Hankintalain uudistus

Kun valtio, kunnat tai hyvinvointialueet ostavat tavaroita, palveluita tai urakoita, kyse on julkisista hankinnoista. Koska ostot tehdään verorahoilla, niitä säätelevät tarkat lait ja säännöt. Tavoitteena on varmistaa, että julkiset varat käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja että kaikilla yrityksillä on tasapuolinen mahdollisuus tarjota tuotteitaan ja palveluitaan.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettu laki eli niin kutsuttu hankintalaki säätelee menettelyä, miten julkisia hankintoja tehdään. Tavoitteena on turvata avoimuus, tasapuolisuus ja tehokas kilpailu. Näin julkisia varoja käytetään tehokkaasti ja vastuullisesti ja markkinat toimivat.

Hankintalakia sovelletaan kansallisten kynnysarvojen suuruisiin, eli vähintään 60 000 euron suuruisiin hankintoihin. Kynnysarvo on euromäärä, jonka täyttyessä julkinen hankinta täytyy kilpailuttaa. 

Jos hankinta jää kynnysarvon alle eli kyseessä on pienhankinta, siihen ei sovelleta hankintalakia. Julkisen hankinnan voi tällöin tehdä vapaammin. Hankinnassa tulee kuitenkin noudattaa toimijan mahdollisia omia hankintasääntöjä sekä varmistaa tarjoajien tasapuolinen kohtelu ja syrjimättömyyden toteutuminen.

Kynnysarvo on euromäärä, jonka ylittyessä julkinen hankinta täytyy kilpailuttaa. Kansalliset kynnysarvot on määritelty Suomessa, ja ne ovat EU-kynnysarvoja matalammat. EU-kynnysarvot perustuvat EU:n hankintadirektiiveihin. Komissio tarkistaa kynnysarvojen euromäärän joka toinen vuosi. Viimeisin tarkistus oli vuoden 2026 alussa.

Kynnysarvot TEM:n verkkosivuilla

Hankintayksikkö on taho, joka tekee julkisia hankintoja. Niitä voivat olla esimerkiksi valtio, kunta tai kaupunki, hyvinvointialue tai edellä mainitun tahon omistama yhtiö. Hankintayksiköt on lueteltu hankintalaissa.

Sidosyksikkö eli in-house -yhtiö on hankintayksikön omistama yhtiö, jolta hankintayksikkö voi tehdä ostoja ilman kilpailutusta. Sidosyksiköitä voivat olla myös kuntayhtymät. Hankintalaissa on asetettu rajoituksia sidosyksiköille muun muassa määräysvallan ja muille kuin omistajille suunnatun liiketoiminnan osalta. 

Markkinakartoituksessa hankinnan tekevä hankintayksikkö tiedottaa markkinoita hankintatarpeestaan sekä selvittää markkinoiden potentiaalia sekä mahdollisuuksia ja näkemyksiä hankinnan kohteen ja kilpailutuksen toteuttamisesta. Markkinakartoitus tukee hankinnan valmistelua ja tarjoaa hankinnan toteuttajalle tietoa.

Tarjouskilpailut julkisissa hankinnoissa ovat avoimia kaikille yrityksille ja yhteisöille. 

Hankintayksikkö voi asettaa tarjouspyynnössä vähimmäisvaatimuksia tulevalle sopimuskumppanilleen. Hankintayksikön tulee samalla varmistaa suhteellisuus sekä tarjoajien tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden edellytysten toteutuminen.

Valtiovarainministeriön arvion mukaan julkisia hankintoja tehdään Suomessa noin 38 miljardilla eurolla vuodessa.

Julkisia hankintoja tehdään noin 38 miljardilla eurolla vuodessa, mutta kilpailu julkisissa hankinnoissa on verrattain vähäistä. Muutoksella tavoitellaan säästöjä ja tehokkuutta julkisiin hankintoihin sekä julkisten hankintojen parempaa laatua. Muutos parantaa yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin, mikä lisää tarjousten määrää ja kilpailua sekä markkinoiden toimivuutta.

Uudistus tuottaa muutoskustannuksia lyhyellä aikavälillä, mutta arvioiden mukaan pidemmällä aikavälillä kilpailusta syntyy hyötyjä.

