Kysymyksiä ja vastauksia kuntien järjestämisvastuusta

Järjestämisvastuullinen taho vastaa kuntalain mukaisesti järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta, tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, tuottamistavasta, tuottamisen valvonnasta sekä viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä. 

Käytännössä tämä tarkoittaa, että järjestämisvastuussa oleva taho päättää, miten tehtävät hoidetaan sen alueella. Lähtökohtaisesti siis esimerkiksi yksittäisten tehtävien hoitamisen siirtäminen jäsenkunnille on mahdollista. Koska kunnat ovat viranomaisia, on myös mahdollista, että järjestämisvastuussa oleva taho tekee niiden kanssa sopimuksen myös viranomaistehtävien hoitamisesta. Tämä edellyttää järjestämisvastuussa olevan tahon päätöstä ja asiasta sopimista kyseisten kuntien kanssa.

Kunnat saavat tehtävän rahoituksen yleiskatteellisena valtionosuusrahoituksena. Tämä tarkoittaa, että rahoitus ohjataan jokaiseen kuntaan ja kunnat maksavat järjestämisvastuulliselle taholle tehtävän hoitamisesta joko a) kuntayhtymän jäsenosuutena, tai b) vastuukunnalle maksuosuutena.

Ideaalitilanteessa olisi näin. Kuntarakenne on kuitenkin edelleen niin hajanainen ja merkittävä osa kunnista resursseiltaan niin rajallisia, ettei se ole tällaisessa valtiolta siirtyvässä, vahvan perusoikeusliitoksen omaavassa palvelussa mahdollista, vaan palvelujen toteutuminen joudutaan turvaamaan kuntien yhteistoiminnalla. 

Työllisyyden kuntakokeilut jatkuvat siihen saakka, kunnes TE-palvelujen järjestämisvastuu siirtyy. Kuntakokeilut antavat hyvän pohjan tulevien työllisyydenhoitoalueiden muodostumiselle. Uusien, järjestämisvastuullisten alueiden muodostaminen edellyttää kuitenkin yhteistoimintasopimusten solmimista eli joko sopimusta yhteisestä toimielimestä (vastuukuntamalli) tai kuntayhtymän perustamista. 

Viimesijainen päätösvalta asiassa on valtioneuvostolla. Valtioneuvosto käyttää asiassa kuitenkin päätösvaltaa vain, jos kunnat eivät ole tehneet yhteistoimintasopimuksia laissa säädetyssä määräajassa. Tällöin valtioneuvosto päättää alueesta niin, että järjestämisvastuulle säädetyt kriteerit täyttyvät. 

Lähtökohtaisesti tulevat järjestämisvastuulliset työllisyydenhoidon alueet tulevat vastaamaan omista hankinnoistaan. Yhteishankintojen syntyminen on kuitenkin toivottavaa. 

Tämä on yksi koko uudistuksen merkittävimmistä kysymyksistä. Yhdenvertaisten palveluiden turvaamiseksi järjestämisvastuulliselle taholle asetetaan kriteerit, jotta voidaan varmistaa palvelujen toteutuminen. 

Kun järjestämisvastuu siirtyy kunnille, tehtävä tulee samalla kuntia koskevan lainsäädännön piiriin kaikilta osin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuntalaissa säädetyt, kunnan toimintaa ja sen valvontaa koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi.   

Työllisyydenhoitoalueen sisällä on paljon asioita, joista voidaan sopia järjestämisvastuullisen tahon ja jäsenkuntien välillä. Oleellista on, että järjestämisvastuullisella taholla säilyy viimesijainen mahdollisuus vastata palveluista kokonaisuutena. 

Työvoimapohjassa tapahtuvat muutokset tulee huomioida ja tarvittaessa muuttaa yhteistoimintasopimuksia. Laissa tullaan säätämään 3 vuoden tarkasteluajanjaksosta. 

