Vakaviin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautuminen työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla

Suomen huoltovarmuus nojautuu toimiviin markkinoihin ja yksityisen sektorin toimijoiden panostuksiin, eikä yhteiskunnalla ole toimintaedellytyksiä selvitä kriiseistä ilman niitä. Työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi varautumisesta huolehtivat hallinnonalan asianomaiset virastot ja laitokset sekä ELY-keskukset. Yritykset osallistuvat huoltovarmuustyöhön pääsääntöisesti vapaaehtoisesti, joten työ- ja elinkeinoministeriön on osaltaan varmistettava lainsäädännön ja ohjauksen keinoin elinkeinoelämän toiminnan edellytykset myös poikkeuksellisissa olosuhteissa. 

Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisesti työ- ja elinkeinoministeriö on yksinomaisesti vastuussa seuraavista kokonaisuuksista.

Energiahuollon turvaaminen

Energian saatavuus on yhteydessä kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin, jolloin energiasektoriin kohdistuvat häiriöt voivat merkittävästi heikentää yhteiskunnan muiden kriittisten toimintojen toteutumista. Energiahuollon turvaamisessa on kyse sekä voimahuollon (sähkö ja kaukolämpö) että polttoainehuollon (öljy, maakaasu ja kivihiili) turvaamisesta. Suomessa energiahuolto perustuu monipuolisiin energialähteisiin ja vahvaan siirto- ja jakelujärjestelmään. 

Työ- ja elinkeinoministeriö on vastuussa energiahuollon turvaamisesta ja kehittämisestä. Polttoainehuolto turvataan varmistamalla polttoaineiden hankintaan, siirtoon ja varastointiin liittyvät menettelyt. Polttoaineiden saatavuus varmistetaan hyödyntämällä useita eri polttoaineita ja hankintalähteitä, edistämällä kotimaisten polttoaineiden tuotantoa ja ylläpitämällä polttoainevarastoja. Poikkeusoloja varten on olemassa valmius kasvattaa kotimaista energiatuotantoa, säännöstellä polttonesteiden käyttöä ja ottaa käyttöön varmuusvarastoja. 

Voimahuollon turvaamisessa taas kyse on sähkön tai kaukolämmön tuotannon, siirron ja jakelun turvaamisesta. Tehtävä edellyttää työ- ja elinkeinoministeriötä varmistamaan valtion riittävän määräysvallan kriittiseen infrastruktuuriin ja kyvykkyyden palauttaa vaurioituneet energiayhteydet. Voimahuollon valmius perustuu käytännön tasolla ensisijaisesti yritysten omaan valmiussuunnitteluun, jossa Huoltovarmuuskeskuksella on ohjausrooli. Poikkeusolojen voimahuolto perustuu yritysten valmiussuunnitteluun ja niiden soveltamiseen. Vasta viimesijaisesti voidaan turvautua valmiuslain mukaiseen sähkön tai kaukolämmön säännöstelyyn.

Työvoiman saannin turvaaminen

Työntekijöiden riittävä saatavuus on keskeinen osa huoltovarmuutta ja työvoimaa onkin kyettävä ohjaamaan kaikissa olosuhteissa kulloisenkin tilanteen edellyttämällä tavalla. Työvoimaan liittyvän varautumisen tarkoituksena on turvata yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta kriittisille yrityksille, maanpuolustukselle ja perusturvaan liittyville aloille asianmukainen työvoima ja ylläpitää kykyä ohjata lisätyövoimaa keskeisiin tehtäviin. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta elintärkeitä ovat erityisesti teollisuus- ja palvelutuotanto sekä terveydenhuolto, koska niissä ilmenevät häiriöt voivat vaikeuttaa työvoiman saantia merkittävästi.

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan tehtävänä on varmistaa kaikissa olosuhteissa työvoiman riittävä saatavuus kriittisille yrityksille ja toimialoille sekä asiantuntijatehtäviin. Tehtävän toteuttamiseksi ministeriö tekee yhteistyötä hallinnonalojen kanssa ja yhteensovittaa viranomaisten työvoiman hankintaa ja ohjausta. Turvaamistehtävään sisältyy jatkuva koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointi. Työvoimaa voidaan joutua myös ohjaamaan esimerkiksi suuronnettomuuksien aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi. Työvoiman käyttöä tulee aina ensin pyrkiä sääntelemään normaalein työnvälityksen keinoin ja vasta viimesijaisesti voitaisiin turvautua valmiuslain mukaisiin lisätoimivaltuuksiin, kuten työnvälityspakkoon, irtisanomisoikeuden rajoittamiseen tai yleiseen työvelvollisuuteen. 

Teollisuus- ja palvelutuotannon turvaaminen

Teollisuus- ja palvelutuotanto tuottaa hyödykkeitä ja palveluita yhteiskunnan muiden elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi, joten riittävän tuotannon ylläpitäminen on olennaista huoltovarmuuden turvaamisen kannalta. Tuotannon turvaamiseksi on huolehdittava esimerkiksi välttämättömästä jakelusta, infrastruktuurista, vientiteollisuuden toimintaedellytyksistä, tuontikanavista ja kriittisten raaka-aineiden saatavuudesta. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa tuotannon turvaamisen kehittämisestä sekä yhteensovittamisesta. 

Tuotantoon liittyvä varautuminen perustuu lainsäädäntöön, sopimuksiin ja yritysten vapaaehtoiseen toimintaan. Hyödyketuotannon varautuminen perustuu ensisijaisesti markkinatalouteen ja viranomaisten onkin varmistettava, että yrityksillä on edellytykset tuottaa riittävästi hyödykkeitä markkinoille. Jos elinkeinoelämän omat toimenpiteet eivät enää ole riittäviä asianmukaisen tuotannon ylläpitämiseksi, viranomaiset voivat poikkeusoloissa säännöstellä ja ohjata tuotantopanosten kauppaa sekä ottaa käyttöön varastoituja tuotannontekijöitä.