Paikallisen sopimisen lisääminen

Paikallisen sopimisen käsitettä ei ole määritelty lainsäädännössä. Usein paikallisella sopimisella tarkoitetaan työpaikkakohtaista sopimista jostakin työehtosopimuksen määräyksestä, kuten työajoista, vuosilomista tai palkoista.

Koska paikalliselle sopimiselle ei ole olemassa yhtä oikeaa määritelmää, on siitä puhuttaessa eroteltava, mistä tarkalleen on kysymys.

1. Työnantajakohtaiset työehtosopimukset: Työnantaja ja valtakunnallinen työntekijäjärjestö tekevät työehtosopimuksen työehdoista, joita noudatetaan työsuhteessa.
2. Valtakunnalliseen työehtosopimukseen perustuvat paikalliset sopimukset: Järjestöt ovat sopineet työehtosopimuksessa, että määrätystä asiasta voidaan sopia paikallisesti työnantajan ja henkilöstön edustajan/henkilöstön kesken. Paikallisen sopimisen kohteena voivat tällöin olla 
   1. Asiat, joista ei ole lainsäädäntöä, vaan joista päätetään yksinomaan työehtosopimuksissa. Esimerkiksi palkan suuruus tai lomaraha.
   2. Asiat, joista on säädetty pääsääntö laissa, mutta valtakunnallisella työ- tai virkaehtosopimuksella voidaan poiketa siitä. Työ- tai virkaehtosopimuksen osapuolet voivat sopimuksessaan valtuuttaa työpaikan osapuolet sopimaan asiasta. Nämä paikallisen sopimisen mahdollisuudet eivät nykyisin koske järjestäytymättömiä työnantajia lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia.
3. Lakiin pohjautuvat paikalliset sopimukset: Lainsäädäntöön sisältyy joitakin paikallisen sopimisen mahdollisuuksia, joita työpaikat voivat hyödyntää suoraan lain nojalla. Työpaikoilla voidaan esimerkiksi työaikalain nojalla tehdä paikallinen sopimus työaikapankin käyttöönotosta.

Hallitusohjelmassa linjatut muutokset koskevat näistä kahta ensimmäistä määritelmää eli työantajakohtaisia työehtosopimuksia sekä valtakunnalliseen työehtosopimukseen perustuvia paikallisia sopimuksia. Uudistus ei koske lakiin pohjautuvia paikallisia sopimuksia.

Työlainsäädäntö ja työehtosopimukset määrittävät sen, mistä asioista voidaan sopia paikallisesti ja ketkä voivat olla paikallisen sopimisen sopijaosapuolia. Lisäksi niissä määritellään tarkempia menettelytapoja ja ehtoja paikallisten sopimusten tekemiselle.

Työehtosopimus on sopimus, jonka yksi tai useampi työnantaja tai työnantajien yhdistys tekee yhden tai useamman työntekijäin yhdistyksen kanssa. Se tehdään ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa tulee noudattaa. Ehtoihin kuuluvat muun muassa palkat, työajat, vuosilomat ja muut edut, joita sopimuksen soveltamisalalla noudatetaan.

Työehtosopimuksilla on kaksi tärkeää tehtävää:

1. Työehtosopimus turvaa työntekijöiden työehtojen vähimmäistason.
2. Työehtosopimukseen liittyy työrauhavelvollisuus. Kun työehtosopimus on voimassa, niin kyseiseen sopimukseen ei saa kohdistua työtaistelutoimenpiteitä.

Työehtosopimukset voivat olla joko yleissitovia tai normaalisitovia. 

Yleissitova työehtosopimus velvoittaa jokaista alalla toimivaa työnantajaa riippumatta siitä, onko työnantaja järjestäytynyt eli kuuluuko se työnantajaliittoon. Yleissitovassa työehtosopimuksessa määritellään alan vähimmäistyöehdot.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta vahvistaa päätöksellään, onko valtakunnallinen työehtosopimus yleissitova. Lautakunta toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä.

Työrauhavelvollisuus ei koske yleissitovuuskenttää.

Työehtosopimus on normaalisitova silloin, kun työnantaja kuuluu sellaiseen työnantajaliittoon, joka on tehnyt työehtosopimuksen yhdessä saman toimialan työntekijäliiton kanssa. Työehtosopimus on normaalisitova myös silloin, kun työnantaja ei kuulu työnantajaliittoon, mutta on tehnyt työehtosopimuksen toimialansa työntekijäliiton kanssa.

Henkilöstön edustajalla tarkoitetaan henkilöä, joka edustaa työntekijöitä paikallista sopimusta tehtäessä.

Työehtosopimus yhdessä työlainsäädännön kanssa määrittää sen, ketkä voivat olla paikallisen sopimisen sopijaosapuolia. Varsin usein paikallisen sopimuksen voivat työehtosopimuksen mukaan tehdä työnantaja ja luottamusmies.

