Sovittelujärjestelmän kehittäminen

Työriitoja sovittelevat valtakunnansovittelija, sivutoimiset sovittelijat ja sovittelulautakunta. 

Sovittelulautakunta voidaan asettaa määrättyä sovittelutehtävää varten. Valtakunnansovittelija tai muu työriitaa hoitava sovittelija tekee työ- ja elinkeinoministeriölle esityksen sovittelulautakunnan asettamisesta, ja työ- ja elinkeinoministeriö määrää sovittelulautakunnan puheenjohtajan ja muut jäsenet.

Sovittelutoimi tarkoittaa sovittelijan johdolla tapahtuvaa työriidan sovittelumenettelyä.

Sovintoehdotus on viimesijainen keino sovinnon aikaansaamiseksi sovittelutoimessa. Sovittelija voi antaa työriidan osapuolille kirjallisen sovintoehdotuksen, jos sovittelija ei saa työriitaa neuvotteluilla tai muuten sovituksi. Sovittelija voi kehottaa osapuolia asettamassaan lyhyessä määräajassa hyväksymään sovintoehdotuksen. Sovintoehdotuksen antaminen ja sen sisältö ovat sovittelijan harkinnassa.

Ei. Työriidan osapuolet päättävät sovittelijan esittämän sovintoehdotuksen hyväksymisestä. Jos riidan osapuolet eivät hyväksy sovintoehdotusta, sovittelija harkitsee, jatketaanko sovittelua vai keskeytetäänkö se.

Hallituksen tavoitteena on vahvistaa Suomen pitkän tähtäimen kilpailukykyä ja kansantalouden kantokykyä. Sovittelutoiminnassa syntyneet ratkaisut heijastuvat työmarkkinoiden ja palkanmuodostuksen toimivuuteen. Toimiva palkanmuodostus on yksi keskeisistä Suomen kilpailukykyä ja kansantalouden kokonaisetua tukevista osatekijöistä.

Laissa säädetään sovittelijan velvollisuudesta menetellä sovittelutoimessaan kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuus vaarannu. 

Kansantalouden kokonaisedun turvaaminen tarkoittaa sitä, että työriidan osapuolten vaatimusten ohella sovittelijan tulisi sovittelutoimessaan huomioida kansantalouden kantokykyyn ja Suomen kilpailukyvyn säilymiseen vaikuttavat tekijät. Sovittelija ohjaa työriidan osapuolia Suomen kilpailukyvyn ja hyvin toimivan palkanmuodostuksen kannalta tasapainoisiin ratkaisuihin ja ottaa nämä tekijät sovittelutoimessaan ja myös sovintoehdotusta antaessaan huomioon.

Voimassa olevan lain mukaan sovittelijan on pyrittävä johtamaan riitapuolet sovintoon lähinnä heidän omien ehdotustensa ja tarjoustensa perusteella, joihin sovittelijan on ehdotettava sellaisia myönnytyksiä ja tasoituksia, mitä tarkoituksenmukaisuus ja kohtuus näyttävät vaativan. Lakimuutoksilla täsmennetään sovittelutoimessa noudatettua tarkoituksenmukaisuus- ja kohtuusharkintaa.

Sovittelulautakunnan noudattamasta menettelystä ei aiemmin ollut säädetty lainkaan. Sääntelyn on johdonmukaisesti koskettava menettelyitä, jotka kuuluvat valtiollisen sovittelujärjestelmän piiriin. Sovittelulautakunnan tekemillä ratkaisuilla voi olla pitkäaikaisia heijastevaikutuksia työmarkkinoihin ja sovittelijan edellytyksiin löytää ratkaisuja tulevissa työriidoissa.

Uudistuksen myötä määrättyä sovittelutehtävää varten asetetun sovittelulautakunnan toimintaa yhdenmukaistetaan. Valtakunnansovittelija tai hänen määräämänsä sovittelija toimii jatkossa sovittelulautakunnan puheenjohtajana. Sovittelulautakunnan on siten noudatettava menettelyssään sovittelijan toimintaa ohjaavaa sääntelyä. Lisäksi työriitalain säännöksiä sovintoehdotuksen antamisesta sovelletaan myös sovittelulautakunnan antamaan sovintoehdotukseen.

Muutos tuo lainsäädännön tasolle tavoitteen kansantalouden kokonaisedun ja palkanmuodostuksen toimivuuden turvaamisesta sovittelutoiminnassa. Käytännössä valtakunnansovittelija on huomioinut näitä tekijöitä tähänkin asti, vaikka asiasta ei ole erikseen säädetty laissa. Sovittelijat ovat jo vuosikymmeniä katsoneet olevansa sidottuja niin sanotun työmarkkinoilla syntyneen palkantarkistusten yleisen linjan noudattamiseen sovittelutoiminnassa.  

Muutosten myötä käytäntö koskee myös sovittelulautakunnan antamia sovintoehdotuksia, mikä merkitsee muutosta nykytilaan. Sovittelulautakunta seuraa valtakunnansovittelijan toimiston vakiintuneita käytänteitä tai sopii työnsä aloittaessaan toimintatavoistaan. Sovittelulautakuntaa on kuitenkin asetettu niin harvoin, ettei sen vakiintuneesti noudattamia käytänteitä ole muodostunut.

Kansantalouden kokonaisedun toteutumiseksi sovittelijan on harkittava, kuinka sovintoehdotuksessa yhteensovitetaan työriidan osapuolten vaatimuksiin Suomen kilpailukyvyn, julkisen talouden kestävyyden sekä myönteisen työllisyys- ja tuottavuuskehityksen tukeminen. Sovintoehdotuksen tulee tukea työmarkkinoiden toimintaa eikä se saa heikentää palkanmuodostuksen toimivuutta muilla sopimusaloilla.

