Kolumni: Uuden energiateknologian edistäminen edellyttää tukea, mutta myös strategista harkintaa

Suomi on ollut pitkään energiamurroksen edelläkävijä, mutta nyt muutos on saanut uuden mittakaavan. Nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä kilpailukyky ratkaistaan sillä, miten ketterästi otamme käyttöön uudet teknologiat.

Sähköntuotanto puhdistuu jo vauhdilla, ja uusiutuvan energian kustannukset laskevat edelleen. Kansainvälisen uusiutuvan energian järjestön (IRENA) mukaan 91 prosenttia vuonna 2024 käyttöön otetuista uusista uusiutuvan sähkön tuotantohankkeista oli kustannustehokkaampia kuin mitkään uudet fossiilisia polttoaineita käyttävät vaihtoehdot. Kehitys on rohkaiseva, mutta suurin osa markkinaehtoisista teknologiaratkaisuista liittyy edelleen nimenomaan sähköntuotantoon. 

Samalla kun tuuli- ja aurinkovoiman osuus kasvaa, tarvitaan entistä enemmän joustoa ja energian varastointia, jotta sähköjärjestelmä pysyy vakaana ja hinnanvaihtelut kohtuullisina. Lämpösektorilla ja liikennepolttoaineissa tarvitaan puolestaan paljon uusia teknologisia ratkaisuja. Näiden ratkaisujen merkitys on suuri, sillä valtaosa sekä Suomen että maailman energiankulutuksesta johtuu lämmityksestä ja liikenteestä.

Suomi on viime vuosina edistynyt merkittävästi lämmitysjärjestelmän puhdistamisessa ja etenkin sen sähköistämisessä. Olemme jo nyt yksi Euroopan suurimmista lämpöpumppujen käyttäjistä asukasmäärään suhteutettuna, ja myös teollisen mittakaavan ratkaisut ovat yleistyneet nopeasti. Hukkalämmön hyödyntäminen kasvaa eri puolilla maata, erityisesti kaukolämpöjärjestelmissä. Kehitystä ovat vauhdittaneet energia- ja RRF-investointituet, kun taas sähkökattilainvestoinnit ovat edenneet ripeästi markkinaehtoisesti.

Uusia ratkaisuja tarvitaan erityisesti vaikeasti sähköistettäville aloille

Vaikka kehitys on ollut nopeaa, uusia ratkaisuja tarvitaan edelleen erityisesti korkeiden lämpötilojen teollisiin prosesseihin sekä muille vaikeasti sähköistettäville aloille, kuten metallien jalostukseen ja sementin valmistukseen. Liikenteessä sähköistyminen etenee henkilöliikenteessä, mutta meri- ja lentoliikenne tulevat tarvitsemaan polttoaineita vielä pitkään. Tarvitsemme uusia bio- ja sähköpolttoainetuotantoteknologioita sekä nykyistä laajempaa biopolttoaine- ja biokaasuraaka-ainepohjaa.

Uutta energiateknologiaa tarvitaan ennen kaikkea aloille, joilla nykyiset ratkaisut ovat joko kalliita tai niiden soveltamiseen liittyy rajoitteita. Yksittäisten teknologioiden sijasta valtion kannattaa tunnistaa ja valita sellaisia teemoja ja sektoreita, joilla uusien teknologioiden kysynnän kasvu on todennäköistä tulevaisuudessa. 

Näitä puhtaan energiateknologian demonstraatiohankkeita edistämällä voidaan vahvistaa Suomen asemaa edelläkävijänä ja rakentaa teollista kasvua. Vienti edellyttää usein kansallisia demonstraatio- ja referenssihankkeita. 

Valtiontukitodellisuus on muuttunut – myönnettävät tuet kohdennettava harkiten

Nykymaailman valtiontukitodellisuudessa on vaikea menestyä ilman, että myös Suomi myöntää tukea suurille teollisille hankkeille. Tukien kanssa on kuitenkin oltava tarkkana. Voidaan ajatella, että maat, jotka nyt lisäävät merkittävästi etenkin tuotantotukia, rakentavat teollisuutensa tällaisten tukien varaan. Jos tukia myöhemmin joudutaan vähentämään tai niistä luovutaan, kilpailukyky voi heiketä nopeasti. 

Tästäkin syystä investointituet ovat tuotantotukia parempi vaihtoehto. Valtio kattaa osan investointikustannuksista, mutta itse tuotannon on kannateltava itseään joko markkinaehtoista tai velvoitteisiin perustuen. Investointituet ovat myös valtiontalouden kannalta riskittömämpi ja ennakoitavampi vaihtoehto.

Hallitus on linjannut investointihyvityksen eli verotuen jatkamisesta ja laajentamisesta. Tuki on erityisen tärkeä suurille teollisille hankkeille, joiden tukikilpailu on kansainvälisesti kovaa. Samalla tuen kohdentamisessa on oltava tarkkana. Sitä tulisi myöntää vain hankkeille, jotka eivät käynnistyisi ilman tukea. Näin varmistetaan hankkeiden todellinen lisäisyys. 

Tukiohjelmaa on myös tarpeen rajata esimerkiksi keston ja kokorajojen suhteen, jotta valtion sitoumukset eivät kasva kohtuuttomiksi. Ensimmäisellä kierroksella investointihyvitystä haettiin noin kolmen miljardin euron arvosta, mikä antaa kuvaa tulevan ohjelman mahdollisesta koosta. 

Tukea suurille demonstraatiohankkeille tarvitaan jatkossakin

Investointihyvityksen lisäksi olisi tärkeää pystyä tukemaan nimenomaan uuden teknologian hankkeita joustavammilla instrumenteilla. Tällöin strategiset painopisteet voidaan määrittää ketterämmin, ja tuella voidaan käynnistää myös erityisen riskipitoisia hankkeita. 

Viime vuosina tällaisia hankkeita on edistetty energiatukijärjestelmään sisältyvällä Suurten uuden energiateknologian demonstraatiohanketuella. Harkinnanvaraisten tukiohjelmien etuna on, että niille voidaan asettaa enimmäisbudjetti etukäteen ja hankekohtaista arviointia tehdä tarkasti strategisten tavoitteiden mukaisesti.

Teollisuusneuvos Pekka Grönlund 
Kirjoittaja on työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston Uusiutuva energia -ryhmän vetäjä