Sovittelujärjestelmän kehittäminen

Työriitoja sovittelevat valtakunnansovittelija, sivutoimiset sovittelijat ja sovittelulautakunta. 

Sovittelulautakunta voidaan asettaa määrättyä sovittelutehtävää varten. Valtakunnansovittelija tai muu työriitaa hoitava sovittelija tekee työ- ja elinkeinoministeriölle esityksen sovittelulautakunnan asettamisesta, ja työ- ja elinkeinoministeriö määrää sovittelulautakunnan puheenjohtajan ja muut jäsenet.

Sovittelutoimi tarkoittaa sovittelijan johdolla tapahtuvaa työriidan sovittelumenettelyä.

Sovintoehdotus on viimesijainen keino sovinnon aikaansaamiseksi sovittelutoimessa. Sovittelija voi antaa työriidan osapuolille kirjallisen sovintoehdotuksen, jos sovittelija ei saa työriitaa neuvotteluilla tai muuten sovituksi. Sovittelija voi kehottaa osapuolia asettamassaan lyhyessä määräajassa hyväksymään sovintoehdotuksen. Sovintoehdotuksen antaminen ja sen sisältö ovat sovittelijan harkinnassa.

Ei. Työriidan osapuolet päättävät sovittelijan esittämän sovintoehdotuksen hyväksymisestä. Jos riidan osapuolet eivät hyväksy sovintoehdotusta, sovittelija harkitsee, jatketaanko sovittelua vai keskeytetäänkö se.

Hallituksen tavoitteena on vahvistaa Suomen pitkän tähtäimen kilpailukykyä ja kansantalouden kantokykyä. Sovittelutoiminnassa syntyneet ratkaisut heijastuvat työmarkkinoiden ja palkanmuodostuksen toimivuuteen. Toimiva palkanmuodostus on yksi keskeisistä Suomen kilpailukykyä ja kansantalouden kokonaisetua tukevista osatekijöistä.

Hallituksen esityksen mukaan laissa säädettäisiin sovittelijan velvollisuudesta menetellä sovittelutoimessaan kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuus vaarannu. 

Kansantalouden kokonaisedun turvaaminen tarkoittaisi sitä, että työriidan osapuolten vaatimusten ohella sovittelijan tulisi sovittelutoimessaan huomioida kansantalouden kantokykyyn ja Suomen kilpailukyvyn säilymiseen vaikuttavat tekijät. Sovittelija ohjaisi työriidan osapuolia Suomen kilpailukyvyn ja hyvin toimivan palkanmuodostuksen kannalta tasapainoisiin ratkaisuihin ja ottaisi nämä tekijät sovittelutoimessaan ja myös sovintoehdotusta antaessaan huomioon.

Voimassa olevan lain mukaan sovittelijan on pyrittävä johtamaan riitapuolet sovintoon lähinnä heidän omien ehdotustensa ja tarjoustensa perusteella, joihin sovittelijan on ehdotettava sellaisia myönnytyksiä ja tasoituksia, mitä tarkoituksenmukaisuus ja kohtuus näyttävät vaativan. Ehdotuksella täsmennettäisiin sovittelutoimessa noudatettua tarkoituksenmukaisuus- ja kohtuusharkintaa.

Sovittelulautakunnan noudattamasta menettelystä ei tällä hetkellä ole säädetty lainkaan. Sääntelyn on johdonmukaisesti koskettava menettelyitä, jotka kuuluvat valtiollisen sovittelujärjestelmän piiriin. Sovittelulautakunnan tekemillä ratkaisuilla voi olla pitkäaikaisia heijastevaikutuksia työmarkkinoihin ja sovittelijan edellytyksiin löytää ratkaisuja tulevissa työriidoissa.

Esityksessä ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi määrättyä sovittelutehtävää varten asetetun sovittelulautakunnan toimintaa. Valtakunnansovittelija tai hänen määräämänsä sovittelija toimisi jatkossa sovittelulautakunnan puheenjohtajana. Sovittelulautakunnan olisi siten noudatettava menettelyssään sovittelijan toimintaa ohjaavaa sääntelyä. Lisäksi työriitalain säännöksiä sovintoehdotuksen antamisesta sovellettaisiin myös sovittelulautakunnan antamaan sovintoehdotukseen.

