeudellisia kysymyksiä. Työryhmä arvioi myös teknisluontoisia ja muita tarkoituksenmukaiseksi katsottuja muutoksia lakiin 300/2001.

Työryhmän toimikautta jatkettiin 9.11.2023 asian ennakoitua laajemman muutostarpeen johdosta. Työryhmätyössä kävi ilmi, että viranomaisten suorittama valtiontukisääntöjen vastaisten tukien takaisinperintävelvollisuus edellyttää lain laajaa uudelleenarviointia ja muuttamista. Lisäksi työryhmätyön puitteissa on tarkoituksenmukaista tarkastella suunniteltujen tuen takaisinperintää koskevien muutosten suhdetta muuhun Suomen yritystukilainsäädäntöön. Työryhmätyön puitteissa tullaan mahdollisesti arvioimaan myös muutoksia yritystukilainsäädäntöön tältä osin. Työryhmän toimikautta jatkettiin 31.1.2024 saakka.