Luottamusmies on työpaikan järjestäytyneiden työntekijöiden keskuudestaan valitsema henkilöstön edustaja. Hänen tehtävänään on valvoa, että työpaikalla noudatetaan työehtosopimusta, työlainsäädäntöä ja muita työsuhteen ehtoja. Lisäksi luottamusmies on työntekijäjärjestön edustaja työpaikalla. Luottamusmies toimii paikallisen sopimisen sopijapuolena, jos työehtosopimuksessa niin on määritelty. 

Luottamusmiehen asema ja toimivaltuudet perustuvat työehtosopimukseen. Työehtosopimuksiin sisältyy määräyksiä, joiden mukaan luottamusmiehellä on oikeus saada työnantajalta riittävät tiedot tehtäviensä hoitoa varten.

Luottamusvaltuutetun voivat valita keskuudestaan työntekijät, joilla ei ole työehtosopimuslain nojalla sitovassa työehtosopimuksessa tarkoitettua luottamusmiestä. Luottamusvaltuutetusta säädetään työsopimuslaissa.

Luottamusvaltuutetulla on oikeus saada laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot sekä riittävästi vapautusta työstään tehtäviensä hoitamiseksi.

Työlainsäädäntö sisältää indispositiivisia eli täysin pakottavia säännöksiä. Se tarkoittaa, että laki määrää työsuhteen ehtoja, joista ei voida poiketa missään tilanteessa työehtosopimuksella tai paikallisella sopimuksella.

Työlainsäädäntö sisältää semidispositiivisia eli puolipakottavia säännöksiä. Se tarkoittaa, että laki määrää työsuhteen ehtoja, joista voidaan poiketa, mutta vain valtakunnallisella työehtosopimuksella.

Paikallisesti sopiminen puolipakottavista säännöksistä on mahdollista työpaikalla, jos 

• valtakunnallisessa työehtosopimuksessa niin todetaan ja
• työnantaja on järjestäytynyt eli kuuluu työnantajajärjestöön. 

Järjestäytymättömissä yrityksissä ei nykyisin voida sopia paikallisesti puolipakottavista säännöksistä. 

Jos työsuhteen ehdosta ei ole tehty puolipakottavia tai täysin pakottavia säännöksiä, ovat säännökset dispositiivisia. Se tarkoittaa, että työehdosta voidaan sopia työntekijän ja työnantajan välillä, ellei työehtosopimus sitä rajoita.

Keltainen työehtosopimus on keinotekoinen järjestely, jossa työehtosopimuksen sopijapuolena oleva työntekijäyhdistys ei aidosti edusta työntekijöitä, vaan tosiasiassa yhdistys toimii työnantajayrityksen intressissä. 

Keltaisella ammattiyhdistyksellä tarkoitetaan sitä, että yhdistyksen johto koostuu todellisuudessa työnantajapuolen edustajista eikä yhdistyksen aitona tarkoituksena ole työntekijöiden etujen valvominen.

Hallituksen tavoitteena on lisätä paikallista sopimista, koska se on väline yrityksen toiminnan kehittämiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi.

Hallitus haluaa uudistaa lainsäädäntöä, jotta paikallinen sopiminen on mahdollista yhdenvertaisesti kaikissa yrityksissä riippumatta siitä, kuuluuko yritys työnantajaliittoon tai millainen työntekijöiden edustus yrityksessä on.

Työlainsäädännön useista säännöksistä on mahdollista nykyisin poiketa valtakunnallisten työnantaja- ja työntekijäyhdistysten välisellä työehtosopimuksella. Työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että jatkossa vastaava sopimismahdollisuus liittyisi myös työnantajakohtaisiin työehtosopimuksiin. Lisäksi työntekijäpuolta edustavana sopijapuolena voisi jatkossa olla myös valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen jäsenyhdistys.

Näennäiset sopimukset, joissa sopijapuolena oleva työntekijäyhdistys ei aidosti edusta työntekijöitä, eivät nykyisinkään ole työehtosopimuslain mukaan sallittuja. Työryhmän mietinnössä ehdotetaan kuitenkin työehtosopimuslakiin täsmennystä, jonka mukaan työntekijäyhdistyksen tarkoitusta arvioitaessa huomioitaisiin muodollisen tarkoituksen lisäksi yhdistyksen tosiasialliset päämäärät ja toiminta. Muutoksen tarkoituksena on varmistaa, että työehtosopimuksina pidetään vain sellaisia sopimuksia, joissa sopijapuolet aidosti edustavat työnantaja- ja työntekijäpuolta.

Järjestäytymättömän työnantajan on noudatettava vähintään yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä, jos sellainen on alalla olemassa. Yleissitovissa työehtosopimuksissa voi olla määräyksiä, jotka mahdollistavat paikallisen sopimisen. Työsopimuslaissa, työaikalaissa, vuosilomalaissa ja yhteistoimintalaissa on kuitenkin nykyisin säännökset, joiden mukaan järjestäytymättömällä työpaikalla ei saa soveltaa niitä työehtosopimuksen määräyksiä, joilla poiketaan laista ja jotka edellyttävät paikallista sopimista. Tämä on asettanut järjestäytyneet ja järjestäytymättömät työpaikat eriarvoiseen asemaan.