Valtioneuvosto voi antaa kunnalle tai työllisyysalueen muodostaville kunnille luvan järjestää työvoimapalveluita, vaikka kunnan tai muodostettavan työllisyysalueen työvoiman määrä alittaa 20 000 henkilöä, jos:

1. työllisyyspalvelujen järjestämisen edellyttämän toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen ei ole tarkoituksenmukaista saaristoisuuden tai pitkien etäisyyksien vuoksi; 
2. se on tarpeen suomen- tai ruotsinkielisten asukkaiden kielellisten oikeuksien turvaamiseksi;
3. se on tarpeen saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevien oikeuksien turvaamiseksi; 
4. työllisyysalueen muodostaminen edellyttäisi useamman Tilastokeskuksen tilastollisen luokitukseen perustuvan työssäkäyntialueen yhdistämistä; tai
5. poikkeusluvan myöntäminen on perusteltua muiden alueellisiin, palvelujen järjestämiseen ja palvelujen tarpeeseen sekä palvelujen kustannuksiin ja muihin palvelujen järjestämiseen liittyvien erityisten tekijöiden perusteella.

Kaikkia poikkeuslupia koskisi vaatimus siitä, että kunta tai työllisyysalue on osoittanut riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit työllisyyspalvelujen järjestämiseksi, ja ettei palvelutaso heikkenisi poikkeuksen seurauksena. Kunnan tai työllisyysalueen tulisi hakea poikkeuslupaa valtioneuvostolta ja liittää hakemukseen suunnitelma työvoimapalveluiden järjestämisestä. 

Valmistelussa tehtyjen selvitysten perusteella on nähtävissä, että 20 000 henkilön raja mahdollistaa esimerkiksi siirtyvien henkilöstöresurssien osalta sellaisen palvelukokonaisuuden, että palvelut pystytään turvaamaan. Olisi kuitenkin hyvä ja toivottavaa, että alueet olisivat tätä suurempiakin.

Ei. Valmistelun tässä vaiheessa ei ole tullut esille seikkoja, jotka vaatisivat sääntelyä jonkinlaisesta maksimikoosta.

Uudistuksen valmistelussa on tasapainoiltava kahden eri suuntaan vievän vaatimuksen - perusoikeuksien toteutumisen ja kunnallisen itsehallinnon - välissä: Tehtävä on siirtymässä kunnille valtiolta ja sillä on vahva kytkös perusoikeuksiin. Samanaikaisesti järjestämisvastuun siirto on tehtävä niin, että palvelut voidaan jatkossakin turvata.

Lähtökohtaisesti voi. Valmistelun tässä vaiheessa ei ole tunnistettu suoranaisia esteitä sille, etteikö alue voisi muodostua kunnista, jotka ovat eri hyvinvointialueiden alueilla. Tämä edellyttää kuitenkin erittäin toimivaa kuntien, työllisyydenhoitoalueiden ja hyvinvointialueiden yhteistyötä. 

Valmistelun tässä vaiheessa ei ole ollut esillä henkilöstöresurssimitoituksesta säätäminen.

Säännöksiin ei ole tarkoitus sisällyttää kilometrimääriä tai vastaavia. 

Valmistelun tässä vaiheessa ei ole tullut esille seikkoja, jotka estäisivät tämän. 

Kuntaekosysteemin hyödyntäminen on aihe, josta keskustellaan ja päätetään yhteistoiminta-alueilla. 

Kuntaekosysteemille ei ole yhteistä määritelmää eikä se ole esimerkiksi lainsäädännössä käytetty termi.

Hyvinvointialueiden toimiala on rajattu hyvinvointialuelaissa eli niillä ei ole ns. yleistä toimialaa. Tällä hetkellä lainsäädäntö ei mahdollista työllisyydenhoidon siirtämistä hyvinvointialueille.

Valmistelun tässä vaiheessa ei ole noussut esille seikkoja, jotka estäisivät yhteistyön alueiden välillä. Tulee kuitenkin huomioida, että niin sanotut kuntayhtymien kuntayhtymät eivät ole mahdollisia. 

Kyllä, valmistelun tässä vaiheessa ei ole noussut esille seikkoja, jotka vaatisivat maakuntarajoista kiinni pitämistä. 

Kunnat kullakin alueella päättävät, toteuttavatko yhteistoiminnan kuntayhtymänä vai vastuukuntamallilla. Alueilla itsellään on paras asiantuntemus tähän.