Esitetty muutos toisi lainsäädännön tasolle tavoitteen kansantalouden kokonaisedun ja palkanmuodostuksen toimivuuden turvaamisesta sovittelutoiminnassa. Käytännössä valtakunnansovittelija on huomioinut näitä tekijöitä tähänkin asti, vaikka asiasta ei ole erikseen säädetty laissa. Sovittelijat ovat jo vuosikymmeniä katsoneet olevansa sidottuja niin sanotun työmarkkinoilla syntyneen palkantarkistusten yleisen linjan noudattamiseen sovittelutoiminnassa.

Ehdotettujen muutosten myötä käytäntö koskisi myös sovittelulautakunnan antamia sovintoehdotuksia, mikä merkitsisi muutosta nykytilaan. Sovittelulautakunta seuraa valtakunnansovittelijan toimiston vakiintuneita käytänteitä tai sopii työnsä aloittaessaan toimintatavoistaan. Sovittelulautakuntaa on kuitenkin asetettu niin harvoin, ettei sen vakiintuneesti noudattamia käytänteitä ole muodostunut. 

Sovittelijan olisi kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi meneteltävä siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin, eikä työmarkkinoiden toimivuutta vaaranneta. Myös sovintoehdotuksen tulisi tukea työmarkkinoiden toimintaa eikä se saisi heikentää palkanmuodostuksen toimivuutta muilla sopimusaloilla. 

Valtakunnansovittelijan keskeinen tehtävä on työmarkkinoiden toimivuuden edistäminen. Tätä tehtävää sovittelijat ovat toteuttaneet sovittelutoimessaan muun muassa seuraamalla työmarkkinoilla muodostuneita käytänteitä, kuten työmarkkinoiden yleistä linjaa. Työmarkkinoiden yleinen linja vaikuttaa palkkojen sekä muiden kustannusvaikutteisten määräysten tasoon eri aloilla ja sopimuskausilla. Nykyisen käsityksen mukaan kansantalouden kokonaisedun toteutumista tukee se, että sovittelutoiminnassa annetaan riittävä arvo kansainväliselle kilpailulle alttiina olevan alan päänavaajaratkaisulle. 

Työmarkkinoilla muodostuneen käytännön seuraaminen myös sovintoehdotusta annettaessa luo vakautta ja ennakoitavuutta työmarkkinoille ja edistää päänavausratkaisun syntymistä.

Kansantalouden kokonaisedun toteutumiseksi sovittelijan olisi harkittava, kuinka sovintoehdotuksessa yhteensovitetaan työriidan osapuolten vaatimuksiin Suomen kilpailukyvyn, julkisen talouden kestävyyden sekä myönteisen työllisyys- ja tuottavuuskehityksen tukeminen. Sovintoehdotuksen tulisi tukea työmarkkinoiden toimintaa eikä se saisi heikentää palkanmuodostuksen toimivuutta muilla sopimusaloilla.

Ehdotuksen tarkoituksena ei ole estää ala- ja tehtäväkohtaisten erityispiirteiden huomiointia sovintoehdotuksessa sovittelijan harkitsemalla tavalla. Sovintoehdotuksessa tulisi pyrkiä sovittamaan osapuolten vaatimuksia yhteen siinä määrin kuin se on mahdollista ilman, että kansantalouden kokonaisetu sekä palkanmuodostuksen ja työmarkkinoiden toiminta vaarantuvat.

Sovintoehdotuksessa olisi otettava huomioon työmarkkinoilla laajaa hyväksyntää nauttivaan työmarkkinamallisopimukseen pohjautuvat palkanmuodostuksen periaatteet, jotka tukevat palkanmuodostuksen toimivuutta ja kansantalouden kokonaisedun toteutumista.