Muutokset parantavat pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin. Lisäksi markkinoiden toimivuus hyödyttää niitä kokonaisuudessaan.

Kunnat ja hyvinvointialueet voivat joutua päivittämään osaa toimintatavoistaan. Tästä voi aiheutua kustannuksia erityisesti alkuvaiheessa, mutta säästöt syntyvät pidemmällä aikavälillä. Kunnilla on yhä erilaisia vaihtoehtoja tarvitsemiensa tavaroiden ja palvelujen hankkimiseen.

Sidosyksiköitä koskevat muutokset aiheuttavat arvioiden mukaan kertaluonteisia muutoskustannuksia, jotka koostuvat muun muassa aiemman sopimuksen päättämisestä, uuden sopimuksen tekemiseen liittyvistä toimenpiteistä sekä palvelun tai tuotteen käyttöönottoon liittyvistä kustannuksista. Muutokset hankintojen suunnitteluun aiheuttavat puolestaan muun muassa hallinnollisia kustannuksia hankintayksiköille.

Vastapainoksi uudistus lisää keskipitkällä aikavälillä toimivaa kilpailua ja markkinoiden hyödyntämistä, joka tuo kustannussäästöjä valtiontalouteen sekä laajempia hyötyjä kansantaloudelle ja veronmaksajille. 

• Kilpailu on lähtökohtaisesti uusittava, jos EU-kynnysarvon ylittävässä kilpailutuksessa avoimessa menettelyssä on saatu vain yksi tarjous.
• Markkinakartoituksen tekemiseen kannustetaan, jotta yrityksillä on paremmat mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuihin ja hankintayksiköt saisivat hyödyllistä tietoa tarjouskilpailun valmistelua varten.
• Hankinta on pääsääntöisesti jaettava osiin, jotta pienemmillä yrityksillä on enemmän mahdollisuuksia osallistua kilpailuihin.

Ennen hankintaa tehtävä markkinakartoitus tukee kilpailuttajaa hankinnan valmistelussa. Se voi myös antaa kilpailutukseen osallistuville ennakkotietoa hankinnan suunnittelusta ja hankintayksikön tarpeista, kuten hankinnan kohteesta, sopimusehdoista tai kilpailuttamisen tavasta. 

Markkinakartoitus antaa myös yrityksille mahdollisuuden tarjota hankintayksiköille tietoa ja osaamistaan esimerkiksi hankinnan toteuttamistavasta ja mahdollisuuksista. Markkinakartoitus voi auttaa tekemään parempia hankintoja ja lisää kilpailua, koska hankinnan suunnittelussa voidaan ottaa paremmin huomioon markkinoiden tarjonta ja osaaminen.

Uudessa laissa markkinakartoitukseen kannustetaan, mutta se ei ole pakollinen. Jos markkinakartoitus on tehty, kilpailutusta ei tarvitse uusia, vaikka tarjouksia olisi tullut vain yksi. Lisäksi markkinakartoituksella voi välttää valituksen hankinnan jakamatta jättämisestä. Yli 10 miljoonan euron hankinnoissa on lisäksi tehtävä tuotantotapa-analyysi. 

Uudessa laissa hankintamenettely tulee keskeyttää, jos avoimessa EU-kynnysarvot ylittävässä tarjouskilpailussa on saatu vain yksi tarjous. Jos hankintayksikkö haluaa edelleen ostaa tarvitsemansa tavaran tai palvelun ulkopuolelta, tulee järjestää uusi tarjouskilpailu. Tarjouskilpailu pitää uusia vain kerran. Jos markkinakartoitus on tehty tai hankinta on jaettu osiin, tarjouskilpailua ei tarvitse keskeyttää, vaikka tarjouksia olisi vain yksi.

Uudessa laissa tarjouskilpailu pitää keskeyttää, jos tarjouksia on vain yksi. Kilpailua ei kuitenkaan tarvitse uusia useammin kuin kerran. Jos markkinakartoitus on tehty, tarjouskilpailua ei tarvitse keskeyttää, vaikka tarjouksia olisi vain yksi.