Tarkoituksena ei ole estää ala- ja tehtäväkohtaisten erityispiirteiden huomiointia sovintoehdotuksessa sovittelijan harkitsemalla tavalla. Sovintoehdotuksessa tulee pyrkiä sovittamaan osapuolten vaatimuksia yhteen siinä määrin kuin se on mahdollista ilman, että kansantalouden kokonaisetu sekä palkanmuodostuksen ja työmarkkinoiden toiminta vaarantuvat.

Sovintoehdotuksessa on otettava huomioon työmarkkinoilla laajaa hyväksyntää nauttivaan työmarkkinamallisopimukseen pohjautuvat palkanmuodostuksen periaatteet, jotka tukevat palkanmuodostuksen toimivuutta ja kansantalouden kokonaisedun toteutumista.

To realise the overall benefit of the national economy, the conciliator must consider how the settlement proposal reconciles the demands of the parties to the labour dispute with the goal of supporting Finland’s competitiveness, the sustainability of public finances and positive employment and productivity development. The settlement proposal should support the functioning of the labour market and should not compromise the wage formation process in other sectors.

The intention is not to prevent sector-specific and job-specific characteristics from being considered in the settlement proposal at the conciliator’s discretion. The settlement proposal should aim to reconcile the demands of the parties to the extent possible without compromising the overall benefit of the national economy and the functioning of wage formation and the labour market.

The settlement proposal should take into account the principles of wage formation, which is based on the labour market model that enjoys wide labour market acceptance. These principles support the functioning of wage formation and the realisation of the overall benefit of the national economy.

Ei. Muutos koskee sovittelijan ja sovittelulautakunnan sovittelutoimintaa ja sovintoehdotuksen sisältöä.

Suomea sitovat muun muassa ammatillista yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevat kansainväliset velvoitteet. Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista ei ole johdettavissa estettä sille, että sovintoehdotusta antaessaan sovittelija ottaa huomioon yleiseen etuun liittyviä kysymyksiä, kuten palkanmuodostuksen toimivuuden ja kansantaloudelliset näkökohdat. 

Muutokset koskevat vain sovittelijan ja sovittelijalautakunnan toimintaa. Uudistuksella ei puututa työmarkkinaosapuolten autonomiaan neuvottelutavoitteista päättämisessä eikä ammattiliittojen oikeuteen tavoitella jäsentensä elin- ja työolojen edistämistä. Myöskään työmarkkinaosapuolten oikeuteen sopia palkkatasosta ja muista työehdoista ei puututa.

Suomessa keskeinen syy sukupuolten väliseen palkkaeroon on työmarkkinoiden voimakas ammatillinen segregaatio. Ammatillista segregaatiota puretaan ensisijaisesti esimerkiksi koulutuspoliittisin keinoin. Sovittelumenettelyn luonteesta johtuen mahdollisuudet alojen välisen palkkatasa-arvon edistämiseen ovat tosiasiassa varsin rajatut. Sovittelussa sovitellaan yksittäisen alan työriitaa työriidan osapuolten vaatimuksiin perustuen. Sovittelija huomioi, ettei sovintoehdotus johda sukupuolen perusteella syrjiviin työehtoihin kyseisellä alalla.

Sovittelija harkitsee, kuinka yksittäiseen työriitaan löydetään erilaisia ratkaisuja, joissa huomioidaan kansantalouden kokonaisetu, työmarkkinoilla muodostuneet käytänteet sekä ala- ja tehtäväkohtaiset erityistarpeet. Sovittelijan harkintavalta mahdollistaa samapalkkaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa edistävät ratkaisut osana sovintoehdotuksen kokonaisuutta.

Uudistus ei rajoita työmarkkinaosapuolten keskinäistä sopimusoikeutta.

Vientivetoista työmarkkinamallia ja sovittelujärjestelmän kehittämistä koskevista hallitusohjelmakirjauksista järjestettiin lausuntokierros 8.11.2023−9.1.2024. Lausuntoja annettiin yhteensä 71 kappaletta.

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti kolmikantaisen työryhmän valmistelemaan lakimuutoksia ajalle 1.2.−31.5.2024. Työryhmän puheenjohtajana toimi työministerin valtiosihteeri Mika Nykänen. Työryhmässä olivat työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi edustettuina EK, Valtion työmarkkinalaitos, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, Kirkon työmarkkinalaitos, SAK, STTK, Akava ja Palkansaajakeskusjärjestöjen yhteinen edustaja. Työryhmä ei ollut työssään yksimielinen. Mietinnöstä jättivät eriävän mielipiteen EK, KT ja palkansaajakeskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK.

Työ- ja elinkeinoministeriö järjesti työryhmän mietinnöstä lausuntokierroksen 4.6.−30.7.2024. Lausuntoja annettiin yhteensä 56 kappaletta.

Kyllä. Lainsäädäntömuutosten vaihtoehtona hallitus on kannustanut työmarkkinaosapuolia kaksikantaisiin neuvotteluihin Suomen työmarkkinamallista. Hallituksen toiveena on ollut, että työmarkkinaosapuolet pääsisivät keskenään sopimukseen työmarkkinamallista. Kesäkuussa 2024 kerrottiin, ettei edellytyksiä kaksikantaisten neuvotteluiden käynnistämiselle ole. 

Uudistus ei estä työmarkkinaosapuolia sopimasta työmarkkinamallista ja siihen perustuvista palkanmuodostuksen periaatteista.

Eduskunta teki sääntelyyn vähäisiä teknisluonteisia muutoksia. Vuoden 2025 alussa voimaantulevat lakimuutokset vastaavat pääasiallisesti hallituksen esitystä.

Lakimuutokset tulevat voimaan 1.12.2025.