Työrauhan parantaminen työmarkkinoilla

Työrauha tarkoittaa, että kun työehtosopimus on voimassa, niin kyseiseen sopimukseen ei saa kohdistua työtaistelutoimenpiteitä.

Uudistuksen myötä työrauhan aikana ei saisi järjestää suhteettomia myötätuntotyötaisteluita tai yli 24 tuntia kestäviä poliittisia työtaisteluita.

Työtaisteluoikeus on turvattu perustuslaissa ja useissa kansainvälisissä sopimuksissa. Perustuslaissa turvataan ammatillinen yhdistymisvapaus, johon kuuluu myös työtaisteluoikeus. Työtaisteluoikeuden sisällöstä on kuitenkin mahdollista säätää lailla.

Työehtosopimukseen kohdistuvia työtaistelutoimenpiteitä ei saa järjestää silloin, kun työehtosopimus on voimassa. Tätä vaatimusta kutsutaan työrauhaksi. Työrauhasta ja sen rikkomisen seuraamuksista säädetään työehtosopimuslaissa.

Lainsäädäntöön ei nykyisellään sisälly työtaisteluihin liittyviä erityisiä vaatimuksia. Oikeuskäytännössä on kuitenkin vahvistettu, että ne eivät saa olla hyvän tavan vastaisia ja oikeudenvastaisia.

Ammatillinen järjestäytymisoikeus on turvattu useissa kansainvälisissä sopimuksissa, joihin Suomi on sitoutunut. Työtaisteluoikeuden on katsottu pääsääntöisesti sisältyvän järjestäytymisoikeuteen. Tärkeimmät sopimukset on sovittu kansainvälisen työjärjestö ILO:n puitteissa. Muita järjestäytymisoikeuden turvaavia sopimuksia ovat ainakin: 

• YK:n kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimus
• Euroopan ihmisoikeussopimus
• Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja
• YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus
• Euroopan unionin perusoikeuskirja

Kansainväliset sitoumukset turvaavat työtaisteluoikeuden olemassaolon, mutta täysin rajoituksetonta työtaisteluoikeuden käyttäminen ei ole. Valtiot voivat asettaa edellytyksiä työtaisteluoikeuden käyttämiselle.

Työtaisteluoikeuden käyttämistä voidaan säädellä lailla, vaikka itse työtaisteluoikeus on suojattu perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa. Kansallisen lainsäädännön tulee kuitenkin täyttää kansainvälisten sopimusten reunaehdot.

Lainsäädäntö kieltää nykyisinkin sellaiset työrauhan aikana tehdyt työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat omaan työehtosopimukseen (ns. laiton lakko). Lisäksi oikeuskäytännössä on puututtu työtaisteluihin, joiden on arvioitu olevan hyvän tavan vastaisia ja oikeudenvastaisia. Lakko-oikeutta on voitu rajoittaa myös riittävän suojelutyön turvaamiseksi esimerkiksi hoitoalan työtaisteluissa, jotta potilaiden henki ja terveys eivät vaarantuisi.

Hallitusohjelmaan on kirjattu työrauhaan liittyviä esityksiä, joita on valmisteltu kolmikantaisessa työryhmässä.

Muutokset voi tiivistää kolmeen kokonaisuuteen, joita esitellään alla tarkemmin:

1. Seuraamusjärjestelmän tehostaminen: Laittomiin työtaisteluihin liittyvää seuraamusjärjestelmää tehostettaisiin. Hyvityssakkojen suuruutta nostettaisiin.
2. Suhteettomien myötätuntotyötaistelujen rajoittaminen: Työrauhavelvollisuuden vallitessa ei saisi toimeenpanna myötätuntotyötaistelua, jolla on suhteettoman vahingollisia seurauksia ulkopuolisiin osapuoliin. Pääosa nykyisin esiintyneistä myötätuntotyötaisteluista olisi jatkossakin sallittuja. Myötätuntotaisteluun ei olisi oikeutta tai se olisi toimeenpantava lievempänä, jos sivulliselle työnantajalle, johon myötätuntotyötaistelu kohdistuu, aiheutuu merkittäviä vahinkoja.
3. Poliittisten työtaistelujen keston rajaaminen: Poliittisten työnseisausten enimmäiskesto olisi 24 tuntia ja muiden työtaistelutoimien enimmäiskesto olisi kaksi viikkoa.

Muutoksilla ei puututa laillisiin lakkoihin omien työolojen puolesta.

Yleisesti ottaen omaan työehtosopimukseen kohdistuvat lakot ovat kiellettyjä silloin, kun työehtosopimus on voimassa eli vallitsee työrauha. Työnantaja voi katsoa ostavansa työrauhan sitoutumalla työehtosopimuksessa sovittuihin työehtoihin.