Uudessa laissa hankinta on jaettava osiin. Tämä helpottaa erityisesti pienempien yritysten osallistumista kilpailutuksiin. Tavoitteena on lisätä pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia päästä mukaan julkisiin hankintoihin. Tietyissä poikkeustilanteissa hankintaa ei kuitenkaan tarvitse jakaa osiin.

Uudessa laissa hankintayksikön tulee omistaa vähintään 10 prosenttia Oy-muotoisesta sidosyksiköstä. Sääntely on tiukempaa, jotta kilpailu ja markkinoiden toimivuus lisääntyy.

Kyllä. Sidosyksiköillä on ollut markkinoilla suojattu asema. Ne tuottavat palveluita julkiselle puolelle ilman kilpailupainetta ja yrittäjäriskiä, mutta samalla ne voivat myydä palveluita myös yksityisille markkinoille vähäisissä määrin.

Julkisomisteisten sidosyksiköiden eli in-house -yhtiöiden käyttö on viime vuosina yleistynyt kunnissa ja hyvinvointialueella. In-house -yhtiöt ovat parhaimmillaan joustava ja tehokas osa julkishallintoa. Ne ovat kuitenkin saattaneet muodostua ongelmaksi tilanteissa, joissa tällainen julkisen sektorin toimija kilpailee samoilla markkinoilla yrittäjäriskillä toimivien yritysten kanssa. Sidosyksiköiden laaja käyttö voi myös haitata markkinan syntymistä.

Uudistuksen tavoitteena on parantaa julkisen sektorin tehokkuutta, alueellista elinvoimaa sekä yrittämisen edellytyksiä.

Kyllä voidaan, tietyin ehdoin. Sidosyksikön käyttäminen on uudessakin laissa mahdollista, kun vaatimukset omistuksesta, määräysvallasta sekä sidosyksikön ulosmyynnistä täyttyvät.

Hankintayksiköiden tarpeiden täyttämiseen on monenlaisia vaihtoehtoja uudessakin laissa. Tarjouskilpailujen lisäksi hankintoja voisi edelleen tehdä sidosyksiköiltä tietyin ehdoin. 

Kunnat ja hyvinvointialueet voivat myös tehdä yhteishankintoja ja muodostaa hankintarenkaita. Niissä useampi julkinen toimija hyödyntää samaa kilpailutusta ja hankintaa.

Uudistuksen ei arvioida uhkaavan kuntien itsehallintoa, vaan se asettaa ainoastaan reunaehtoja sidosyksikköyhtiöiden käytölle. Sillä arvioidaan olevan erilaisia vaikutuksia kuntien koon mukaan.

Uudistus ei vaikuta sidosyksiköiden ulosmyyntirajoihin.

Muutokset tulivat voimaan 18.6.2026.

Velvoitetta hankintojen osiin jakamisesta sovelletaan 1.10.2026 alkaen.

Sidosyksiköiden omistusta koskevaa vähimmäisvaatimusta sovelletaan porrastetusti. Tarkoituksena on turvata palvelujen jatkuvuus sekä antaa hankintayksiköille aikaa sopeuttaa toimintansa ja markkinoille edellytyksiä vastata hankintayksiköiden tarpeisiin.

Olemassa olevia sidosyksiköitä voidaan hyödyntää omistusosuudesta riippumatta 30.6.2027 saakka. Terveyspalveluissa sidosyksiköiden kanssa tehtyjä sopimuksia voidaan hyödyntää pidempään.
Tietyissä yksittäistapauksissa sidosyksiköiden kanssa tehdyt sopimukset voivat olla voimassa vuoteen 2030 saakka.

Vaatimus sidosyksiköiden vähimmäisomistuksesta ei koske pieniä, lakisääteistä tehtävää hoitavia sidosyksiköitä, kuten kirjastojen tietojärjestelmäpalveluita, eikä vesihuoltolaitoksia. Jätehuoltoa koskeva poikkeus on tarkoitus säätää osana valmistelussa olevaa jätelain uudistusta.

