Tuotteiden vastavuoroinen tunnustaminen EU:ssa

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen lähtökohta on, että tavarat voivat liikkua sisämarkkinoilla vapaasti. Yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti markkinoilla olevat tuotteet tulee päästää kaikkien jäsenvaltioiden markkinoille, vaikka ne eivät vastaisi jäsenvaltion asettamia teknisiä tai laadullisia määräyksiä. Tavaroiden vapaata liikkuvuutta voidaan kuitenkin tietyissä tilanteissa rajoittaa esimerkiksi silloin, kun halutaan suojella ihmisten, eläinten tai kasvien terveyttä ja elämää. Jos tavaroiden liikkuvuutta rajoitetaan tai markkinoille pääsy kielletään, on viranomaisen tehtävä tästä erillinen päätös. 

Vastavuoroista tunnustamisten periaatetta sovelletaan tilanteessa, jossa tuotteille on asetettu lainsäädännössä tai viranomaismääräyksessä kansallisia vaatimuksia, eikä näitä vaatimuksia ole yhdenmukaistettu EU:ssa.

EU-asetus vastavuoroisesta tunnustamisesta

Asetus vastavuoroisesta tunnustamisesta (EU) 2019/515 ohjaa ensisijaisesti viranomaisten menettelytapoja, kun he aikovat soveltaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta. Viranomaisten tulee ottaa asetuksen velvoitteet huomioon omassa toiminnassaan, kuten esimerkiksi tavaroiden arvioinnissa. 

Kun viranomainen aikoo arvioida tavarat, sen on otettava viipymättä yhteyttä yritykseen ja ilmoitettava sille arvioinnista ja siitä, mitkä tavarat ovat arvioinnin kohteena ja mitä kansallista teknistä määräystä tai ennakkolupamenettelyä sovelletaan. Yritys voi pääsääntöisesti asettaa tavarat saataville kohdejäsenvaltion markkinoilla viranomaisen suorittaessa tavaroiden arviointia ja jatkaa niiden saataville asettamista, ellei yritys saa hallinnollista päätöstä, joka koskee kyseisten tavaroiden markkinoille pääsyn rajoittamista tai epäämistä. 

Yritykset voivat myös tehdä viranomaiselle vapaaehtoisen itseilmoituksen siitä, että tavarat ovat laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa. Jos viranomaiselle ei toimiteta vastavuoroista tunnustamista koskevaa ilmoitusta, niin se voi pyytää yritystä toimittamaan tavaroiden arvioinnin kannalta välttämättömät asiakirjat ja tiedot. Yritykselle on annettava vähintään 15 työpäivää aikaa toimittaa asiakirjat ja tiedot.

Lisäksi yritykset voivat joissakin tapauksissa hyödyntää sisämarkkinoiden SOLVIT-ongelmanratkaisuverkostoa sen arvioimiseksi, onko valvontaviranomainen soveltanut vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta asianmukaisesti. 

Asetuksen velvoitteet koskevat niitä kansallisia viranomaisia, jotka soveltavat kansallista lainsäädäntöä tai viranomaismääräyksiä, joita ei ole yhdenmukaistettu EU:ssa. Asetus koskee viranomaisten päätöksiä, joilla on vaikutusta tavaroiden pääsyyn markkinoille.

Viranomaisen tekemä hallinnollinen päätös

Jos viranomainen tekee tavaran liikkuvuutta rajoittavan päätöksen, on viranomaisen ilmoitettava siitä aina yritykselle, muille jäsenmaille ja komissiolle. Päätös voi olla mikä tahansa toimi, joka rajoittaa tuotteen markkinoille pääsyä.

Viranomaisen tekemässä hallinnollisessa päätöksessä on esitettävä riittävän yksityiskohtaiset ja kattavat perustelut, jotta päätöksen yhteensopivuutta vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen ja tämän asetuksen vaatimusten kanssa voidaan arvioida

Päätöksessä on annettava erityisesti seuraavat tiedot:

  • kansallinen tekninen määräys, johon päätös perustuu
  • oikeutetut yleistä etua koskevat syyt, jotka ovat perusteena sen kansallisen teknisen määräyksen soveltamiselle, johon päätös perustuu
  • viranomaisen huomioon ottama tekninen tai tieteellinen näyttö, mukaan lukien tarvittaessa kansallisen teknisen määräyksen voimaantulon jälkeen tekniikan tasossa mahdollisesti tapahtuneet merkitykselliset muutokset
  • yrityksen mahdollisesti esittämien, tavaroiden arvioinnin kannalta merkityksellisten perustelujen tiivistelmä
  • näyttö siitä, että päätös on suhteellisuusperiaatteen mukainen.

Päätöksessä on myös kerrottava kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat muutoksenhakukeinot ja niiden määräajat. Siihen täytyy myös sisältyä viittaus mahdollisuuteen käyttää SOLVIT-ongelmanratkaisumenettelyä.