Kolumni: Ydinenergialainsäädännön uudistus sujuvoittaa sääntelyä ja luo pohjaa tuleville hankkeille
Suomi tunnetaan maana, joka käyttää ydinenergiaa vastuullisesti ja turvallisuudesta huolehtien. Vastuullisuuteen kuuluu muun muassa ydinjätehuollon ja laitosten käytöstä poiston edellyttämien varojen turvaaminen. Sääntelyn ja luvituksen sujuvoittaminen edellyttävät kuitenkin laajaa lainsäädännön uudistamista. Uusien teknologioiden huomioon ottaminen ja alan kannattavuuden haasteet ohjaavat osaltaan uudistustyötä. Lakiluonnos on lausuntokierroksella 25.8.2025 asti.
On monestakin syystä selvää, että ydinenergian käyttö edellyttää vahvaa säännöstöä. Ydinlaitosten turvallisuus on ehdoton prioriteetti ja edellyttää sekä toimijoiden ankaraa vastuuta että asianmukaista valvontaa. Ydinjätehuolto puolestaan edellyttää poikkeuksellista pitkäjänteisyyttä ja vastuullisuutta, jotta emme sälytä sen rasitteita tuleville sukupolville. Ydinaseiden ja -materiaalien leviämisen estämiseen velvoittavat jo kansainväliset sopimuksetkin.
Nykyinen ydinenergialaki säädettiin vuonna 1987. Lukuisista muutoksista ja täydennyksistä huolimatta se on selkeästi uudistuksen tarpeessa. On tärkeätä huomata, että kokonaisuudistus merkitsee myös alemman tasoisten säädösten ja Säteilyturvakeskuksen (STUK) antamien normien hyvin laajaa uudistamista ja virtaviivaistamista. STUK:n antamia yksityiskohtaisia vaatimuksia on tällä hetkellä karkeasti arvioiden 7 800 – tuleva lukumäärä lienee noin 1 200.
Kyseessä on siis merkittävä ponnistus niin ministeriössä kuin STUK:ssakin, joka on kiitettävästi tarttunut normityöhön. Laaja uudistus vie myös aikaa: hanke käynnistettiin virkatyönä jo edellisellä vaalikaudella. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen selkeänä tavoitteena on toteuttaa ripeästi ydinenergialain uudistus. Onkin tärkeää, että säännöstön sujuvoittamisella on laaja poliittinen tuki. Ydinenergian rooli puhtaana energialähteenä tunnustetaan tällä hetkellä hyvin laajasti.
Mikä muuttuu, mikä säilyy?
Olemassa oleva laissa ydinlaitosten lupajärjestelmä valtioneuvostossa tiivistyy kolmeen päätökseen: laitoshanketta koskeva periaatepäätös, rakentamislupa ja käyttölupa. Tämä jako säilytetään, mutta päällekkäistä ja moninkertaista arviointia vähennetään ottaen huomioon hankkeen ympäristövaikutusten arviointi ja erityisesti ydinturvallisuuden yksityiskohtainen arviointi STUK:ssa. Ydinaineiden tai ydinjätteiden käsittelyyn ja varastointiin tarkoitetun ydinteknisen laitoksen rakentamisluvan ja käyttöluvan myöntäisi jatkossa STUK.
Periaatepäätösharkinta koskee ennen kaikkea hankkeen yhteiskunnallista kokonaisetua. Periaatepäätös olisi jatkossa nykyistä yleisluonteisempi, ja sen tekisi pienempien hankkeiden osalta valtioneuvoston sijaan työ- ja elinkeinoministeriö – täsmällistä rajaa harkitaan vielä. Myönteinen periaatepäätös annettaisiin eduskunnalle selontekona eikä eduskunta tekisi siitä enää hallintopäätöstä kuten nykyisin.
Varsinaisesta lupajärjestelmästä tehtäisiin modulaarinen, mikä tarkoittaa osakokonaisuuksien arvioimista ja hyväksymistä ketterämmin. STUK:lle siirrettäisiin tässä suhteessa enemmän toimivaltaa valtioneuvostolta, etenkin laitoksen turvallisuutta koskevissa teknisissä asioissa. Toisaalta valtioneuvosto voisi entistä täsmällisemmin ilmaisten ottaa huomioon sen, ettei luvan hakijan omistus vaikuta energian toimitus- ja huoltovarmuuteen tai luotettavaan käyttöön.
