Työolobarometri 2017: Avoimuus ja tasapuolinen kohtelu kehittyneet hyvään suuntaan. Kuormitusta aiheuttavat kiire ja töiden epätasainen jakautuminen

Työolobarometri kertoo, että palkansaajien kokemukset työelämän laadusta olivat vuonna 2017 monilta osin viime vuosia myönteisempiä. Työllisyyden ja oman työpaikan taloudellisen tilanteen odotetaan menevän entistä parempaan suuntaan. Arviot työn ja työnteon mielekkyyden muutoksista ovat myönteisempiä kuin pitkään aikaan.

Nämä tiedot selvisivät jo barometrin ennakkotiedoista.

Nyt julkaistussa loppuraportissa ennakkotietoihin verrattuna uusia osioita ovat työkykyä ja terveyttä ja ammatillista järjestäytymistä kuvaavat kappaleet.

 –  Ilahduttavaa on, että työpaikoilla tehdään aiempaa systemaattisempaa työtä terveyden ja turvallisuuden eteen. Se on tärkeää, sillä kiire ja töiden epätasainen jakautuminen aiheuttavat stressiä. Toisaalta avoimuuden ja tasapuolisuuden kehittyminen työpaikoilla hyvään suuntaan tukevat myös työssä jatkamista ja työn mielekkääksi kokemista, kommentoi tuloksia työministeri Jari Lindström.

Avoimuus ja tasapuolinen kohtelu kehittyneet hyvään suuntaan

Avoimuus ja tasapuolinen kohtelu työpaikoilla ovat 2000-luvulla kehittyneet parempaan suuntaan ja suurin osa palkansaajista kokee arvostusta työyhteisössään. Moni kuitenkin kertoo, että työt eivät jakaudu tasapuolisesti ja töitä on liikaa työntekijämäärään nähden.

Tunne töiden epätasaista jakautumisesta ja kiire aiheuttavat stressiä

Jopa 38 prosenttia palkansaajista koki, että omalla työpaikalla työn määrä ei jakaudu tasapuolisesti työntekijöiden kesken.

Työmäärän epätasainen jakautuminen on ongelma etenkin suuremmilla työpaikoilla. 50−199 työntekijän työpaikoilla sekä tätä suuremmissa organisaatioissa jopa noin puolet vastaajista koki näin. Mikroyrityksissä osuus oli 27 prosenttia ja 10−49 henkilön työpaikoilla 36 prosenttia.

Työskentely tiukkojen aikataulujen mukaan tai hyvin nopealla tahdilla on yleistä. Kolmannes tekee näin päivittäin ja toinen kolmannes viikoittain. Kunnissa jopa 41 prosenttia palkansaajista kertoi, että aikataulut ovat tiukat tai työtahti on hyvin nopea joka päivä.

Kolmannes kokee työnsä fyysisesti raskaaksi, 60 prosenttia henkisesti raskaaksi

Barometrissa on kysytty läpi 2000-luvun palkansaajien näkemyksiä työnsä fyysisestä ja henkisestä kuormittavuudesta sekä työkyvystä työn vaatimuksiin nähden. Muutokset työn rasittavuudessa ovat pieniä. Runsas kolmannes kokee työnsä fyysisesti raskaaksi.

Ikäryhmistä muista eroavat selvästi alle 25-vuotiaat. Heidän joukossaan jopa viidennes on täysin samaa mieltä fyysisestä rasittavuudesta. Nuorimmat vastaajat työskentelevät keskimääräistä useammin palvelu- ja myyntitehtävissä, rakennus-, valmistus- ja korjaustehtävissä sekä prosessi- ja kuljetustyöntekijöinä eli ammateissa, joissa työ usein on fyysisesti raskasta.

Verrattuna työn fyysiseen puoleen on yleisempää, että kokee työnsä henkisesti raskaaksi. Tästä kertoo jopa 60 prosenttia palkansaajista.

Erityisenä riskiryhmänä voisi nostaa palkansaajat, jotka kokevat työnsä sekä henkisesti että fyysisesti raskaaksi. Näistä kummastakin on täysin tai jokseenkin samaa mieltä 23 prosenttia palkansaajista

Vaikka työ olisi fyysisesti tai henkisesti vaativa, voi työkyky suhteessa näihin vaatimuksiin olla hyvä – ja toisin päin. Työkyvyssä työ- ja yksityiselämä kietoutuvat toisiinsa. Muun muassa työympäristö, työn määrä ja organisointi, johtaminen, terveys, liikunta- ja ruokailutottumukset, unen laatu ja määrä sekä sosiaaliset suhteet töissä ja kotona vaikuttavat toimintakykyyn.

Noin yhdeksän palkansaajaa kymmenestä kokee fyysisen tai henkisen työkykynsä hyväksi. Sosioekonominen asema vaikuttaa vahvasti työkykyarvioihin suhteessa työn fyysisiin vaatimuksiin. Ylemmistä toimihenkilöistä ainoastaan viisi prosenttia sanoo työkykynsä olevan kohtalainen eikä hyvä. Alempien toimihenkilöiden joukossa osuus on runsas kymmenennes ja työntekijöiden joukossa jo reilu viidennes.

Ammatillinen järjestäytyminen yleistä

2000-luvulla muutokset ammatillisessa järjestäytymisessä ovat työolobarometrin mukaan

olleet melko pieniä. Sen sijaan taloudellista turvaa työttömyyden varalle on viime vuosina haettu aiempaa useammin pelkästä työttömyyskassan jäsenyydestä. Palkansaajista miltei kolmella neljästä oli vuonna 2017 ammattiliiton jäsenyys ja lisäksi 17 prosenttia kuului vain työttömyyskassaan. Ainoastaan yksi kymmenestä ei ole ammattijärjestön eikä työttömyyskassan jäsen. 

Katso myös TEM:n tiedote Työolobarometrin 2017 ennakkotiedoista

Työolobarometri 2017 

Lisätiedot:
erityisasiantuntija Maija Lyly-Yrjänäinen, TEM, p. 029 504 7109