Investoinnit ja länsimarkkinat korvasivat venäläisen energian - hinnat heijastavat uutta todellisuutta

Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan helmikuussa 2022 noin kolmannes Suomessa käytetystä energiasta tuotiin Venäjältä. Tuo osuus painettiin määrätietoisin toimin liki nollaan muutamassa kuukaudessa, eikä Venäjän käynnistämä energiasota voinut olla näkymättä kuluttajahinnoissa. Energiamarkkinoiden löytäessä uuden muodon on hyvä tarkastella, millä venäläinen energia korvattiin ja mitä pysyvämpiäkin vaikutuksia kaupan muutoksilla on.

Voimalaitokset käytössä sopivaan aikaan

Sähkön tuonti Venäjältä loppui toukokuussa 2022, minkä jälkeen Suomeen on valmistunut täysin poikkeuksellinen määrä uutta voimalaitoskapasiteettia. Keväällä otettiin kaupallisen käyttöön Euroopan suurin ydinvoimalaitosyksikkö, 1 600 megawatin Olkiluoto 3. Maatuulivoiman kapasiteetti kasvoi viime vuonna peräti 2 400 megawattia. Rakentaminen jatkuu vilkkaana ja vuoden loppuun mennessä maamme tuulivoiman tuotantotehon odotetaan kasvavan jo 7 200 megawattiin - tuotanto siis tuplaantuu alle kahdessa vuodessa. Myös aurinkovoimainvestoinnit ovat nopeasti kasvamassa.

Miljardien eurojen investointien ansiosta olemme jo lähellä vuositason omavaraisuutta ja samalla kivunneet reilusti yli 90 prosentin ei-fossiilisen sähkön markkinaosuudessa. Tämä ei poista millään tavalla tarvetta vahvistaa sähköverkkoa sekä yhteyksiä läntisiin ja eteläisiin naapurimaihimme. Sään mukaan vaihtelevan tuotannon kasvu korostaa rajat ylittävän kaupan merkitystä tarjonnan ja kysynnän tasaajana nyt, kun merkittävässä roolissa ollut Venäjän-tuonti on loppunut. Sähkön osalta huomioitakoon sekin, että Loviisassa käytettävälle venäläiselle ydinpolttoaineelle on jo löydetty korvaava läntinen toimitusketju.

Raakaöljy ja maakaasu tulevat nyt lännestä

Ennen hyökkäyssotaa Suomeen tuodusta raakaöljystä noin 80 prosenttia oli venäläistä ja tuonnin vuotuinen arvo noin kolme miljardia euroa. Kevään ja kesän 2022 aikana tuonti lopetettiin nopeasti ja siirryttiin muihin öljylaatuihin. Tämän vuoden alun kauppatilastojen mukaan keskeisimmät tuontimaat ovat Norja, Yhdysvallat ja Iso-Britannia.

Vielä dramaattisemmin markkinatilanne muuttui maakaasun osalta. Gazpromin putkikaasun tuonti loppui ruplakauppavaatimusten vuoksi kuin seinään toukokuussa 2022. Juuri ennen sotaa Venäjän-tuonti kattoi kaksi kolmannesta Suomen kulutuksesta ja muutama vuosi sitten käytännössä koko käytetyn määrän. Putkikaasun ainoaksi tuontireitiksi jäi Viron ja Suomen välinen, vuonna 2020 valmistunut Balticconnector, jonka toimitus- ja huoltovarmuusmerkitys on ilmeinen. 

Balticconnector-putken siirtokapasiteetti ei kuitenkaan riitä kaikissa tilanteissa, etenkään talven huippukysynnän aikaan. Tästä syystä valtio-omisteinen Gasgrid Finland hankki ja otti Inkoossa käyttöön suuren kelluvan nesteytetyn maakaasun (LNG) terminaalin. Hanke vietiin läpi täysin poikkeuksellisessa aikataulussa niin yrityksen kuin viranomaispäätöstenkin osalta. Valmius LNG:n tuontiin saavutettiin vielä vuoden 2022 aikana.

Inkooseen saa tuoda vain muuta kuin venäläistä kaasua, mutta maamme pienempiin LNG-terminaaleihin on ainakin toistaiseksi sallittua tuoda myös sitä. Vaikka venäläisen kaasun tuonti Eurooppaan on romahtanut, se ei ole toistaiseksi EU-pakotteiden alainen tuote. Unionin päätöksenteossa loppusuoralla oleva lainsäädäntö (ns. kaasupaketti) on mahdollistamassa jäsenvaltion ”tilapäisesti” itse rajoittaa kaasun tuontia alueelleen Venäjältä tai Valko-Venäjältä. Tämä mahdollisuus on pian siis myös Suomella ja Orpon hallituksen linjattavissa.

