Sovittelujärjestelmän kehittäminen
Hallitus on linjannut ohjelmassaan työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmän kehittämisestä. Hallituksen tavoitteena on vahvistaa vientivetoista työmarkkinamallia Suomen pitkän tähtäimen kilpailukyvyn lisäämiseksi.
Hallitusohjelmakirjauksen mukaan laissa työriitojen sovittelusta säädettäisiin, että palkantarkastusten yleistä linjaa ei voida ylittää valtakunnansovittelijan toimistosta tai sovittelulautakunnan toimesta annettavalla sovintoehdotuksella.
Lisäksi hallitus selvittää keinoja, joilla voidaan ennaltaehkäistä työtaisteluja ja edistää vapaaehtoista sovittelua.
Kysymyksiä ja vastauksia sovittelujärjestelmän kehittämisestä
Tällä sivulla kerrotut tiedot perustuvat kolmikantaisen työryhmän mietintöön, josta työ- ja elinkeinoministeriö järjestää lausuntokierroksen 4.6−30.7.2024.
Työriitoja sovittelevat valtakunnansovittelija, sivutoimiset sovittelijat ja sovittelulautakunta.
Sovittelulautakunta voidaan asettaa määrättyä sovittelutehtävää varten. Valtakunnansovittelija tai muu työriitaa hoitava sovittelija tekee työ- ja elinkeinoministeriölle esityksen sovittelulautakunnan asettamisesta, ja työ- ja elinkeinoministeriö määrää sovittelulautakunnan puheenjohtajan ja muut jäsenet.
Sovittelutoimi tarkoittaa sovittelijan johdolla tapahtuvaa työriidan sovittelumenettelyä.
Sovintoehdotus on viimesijainen keino sovinnon aikaansaamiseksi sovittelutoimessa. Sovittelija voi antaa työriidan osapuolille kirjallisen sovintoehdotuksen, jos sovittelija ei saa työriitaa neuvotteluilla tai muuten sovituksi. Sovittelija voi kehottaa osapuolia asettamassaan lyhyessä määräajassa hyväksymään sovintoehdotuksen. Sovintoehdotuksen antaminen ja sen sisältö ovat sovittelijan harkinnassa.
Ei. Työriidan osapuolet päättävät sovittelijan esittämän sovintoehdotuksen hyväksymisestä. Jos riidan osapuolet eivät hyväksy sovintoehdotusta, sovittelija harkitsee, jatketaanko sovittelua vai keskeytetäänkö se.
Hallitus on linjannut ohjelmassaan työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmän kehittämisestä. Hallituksen tavoitteena on vahvistaa Suomen työmarkkinamallia pitkän tähtäimen kilpailukyvyn ja kansantalouden kantokyvyn parantamiseksi.
Työryhmän mietinnössä lakiin ehdotetaan lisättäväksi yleisluontoinen säännös, jolla tuodaan lain tasolle sovittelijan jo tällä hetkellä sovittelutoimessa noudattamat periaatteet. Sovittelijalla olisi velvollisuus menetellä sovittelutoimessaan kansantalouden ja muun yleisen edun turvaamiseksi siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuus vaarannu.
Sovittelija ohjaisi työriidan osapuolia Suomen kilpailukyvyn ja hyvin toimivan palkanmuodostuksen kannalta tasapainoisiin ratkaisuihin. Palkanmuodostuksen toimivuutta työmarkkinoilla edistäisi yleisen linjan mukaisten palkantarkistusten ja muiden kustannusvaikutusten huomioiminen sovittelutoiminnassa. Tätä periaatetta sovittelijan tulisi noudattaa sovittelumenettelyn eri vaiheissa, myös sovintoehdotusta antaessaan.
Sovittelulautakunnan tehtävistä tai sen antaman sovintoehdotuksen sisällöstä ei ole tällä hetkellä tarkempia määräyksiä laissa tai asetuksessa.