Uudistuksen myötä kiellettäisiin suhteettomat myötätuntotyötaistelut ja kestoltaan yli 24 tuntia kestävät poliittiset työtaistelut. Työrauhavelvollisuuden piiriin katsottaisiin kuuluvan myös pidättäytyminen suhteettomista myötätuntotyötaisteluista tai pitkäkestoisista poliittisista työtaisteluista.

Työtaistelut ovat sallittuja, kun ei ole työrauhaa, eli työehtosopimus ei ole voimassa. Työehtosopimuksen voimassaolon päätyttyä työrauha ei ole voimassa. Tällöin työtaisteluoikeus on luonnollinen osa työehtojen neuvottelujärjestelmää. Työriidan osapuolet voivat käynnistää työtaistelutoimia toisiaan vastaan vauhdittaakseen neuvotteluja sopimukseen pääsemiseksi. Valmistelluilla lakimuutoksilla ei puututa työtaisteluihin, joilla tavoiteltaisiin parempia työehtoja omalla alalla.

Ajoittain työmarkkinahäiriöitä esiintyy työrauhankin aikana. Tällaisten työtaistelutoimenpiteiden sallittavuus riippuu siitä, kohdistuuko työtaistelutoimenpide sopimuksen voimassa ollessa omaan työehtosopimukseen vai ei. Työehtosopimuslain mukaan osapuolten tulee välttää kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen. Jos toimenpide kohdistuu omaan sopimukseen, kysymys on ns. laittomasta lakosta, ja sen perusteella voidaan tuomita hyvitysseuraamus.

Myötätuntotyötaisteluilla tuetaan toisen työntekijäryhmän työtaistelua, ja ne ovat lähtökohtaisesti sallittuja. Kiellettyjä ne ovat silloin, jos työtaistelun katsotaankin kohdistuvan omaan sopimukseen tai tilanteessa, jossa varsinainen työriita, jota myötätuntotyötaistelulla tuetaan, on lainvastainen. 

Uudistuksen myötä tukityötaistelut asetettaisiin suhteellisuusarvioinnin ja työriitalain mukaisen ilmoitusvelvollisuuden kohteeksi. Työrauhavelvollisuuden vallitessa ei saisi toimeenpanna myötätuntotyötaistelua, jos sillä on suhteettoman vahingollisia seurauksia ulkopuolisiin osapuoliin. Silloin, kun työrauhavelvollisuus ei vallitse, edellä mainittu rajoitus koskisi ainoastaan tilanteita, joissa tuettavan työtaistelun tavoitteena ei olisi työehtosopimuksen solmiminen.

Mielenilmaukselliset työtaistelutoimet voivat olla esimerkiksi spontaaneita ulosmarsseja. Oikeuskäytännössä katsotaan vakiintuneesti, että ulosmarssit työehtosopimuskauden aikana ovat työrauhavelvoitteen vastaisia.

Poliittinen työtaistelu tarkoittaa työntekijäjärjestön toimeenpanemaa työtaistelua, joka kohdistuu poliittiseen päätöksentekijään tai päätöksentekoon, kuten esimerkiksi maan hallituksen suunnitelmiin muuttaa lainsäädäntöä. Tällä hetkellä Suomessa ei ole lainsäädäntöä, joka koskisi poliittisia työtaisteluja.

Poliittisten työtaisteluiden sallittavuudessa on ennen kaikkea kysymys siitä, missä määrin sallitaan työtaisteluiden toteuttaminen työaikana tai työn järjestämiseen liittyen (esim. vuoronvaihtokielto). Kysymys ei sen sijaan ole siitä, mitä työntekijät tai järjestöt voivat tehdä työajan ulkopuolella.

Uudistuksen myötä poliittisten työnseisausten enimmäiskesto olisi 24 tuntia ja muiden työtaistelutoimien enimmäiskesto olisi kaksi viikkoa.

Hyvityssakko voidaan tuomita työrauhavelvollisuuden rikkomisen seuraamuksena, jollei työehtosopimuksessa ole toisin määrätty. Hyvityssakon enimmäismäärä on tällä hetkellä 37 400 euroa. 

Uudistuksen myötä laittomasta työtaistelusta tuomittavan hyvityssakon tasoa korotetaisiin. Sakon ylärajaksi säädettäisiin 150 000 euroa ja alarajaksi 10 000 euroa. Erityisestä syystä hyvityssakko voitaisiin kuitenkin tuomita pienempänä tai jättää se kokonaan tuomitsematta.

Hyvityssakko on maksettava vahingonkorvauksen sijasta, eli se ei välttämättä korvaa todellisuudessa aiheutuneita vahinkoja. Tuomioistuin määrittelee hyvityssakon suuruuden perustuen kokonaisharkintaan, jossa on huomioitava esimerkiksi vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Erityisestä syystä voidaan hyvityssakko jättää tuomitsematta.