Kokonaiskuva on joka tapauksessa se, että Suomi ja Baltian maiden kanssa yhteinen markkina-alueemme on siirtynyt käyttämään läntistä kaasua. Markkinat ja toimijat määrittävät, mistä LNG loppujen lopuksi ostetaan. Alkuvuodesta sitä tuotiin merkittävästi ainakin Yhdysvalloista ja Norjasta.

Kivihiilen kulutus on ilmasto- ja hintaperustein nopeasti vähenemässä Suomessa. Kattava Venäjän-tuonti on kesästä 2022 lähtien korvaantunut muun muassa australialaisella ja pohjoisamerikkalaisella kivihiilellä.

Lämpöhuollon kannalta keskeisempi haaste onkin puukaupan loppuminen Venäjän kanssa. Edullisen venäläisen metsähakkeen osuus kaikesta energiapuustamme oli noin viidennes ennen molemminpuolista sanktiointia. Korvaava energia löytyy monesta lähteestä: muista polttoaineista - ainakin väliaikaisesti myös polttoturpeesta – sekä uusista ratkaisuista kuten hukkalämpöjen hyödyntämisestä ja lämmön varastoinnista. Alueelliset ja paikalliset erot tilanteessa ja mahdollisissa ratkaisuissa ovat kuitenkin suuria.

Miten käy hinnoille?

Toimitusvarmuus näyttää tällä hetkellä hyvältä, mutta Venäjän käynnistämä energiasota näkyi syksyllä ja talvella korkeina hintoina eivätkä vaikutukset ole kokonaan ohi ensi talvenakaan.

Sähkömarkkinoilla tuonti Venäjältä tasoitti aiemmin etenkin talvisaikaan hintapiikkejä. Kotimainen tuulivoima alentaa toki keskimäärin hintoja, mutta johtaa myös hintavaihtelun kasvuun. Talvisaikaan on siis odotettavissa hetkellisesti varsin korkeitakin hintoja, mikä korostaa kysynnän ajallisen kohdentamisen, energiansäästön ja -varastoinnin merkitystä. Viime talvena onnistuimme järkeistämään energiankäyttöä suuresti, mitä on perusteltua jatkaa niin yritysten kuin kuluttajienkin toimin ja muun muassa älykkäiden joustoratkaisujen avulla.

Maakaasun hinta määrittää vahvasti myös sähkön hintaa Euroopassa. Lyhyen aikavälin ennusteet povaavat kaasulle varsin alhaista hintaa eli noin 30 euroa/MWh. Samaan aikaan EU:n kaasuvarastojen täyttöaste on erinomainen, nyt keskellä kesääkin noin 80 prosenttia. 

Epävarmuutta Euroopan tulevaan talveen - sen mahdollisen ankaruuden ohella - tuovat kuitenkin LNG:n hintaa heiluttava talouskehitys Kiinassa, rajallinen globaali tuotantokapasiteetti sekä kutistunut, mutta olemassa oleva tuonti Venäjältä. Olennainen muutos on joka tapauksessa siirtyminen pitkän aikavälin putkikaasusopimuksista LNG-kauppaan ja ketterästi markkinoiden mukaan määräytyvään hintaan.

Raakaöljyn maailmanmarkkinat ovat jakaantuneet länsimaiden asettamien pakotteiden vuoksi. G7, EU ja Australia ovat kieltäneet laivaus- ja vakuutuspalvelut venäläiseltä raakaöljyltä, jonka hinta ylittää 60 USD tynnyriltä (jalostetuilla öljytuotteilla on vastaavat hintarajat). Se on joka tapauksessa löytänyt markkinansa kolmansista maista, kuten Intiasta ja Turkista. Vapaiden markkinoiden hinta on korkeampi, yli 80 USD tynnyriltä, mutta kaukana historian kalleimmista hinnoista. Saudi-Arabialla on edelleen keskeinen rooli OPEC:n tarjonnan ja sitä kautta globaalin hintatason määräytymisessä.

Kaiken kaikkiaan voimme olla rauhallisin mielin tulevan talven energiahuollon osalta. Venäjän-tuonnin loppuminen on kuitenkin muuttanut pysyvällä tavalla energiatuotteiden markkinoita muun muassa hintojen määräytymisen kannalta. Suomi on sopeutunut eurooppalaisestakin näkökulmasta poikkeuksellisen nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen. Tässä ovat auttaneet niin kilpailullisiin markkinoihin perustuva energiapolitiikka kuin kattava varautuminen pahan päivän varalle.

Riku Huttunen, ylijohtaja, TEM:n energiaosaston päällikkö