Ei. Muutos koskee sovittelijan ja sovittelulautakunnan sovittelutoimintaa ja sovintoehdotuksen sisältöä.

Suomea sitovat muun muassa ammatillista yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevat kansainväliset velvoitteet. Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista ei ole johdettavissa estettä sille, että sovintoehdotusta antaessaan sovittelija ottaa huomioon yleiseen etuun liittyviä kysymyksiä, kuten palkanmuodostuksen toimivuuden ja kansantaloudelliset näkökohdat. 

Ehdotukset koskisivat vain sovittelijan ja sovittelijalautakunnan toimintaa. Ehdotuksella ei puututa työmarkkinaosapuolten autonomiaan neuvottelutavoitteista päättämisessä eikä ammattiliittojen oikeuteen tavoitella jäsentensä elin- ja työolojen edistämistä. Ehdotus ei myöskään puuttuisi työmarkkinaosapuolten oikeuteen sopia palkkatasosta ja muista työehdoista.

Suomessa keskeinen syy sukupuolten väliseen palkkaeroon on työmarkkinoiden voimakas ammatillinen segregaatio. Ammatillista segregaatiota puretaan ensisijaisesti esimerkiksi koulutuspoliittisin keinoin. Sovittelumenettelyn luonteesta johtuen mahdollisuudet alojen välisen palkkatasa-arvon edistämiseen ovat tosiasiassa varsin rajatut. Sovittelussa sovitellaan yksittäisen alan työriitaa työriidan osapuolten vaatimuksiin perustuen. Sovittelija huomioi, ettei sovintoehdotus johda sukupuolen perusteella syrjiviin työehtoihin kyseisellä alalla.

Sovittelija harkitsisi, kuinka yksittäiseen työriitaan löydetään erilaisia ratkaisuja, joissa huomioidaan kansantalouden kokonaisetu, työmarkkinoilla muodostuneet käytänteet sekä ala- ja tehtäväkohtaiset erityistarpeet. Sovittelijan harkintavalta mahdollistaisi samapalkkaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa edistävät ratkaisut osana sovintoehdotuksen kokonaisuutta.

Ehdotus ei rajoita työmarkkinaosapuolten keskinäistä sopimusoikeutta.

Vientivetoista työmarkkinamallia ja sovittelujärjestelmän kehittämistä koskevista hallitusohjelmakirjauksista järjestettiin lausuntokierros 8.11.2023−9.1.2024. Lausuntoja annettiin yhteensä 71 kappaletta.

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti kolmikantaisen työryhmän valmistelemaan lakimuutoksia ajalle 1.2.−31.5.2024. Työryhmän puheenjohtajana toimi työministerin valtiosihteeri Mika Nykänen. Työryhmässä olivat työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi edustettuina EK, Valtion työmarkkinalaitos, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, Kirkon työmarkkinalaitos, SAK, STTK, Akava ja Palkansaajakeskusjärjestöjen yhteinen edustaja. Työryhmä ei ollut työssään yksimielinen. Mietinnöstä jättivät eriävän mielipiteen EK, KT ja palkansaajakeskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK.

Työ- ja elinkeinoministeriö järjesti työryhmän mietinnöstä lausuntokierroksen 4.6.−30.7.2024. Lausuntoja annettiin yhteensä 56 kappaletta.

Kyllä. Lainsäädäntömuutosten vaihtoehtona hallitus on kannustanut työmarkkinaosapuolia kaksikantaisiin neuvotteluihin Suomen työmarkkinamallista. Hallituksen toiveena on ollut, että työmarkkinaosapuolet pääsisivät keskenään sopimukseen työmarkkinamallista. Kesäkuussa 2024 kerrottiin, ettei edellytyksiä kaksikantaisten neuvotteluiden käynnistämiselle ole. 

Ehdotus ei estä työmarkkinaosapuolia sopimasta työmarkkinamallista ja siihen perustuvista palkanmuodostuksen periaatteista.

Hallituksen esityksen mukaan ehdotettu laki tulisi voimaan 1.12.2024.