Ydinlaitoksen käyttölupa ja sen jatkaminen sidottaisiin jatkossa entistä selkeämmin turvallisuuteen. Valtioneuvoston myöntämissä luvissa on joka tapauksessa tulevaisuudessakin keskeisenä kriteerinä yhteiskunnan kokonaisetu.
Suomessa syntyneet ydinjätteet olisi edelleen loppusijoitettava Suomeen, ja vähäisiä määriä lukuun ottamatta muualla syntyneitä ydinjätteitä ei saisi loppusijoittaa Suomeen. Tämä on tärkeätä muun muassa ydinjätehuollon rahoituksen kestävän järjestämisen kannalta – tarvittavat varat kootaan Suomessa Valtion ydinjätehuoltorahastoon. Samalla ulkomaisten ydinjätteiden väliaikainen käsittely ja varastointi Suomessa on tarkoitus sallia, esimerkiksi käytetyn polttoaineen kapselointilaitoksen palvelujen myymiseksi.
Uudet teknologiat ja laitoskonseptit, kuten pienemmän mittaluokan modulaariset reaktorit (SMR), otetaan uudistuksessa huomioon. Modulaarisesti etenevä laitosten rakentaminen mahdollistetaan. Suomessa varsin todennäköistä onkin lämpöä tuottavien tai lämmön ja sähkön yhteistuotantoa harjoittavien laitoshakkeiden eteneminen.
Lakiluonnokseen sisältyy myös runsaasti muita muutoksia ja täsmennyksiä. Itse ydinenergialakiin tulisi noin 500 pykälää. Samalla muutettaisiin useita muita lakeja, kuten säteilylakia, rikoslakia ja painelaitelakia. Muun muassa ydinaineisiin (uraani ja torium) liittyvään kaivos- ja malminrikastustoimintaan liittyvää sääntelyä uudistettaisiin.
Nyt lausuntokierroksella oleva lakiluonnos työstetään hallituksen esitykseksi vuoden loppuun mennessä. Eduskuntakäsittelyn jälkeen lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027.
Ydinräjähteitä koskeva kielto säilyy lakiluonnoksessa nykymuotoisena. Asia arvioidaan myöhemmin puolustusministeriön johdolla sotilasräjähteitä koskevan sääntelyn uudistamisen yhteydessä.
Ydinenergian tulevaisuuteen vaikuttaa moni seikka
Lain ja sääntelyn sujuvoittaminen edistää merkittävällä tavalla ydinlaitoshankkeita. Kiistatonta kuitenkin on, että ydinvoiman suhteellinen kilpailukyky suhteessa uusiutuviin energialähteisiin on heikentynyt ja esimerkiksi Ruotsissa valmistellaan tuki- ja rahoitusratkaisuja. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö on parhaillaan teettämässä selvitystä ydinenergian tuotannon edistämisen vaihtoehdoista, kustannuksista ja sähkömarkkinavaikutuksista.
Euroopan unionin säännöstö on osaltaan avainasemassa, jotta ydinenergiaa kohdellaan tasapuolisesti suhteessa muihin puhtaisiin energialähteisiin. Näin ei ole aina ollut, kuten vaikkapa EU:n kestävän rahoituksen taksonomia osoittaa.
Ursula von der Leyenin toinen komissio on valinnut aiempaa tasapuolisemman linjan. Sen konkretisointi edellyttää kuitenkin monia säädösmuutoksia, esimerkkinä vähähiilisen vedyn määritelmä, josta komissio antoi vastikään delegoidun säädöksen. Suomi edistää aktiivisesti teknologianeutraalia lähestymistapaa.
Niin kansallisesti kuin Euroopan unionin osalta olennaista onkin säännöstön ennakoitavuus ja pysyvyys. Ilman niitä investointeihin vuosikymmeniä käytössä oleviin laitoksiin voi liittyä kohtuuttomia riskejä.
Riku Huttunen, ylijohtaja, työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston päällikkö