Työryhmän mietinnössä ehdotetaan sovittelulautakunnan toimintaa yhdenmukaistavia muutoksia. Valtakunnansovittelija tai hänen määräämänsä sovittelija toimisi jatkossa sovittelulautakunnan puheenjohtajana. Työ- ja elinkeinoministeriö määräisi sovittelulautakunnan muut jäsenet valtakunnansovittelijan esityksestä.
Sovittelulautakunta olisi menettelyssään sidottu sovittelijaa velvoittavaan sääntelyyn, jolla edistetään työmarkkinoiden toimivuutta. Lisäksi työriitalain säännöksiä sovintoehdotuksen antamisesta sovellettaisiin myös sovittelulautakunnan antamaan sovintoehdotukseen.
Muutos ei merkitsisi käytännön muutosta sovittelijan nykyisin noudattamaan käytäntöön. Lain tasolla vahvistettaisiin sovittelutoiminnassa jo nykyisin noudatettua käytäntöä niin sanotun palkantarkistusten yleisen linjan huomioimisesta. Sovittelijat ovat jo vuosikymmeniä katsoneet olevansa sidottuja niin sanotun työmarkkinoilla syntyneen palkantarkistusten yleisen linjan noudattamiseen sovittelutoiminnassa.
Muutoksilla olisi sen sijaan merkitystä etenkin sovittelulautakunnan toimintaan. Sovittelulautakunta seuraa valtakunnansovittelijan toimiston vakiintuneita käytänteitä tai sopii työnsä aloittaessaan toimintatavoistaan. Sovittelulautakuntaa on kuitenkin asetettu niin harvoin, ettei sen vakiintuneesti noudattamia käytänteitä ole muodostunut.
Työmarkkinoiden yleinen linja vaikuttaa palkkojen sekä muiden kustannusvaikutteisten määräysten tasoon eri aloilla ja sopimuskausilla.
Työryhmän mietinnössä ehdotetaan mallia, jossa lakiin ei kirjattaisi yleisen linjan määritelmää. Lain perusteluissa annettaisiin kuitenkin suuntaviivoja sen määrittämiseen, milloin yleisen linjan voidaan katsoa muodostuneen.
Sovittelutoiminnassa olisi otettava huomioon yleinen linja, kun sellaisen katsotaan syntyneen. Yleisen linjan syntymistä osoittaisi muun muassa se, että muut alat ovat seuranneet ratkaisuissaan tietyn merkittävän, kuten päänavaajana toimineen alan kustannusvaikutusta.
Suomen vientivetoisessa taloudessa kansantalouden kilpailukyvyn turvaava kustannustaso muodostuu vientialoilla. Tämän vuoksi yleisenä linjana olisi perusteltua ottaa huomioon vientialojen työehtosopimuksiin perustuva kustannusvaikutusten taso.
Yleinen linja voisi perustua vain valtakunnallisiin työehtosopimuksiin.
Sovittelijan tulisi huomioida yleisen linjan mukainen kustannusvaikutus siinä määrin kuin se on hänen käytettävissään olevien tietojen perusteella mahdollista. Kaikista yksittäisten määräysten kustannusvaikutuksista yleisen linjan määrittävässä sopimuksessa ei välttämättä ole saatavilla tietoa. Tarkoituksena ei ole, että sovintoehdotuksen ja yleisen linjan kustannusvaikutusten olisi kaikki niihin vaikuttavat tekijät huomioiden vastattava laskennallisesti täsmällisesti toisiaan. Sovittelijalla olisi liikkumavaraa etsiä erilaisia ratkaisuja, kunhan niillä ei vaaranneta työmarkkinoiden toimivuutta, kansantalouden kantokykyä ja kilpailukykyä sekä julkisen talouden kestävyyttä.
Ei. Muutos koskee sovittelijan ja sovittelulautakunnan sovittelutoimintaa ja sovintoehdotuksen sisältöä.
Suomea sitovat muun muassa ammatillista yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevat kansainväliset velvoitteet. Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista ei ole johdettavissa estettä sille, että sovintoehdotusta antaessaan sovittelija ottaa huomioon yleiseen etuun liittyviä kysymyksiä, kuten palkanmuodostuksen toimivuuden ja kansantaloudelliset näkökohdat.