Jos omaisuusvahinkoa on syntynyt, tuomittu hyvityssakko maksetaan vahinkoa kärsineelle, jollei työehtosopimuksessa ole toisin määrätty. Muutoin hyvityssakko maksetaan sille asianosaiselle, jonka vaatimuksesta tuomio on annettu. 

Jos hyvitysmäärään oikeutettuja asianosaisia on useampia, tuomiossa määrätään, miten tuomittu hyvityssakon määrä on jaettava asianosaisten kesken. Tällöin otetaan huomioon kunkin asianosaisen tai niiden jäsenten ja edustettavien kärsimän vahingon suuruus. Useammalle asianosaille ei siis voida tuomita hyvityssakon maksimimäärää, vaan se jakautuu asianosaisten kesken.

Hyvityssakkoon voidaan nykyisin tuomita vain työehtosopimukseen osallinen tai muutoin sidottu yhdistys ja työnantaja, joita työrauhavelvollisuus sitoo. Tähän ehdotetaan muutosta. Jos työntekijä jatkaa tuomioistuimen laittomaksi julistamaa työtaistelua ja on tuomioistuimen ratkaisusta tietoinen, olisi työntekijän maksettava työnantajalleen 200 euron suuruinen hyvitys.

Saksassa poliittiset työtaistelut ovat kiellettyjä. Pohjoismaissa poliittisia työtaisteluja ei ole rajoitettu lainsäädännöllä, mutta niiden pituutta on arvioitu oikeuskäytännössä. Esimerkiksi Ruotsissa oikeuskäytännössä on katsottu sallituiksi ainakin lyhytkestoiset poliittiset työtaistelut ja samoin Tanskassa ainakin lyhyet, muutaman tunnin poliittiset työtaistelut.

Vuosina 2018–2022 Suomessa on ollut Tilastokeskuksen työtaistelutilaston mukaan keskimäärin 100 työtaistelua vuodessa ja niissä on menetetty vuosittain keskimäärin 350 000 työpäivää. Tästä noin 10 prosenttia selittyy tukilakoilla ja hieman alle 10 prosenttia poliittisilla lakoilla. Työtaisteluiden lukumäärä vaihtelee suuresti vuodesta toiseen.

Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan vuosina 2018–2022 on ollut vuosittain keskimäärin 40 laitonta työtaistelua ja niihin on menetetty arviolta 25 000–40 000 henkilötyöpäivää vuodessa keskimäärin. Tämä vastaa 7–12 prosenttia kaikista lakkoihin menetetyistä työpäivistä.

Lakkojen määrä vaihtelee vuosittain. Esimerkiksi vuonna 2022 Suomessa oli 46 lakkoa, kun taas Ruotsissa kolme, joista yksi oli työsulku. Norjassa lakkoja ja työsulkuja oli yhteensä viisi ja Tanskassa 93. (Lähde: Medlingsinstitutet)

Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi lakimuutosten vähentävän lakkoihin menetettyjä työpäiviä arviolta 5–10 prosenttia. Lakkojen lukumäärä voi vähentyä suhteellisesti enemmän, koska suurin osa laittomista työtaisteluista on mittaluokaltaan pieniä.

Esitetyillä muutoksilla on myönteinen työllisyysvaikutus, mutta sen tarkkaa määrää on vaikea arvioida.

Työrauhan parantaminen on osa laajempaa työmarkkinauudistusten kokonaisuutta. Kaiken kaikkiaan tällä kokonaisuudella on merkityksellinen positiivinen vaikutus työllisyyteen ja yritysten kynnykseen palkata työntekijöitä.

Hallitusohjelman mukaan laki valmistellaan kolmikantaisesti hyödyntäen elinkeinoelämän ja palkansaajien osaamista. Työ- ja elinkeinoministeriö asetti ajalle 3.7.2023–15.10.2023 kolmikantaisen työryhmän, joka käsitteli työrauhaan liittyviä kysymyksiä. Sen tehtävänä oli laatia mietintö hallituksen esityksen muodossa.

Työryhmässä olivat edustettuina:

• Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT
• Elinkeinoelämän keskusliitto EK
• Suomen Yrittäjät SY ry
• Valtion työmarkkinalaitos
• Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
• Akava ry
• STTK ry
• Palkansaajakeskusjärjestöt PSKJ (yhteinen edustaja)

Työryhmä ei ollut työssään yksimielinen. SAK, STTK ja Akava jättivät yhteisen eriävän mielipiteen. Samoin EK, SY ja KT.

Hallituksen esitys on käsittelyssä eduskunnassa. Käsittelyn päätyttyä eduskunnan vastaus tuodaan valtioneuvoston istuntoon. Tämän jälkeen tasavallan presidentin on tarkoitus vahvistaa laki.