Olemassa olevia sidosyksiköitä voidaan hyödyntää omistusosuudesta riippumatta 30.6.2027 saakka. Terveyspalveluissa sidosyksiköiden kanssa tehtyjä sopimuksia voidaan hyödyntää pidempään.
Tietyissä yksittäistapauksissa sidosyksiköiden kanssa tehdyt sopimukset voivat olla voimassa vuoteen 2030 saakka. Tämä edellyttää ilmoittamista Valtiokonttorille.

Uudessa laissa on mahdollisuus sopimusjoustoille tilanteissa, joissa voisi muodostua kohtuuttomia tilanteita. Porrastettu voimaantulo antaa aikaa toiminnan sopeuttamiseen, omistusosuuksien kasvattamiseen ja kilpailutusten valmistamiseen.

Jos sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä aiheutuu hankintayksiköille kohtuuttomia seurauksia tai sopimuksen irtisanomiseen liittyy merkittäviä taloudellisia tai muita riskejä, hankintayksikkö voi hyödyntää olemassa olevia sidosyksikkönsä kanssa tekemiään sopimuksia 30.6.2030 saakka.

Koska monet pienet kunnat hoitavat vesi- ja jätehuollon yhteisissä yhtiöissä pienillä omistusosuuksilla, nämä on suojattu poikkeussääntelyllä. Kymmenen prosentin omistusvaatimus ei koske vesihuoltolaitoksia ja jätehuoltoa.

Uudistuksen tavoitteena on lisätä kilpailua ja markkinoiden hyödyntämistä. Ne edellyttävät julkisen sektorin organisaatioilta toimintatapojen muutoksia ja osaamistason kasvattamista.

Vastuu hankintojen kehittämisestä ja hankintaosaamisen kasvattamisesta on ensisijaisesti hankintayksiköillä. Hankintaosaamista ja hankintojen kehittämistä edistetään kuitenkin myös valtion puolesta eri tavoin. Työ- ja elinkeinoministeriö rahoittaa sekä hankintayksiköille että tarjoajille suunnattua juridista hankintaneuvontaa. Vuodelle 2026 neuvonnan määrärahaa on nostettu 700 000 euron tasolle (400 000 euroa vuonna 2024).  Hankintaosaamista kehitetään myös Hankinta-Suomi toimenpideohjelman puitteissa.
 

Kyberturvallisuus varmistettaan esityksen riittävän pitkillä siirtymäajoilla. Kriittisten sopimusten voimassaoloa on mahdollista jatkaa yleisen siirtymäkauden jälkeen. Lisäksi hankintayksiköt tarvitsevat riittävää osaamista ja ymmärrystä sekä hankinnan kohteesta että itse kilpailuttamisesta.

Pääsääntöisesti sidosyksiköiden tuottamia kyberturvapalveluja on saatavilla markkinoilta jo nykytilassa. Esimerkiksi yhteishankintoja voitaisiin jatkossakin hyödyntää palveluiden hankkimiseksi.

Uudistetun lain perusteluissa lukee, että sidosyksikkö voi tehdä hankintoja omistajansa toiselta sidosyksiköltä vain, jos kyse on yhden hankintayksikön määräysvallassa olevista sidosyksiköistä. Direktiivin ja oikeuskäytännön tulkinnan mukaan tällaiset sisaryhtiöiden väliset suorahankinnat eivät ole mahdollisia, jos sidosyksiköillä on useampi omistaja.

EU-tuomioistuin antoi 15.1.2026 ratkaisun, joka muuttaa vakiintunutta tulkintaa sidosyksiköiden ulosmyynnistä. Sidosyksiköiden ulosmyyntirajassa lasketaan jatkossa yhteen sidosyksikön oma ulosmyynti sekä sen konserniin kuuluvien yhtiöiden ulosmyynti.
Aiemmin Suomessa on tulkittu, että markkinaehtoinen toiminta voidaan eriyttää erilliseen tytäryhtiöön, jolloin se ei vaikuta emoyhtiön sidosyksikköasemaan. Uusi tuomio kieltää tämän järjestelyn.

Ratkaisun soveltaminen alkoi välittömästi, eikä siihen sisälly siirtymäaikaa. Ratkaisu on jo katkaissut sidosyksikköaseman osalta kuntien jätelaitoksista. Ratkaisun vaikutuksia tarkastellaan ympäristöministeriössä osana jätelain uudistusta.