Ehdotukset koskisivat vain sovittelijan ja sovittelulautakunnan toimintaa. Ehdotuksella ei puututa työmarkkinaosapuolten autonomiaan neuvottelutavoitteista päättämisessä eikä ammattiliittojen oikeuteen tavoitella jäsentensä elin- ja työolojen edistämistä. Ehdotus ei myöskään puuttuisi työmarkkinaosapuolten oikeuteen sopia palkkatasosta ja muista työehdoista riippumatta siitä, millaiseksi niin sanottu yleinen linja on muodostunut.
Suomessa ammatillinen segregaatio on voimakasta. Työlainsäädännön muutoksilla on siten käytännössä aina sukupuolittuneita vaikutuksia, vaikka sääntely ei sinänsä asettaisi naisia ja miehiä eri asemaan.
Palkkojen nousu keskeisillä vientialoilla nostaa miesten palkkoja enemmän kuin naisten, koska vientialoilla työskentelee enemmän miehiä kuin naisia. Vientialojen palkantarkistuslinjan noudattaminen sellaisenaan voisi tarkoittaa sitä, että sellaiset sukupuolten väliset palkkaerot eivät muuttuisi, jotka johtuvat naisten ja miesten työskentelystä epätasaisesti keskeisillä vienti- tai muilla aloilla.
Sovittelija ottaa muiden tekijöiden ohella huomioon ala- ja tehtäväkohtaiset palkkauksen kehittämistarpeet. Ehdotuksessa jätettäisiin sovittelijalle tarpeellista liikkumavaraa erilaisten ratkaisujen etsimiseen yleisen linjan puitteissa. Ehdotus ei rajoita työmarkkinaosapuolten oikeutta sopia keskenään ratkaisuista, jossa yleinen linja ylitetään. Vientivetoiseen työmarkkinamalliin sitoutuneessa Ruotsissa naisten ja miesten väliset palkkaerot ovat kaventuneet ja reaalipalkat kehittyneet myönteisesti.
Vientivetoista työmarkkinamallia ja sovittelujärjestelmän kehittämistä koskevista hallitusohjelmakirjauksista järjestettiin lausuntokierros 8.11.2023−9.1.2024. Lausuntoja annettiin yhteensä 70 kappaletta.
Työ- ja elinkeinoministeriö asetti kolmikantaisen työryhmän valmistelemaan lakimuutoksia ajalle 1.2.−31.5.2024. Työryhmän puheenjohtajana toimi työministerin valtiosihteeri Mika Nykänen. Työryhmässä olivat työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi edustettuina EK, Valtion työmarkkinalaitos, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, Kirkon työmarkkinalaitos, SAK, STTK, Akava ja Palkansaajakeskusjärjestöjen yhteinen edustaja. Työryhmä ei ollut työssään yksimielinen. Mietinnöstä jättivät eriävän mielipiteen EK, KT ja palkansaajakeskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK.
Työ- ja elinkeinoministeriö järjestää työryhmän mietinnöstä lausuntokierroksen 4.6.−30.7.2024.
Kyllä. Lainsäädäntömuutosten vaihtoehtona hallitus on kannustanut työmarkkinaosapuolia kaksikantaisiin neuvotteluihin Suomen työmarkkinamallista. Hallituksen toiveena on, että työmarkkinaosapuolet pääsisivät keskenään sopimukseen työmarkkinamallista. Kaksikantaisia neuvotteluita ei ole toistaiseksi käynnistetty.
Työ- ja elinkeinoministeriön järjestämä lausuntokierros mietinnöstä järjestetään 4.6.−30.7.2024. Tämän jälkeen virkavalmistelu jatkuu. Tavoitteena on, että hallituksen esitys annetaan syyskuussa 2024.
Työryhmän mietinnön mukaan ehdotettu laki ja asetus tulisivat voimaan 1.12.2024.