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että jatkossa myös järjestäytymättömillä työpaikoilla saisi soveltaa määräyksiä, jotka mahdollistavat paikallisen sopimisen. Työlainsäädännöstä siis poistettaisiin paikallisen sopimisen kiellot, jotka koskevat järjestäytymättömiä, yleissitovaa työehtosopimusta noudattavia yrityksiä.

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan mallia, jossa työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopimus tehdään lähtökohtaisesti työehtosopimuksen edellyttämien sopijapuolten välillä. Jos työehtosopimuksessa edellytetään sopijapuoleksi henkilöstön puolelta luottamusmiestä, ja henkilöstö on tällaisen valinnut, sopimus tehtäisiin luottamusmiehen kanssa. Jos luottamusmiestä ei ole, eikä työehtosopimuksessa ole sovittu, kuinka sopimus tehdään luottamusmiehen puuttuessa, voitaisiin soveltaa laissa säädettyä vaihtoehtoista tapaa. Tällöin paikallinen sopimus voitaisiin tehdä luottamusvaltuutetun tai työehtosopimuksen piirissä olevan henkilöstön kanssa yhdessä. 

Ehdotettu malli kunnioittaa työehtosopimusosapuolten sopimusautonomiaa, koska laissa säädettyä vaihtoehtoista tapaa sovellettaisiin vasta viimesijaisena vaihtoehtona.

Muutoksen taustalla on se, että henkilöstö ei ole kaikilla työpaikoilla valinnut luottamusmiestä. Luottamusmiehen puuttuminen estää paikallisen sopimuksen tekemisen, jos työehtosopimuksessa ei ole sovittu mitään vaihtoehtoista tapaa paikallisen sopimisen tekemiselle.

Paikallisten sopimusten tekeminen edellyttää henkilöstön edustajalta riittäviä valmiuksia. Jos luottamusvaltuutettu tekee henkilöstön edustajana paikallisia sopimuksia, työnantajan olisi edistettävä tämän osaamiseen ja työpaikan toimintaympäristön tuntemukseen liittyviä valmiuksia.

Luottamusvaltuutetulla olisi sopimusneuvotteluiden aikana oikeus käsitellä sopimuksen merkitystä yhdessä henkilöstön kanssa.

Luottamusvaltuutetun suoja vastaa voimassaolevan lainsäädännön mukaan luottamusmiehen suojaa.

Oikeussuojamenettelyihin eli valvontaan ja riitaisuuksien ratkaisuun ei ehdoteta muutoksia.

Järjestäytyneen kentän osalta liitot valvovat työehtosopimusten ja niiden nojalla tehtyjen paikallisten sopimusten noudattamista. Riitaisuudet ratkaistaan työtuomioistuimessa.

Järjestäytymättömässä kentässä työsuojeluviranomainen valvoisi, että paikallinen sopimus pysyy lain ja työehtosopimuksen sallimassa raamissa. Riitaisuudet ratkaistaan yleisessä tuomioistuimessa.

Muutoksen jälkeen kaikki yritykset voisivat sopia niistä asioista, joista järjestäytyneet yritykset voivat jo nykyään sopia. Uudistus ei siis tarkoita, että yrityksissä voitaisiin sopia mistä tahansa paikallisesti.

Henkilöstön asemaa turvaa myös se, että paikallisen sopimuksen voisi milloin tahansa irtisanoa.

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 3.7.2023 kolmikantaisen työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia hallitusohjelmakirjausten pohjalta mietintö hallituksen esityksen muodossa. Työryhmä kokoontui viimeisen kerran 14.2.2024. Työryhmä ei ollut työssään yksimielinen. Eriävän mielipiteen jättivät palkansaajakeskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava ry.

Työ- ja elinkeinoministeriö järjesti lausuntokierroksen mietinnöstä 1.3.–12.4.2024. Tämän jälkeen virkavalmistelu jatkuu. Tavoitteena on, että hallitus antaa paikallista sopimista koskevan esityksen kesäkuussa 2024.

Työryhmän mietinnön mukaan lakimuutokset tulisivat voimaan 1.1.2025.

Esitykseen ehdotetaan siirtymäsäännöstä, joka koskisi mahdollisuutta tehdä paikallinen sopimus työehtosopimuksesta poiketen luottamusvaltuutetun kanssa tai henkilöstön kanssa yhdessä. Tämä mahdollisuus koskisi vain tilanteita, joissa työehtosopimus, johon paikallisen sopimisen kelpuutus perustuisi, on solmittu lain voimaantulon jälkeen.

Siirtymäsäännöksen tarkoituksena on mahdollistaa ennen säännösten soveltamisen alkamista työehtosopimusosapuolille tilaisuus luoda vaihtoehtoisia tapoja tehdä paikallisia sopimuksia, jos työpaikalla ei ole valittu luottamusmiestä tai muuta edustajaa.