Kansainvälinen huoltovarmuusyhteistyö

Suomella on hyvin toimiva ja ainutlaatuinen huoltovarmuusjärjestelmä. Kansallisten varautumistoimien ohella kansainvälisen yhteistyön merkitys on korostunut erityisesti koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan seurauksena. Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen huoltovarmuusyhteistyöhön, jota tehdään Euroopan unionin, Naton ja Pohjoismaiden tasolla sekä kahdenvälisesti. Yhteistyö täydentää kansallista varautumista, joka on kuitenkin Suomen huoltovarmuusmallin lähtökohta. 

Kahdenvälinen yhteistyö

Suomella on kahdenväliset sopimukset Ruotsin (107/1992) ja Norjan (55/2006) kanssa taloudellisesta yhteistyöstä kriisitilanteissa. Kyseisissä huoltovarmuussopimuksissa on sovittu esimerkiksi tavaroiden vaihdon ylläpitämisestä, yhteisistä menettelytavoista ja tiedonvaihdosta. Työ- ja elinkeinoministeriö on molempien sopimusten vastuuministeriö. Lisäksi Suomella on Euroopan unionin neuvoston direktiiviin (2009/119/EY) seurauksena kahdenväliset öljyn varastointisopimukset Ruotsin, Viron, Tanskan ja Latvian kanssa.

Monenkeskinen yhteistyö

Pohjoismainen yhteistyö

Pohjoismaiden pääministerit antoivat Suomen aloitteesta yhteisen julkilausuman huoltovarmuusyhteistyön kehittämisestä vuonna 2021 korostaen, että Pohjolasta tullaan rakentamaan maailman kestävin ja integroitunein alue vuoteen 2030 mennessä ja että Pohjoismaat ovat yhdessä paremmin varautuneita vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.
Suomi on ehdottanut Pohjoismaiden pääministerien kokouksessa, että Pohjoismaiden kokonaisturvallisuutta tulisi kehittää perustamalla uusi pohjoismainen huoltovarmuusverkosto. Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla on valmisteltu kaikkien Pohjoismaiden ja itsehallintoalueiden kanssa verkoston perustamista, työn tavoitteita ja toimintatapoja.

EU-varautuminen

EU:lla ei ole perinteisesti katsottu olevan toimivaltaa säätää suoraan kriisien kansallisesta kohtaamisesta, mutta EU-lainsäädäntö ulottuu myös aloille, joilla on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen. Vuonna 2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus ja siihen kuuluva yhteisvastuulauseke sekä keskinäisen avunonannon lauseke ovat kuitenkin vahvistaneet EU:n asemaa huoltovarmuusasioissa. Lisäksi turvallisuusympäristön muutos on vaikuttanut siihen, että huoltovarmuuskysymyksiin on enenevissä määrin kiinnitettävä huomiota myös unionin tasolla.

Huoltovarmuuden näkökulmasta unionin häiriötilanteiden hallinta on vahvistunut viime aikoina erityisesti energiaturvallisuuden, kriittisen infrastruktuurin suojaamisen, sotilaallisen huoltovarmuuden ja kyberturvallisuuden osalta. Lisäksi keväällä 2025 on annettu Euroopan varautumisunionistrategia (JOIN(2025) 130 final), joka täydentää muita EU:n varautumiseen liittyviä aloitteita. Strategia sisältää kaikkiaan 66 toimenpidettä.

Yksi keskeisistä huoltovarmuuteen vaikuttavista säädöksistä on kriittisen toimijoiden häiriönsietokykyä koskeva CER-direktiivi, joka saatettiin Suomessa lailla voimaan 1.7.2025. Direktiivin tarkoituksena on parantaa kriittisten palvelujen häiriönsietokykyä laajentamalla varautumistoimien keinovalikoimaa.

Euroopan unionin kyberturvallisuusdirektiivillä (NIS2) taas tavoitellaan kyberturvallisuuden yhteisen tason varmistamista. NIS2-direktiivi saatettiin kansallisesti voimaan 8.4.2025 ja sillä vahvistetaan tietoturvahäiriöitä koskevaa tietojenvaihtoa ja luodaan rajat ylittäviä viranomaisrakenteita tukemaan häiriöiden hallintaa.

• Euroopan varautumisunionistrategia
• Kriittisen infrastruktuurin suojaamista ja häiriönsietokyvyn parantamista koskeva direktiivi
• Euroopan unionin kyberturvallisuusdirektiivi

Naton resilienssityö

Nato-jäsenyyden myötä Suomi osallistuu täysimääräisesti Natossa tehtävään kriisinkestävyystyöhön. Naton perussopimus velvoittaa jäsenmaita ylläpitämään kansallista vastustuskykyä hyökkäyksille, ja kyseisen velvoitteen keskiössä ovat kansalliset siviilivalmius- ja huoltovarmuusjärjestelyt.

Natolla ei ole sitovaa ohjausvaltaa jäsenmaidensa huoltovarmuustyöhön, mutta se on asettanut seitsemän perusvaatimusta käsittävän arviointimallin, jonka avulla jäsenmaat voivat arvioida omaa valmiuden tasoaan. Natossa tehtävää resilienssityötä on syytä tarkastella EU:ssa tehtävän resilienssityön rinnalla, koska unionin harmonisoidulla lainsäädännöllä on suuri merkitys huoltovarmuuden toteutumisessa.

• Naton resilienssityö | finlandabroad.fi