Suomessa on elinkeinovapaus

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Perustuslaissa turvattua elinkeinovapautta säännellään tarkemmin elinkeinotoimintalaissa (565/2023).

Elinkeinotoimintalain mukaan elinkeinoa saa harjoittaa

  • luonnollinen henkilö, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella
  • suomalainen yhteisö ja säätiö
  • ulkomainen yhteisö ja säätiö, joka on perustettu jonkin Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) myöntämällä luvalla elinkeinoa saa harjoittaa luonnollinen henkilö, jonka asuinpaikka on Euroopan talousalueen ulkopuolella samoin kuin ulkomainen yhteisö ja säätiö, jolla on kotipaikka Euroopan talousalueen ulkopuolella ja joka perustaa sivuliikkeen Suomeen. Lupa myönnetään, jos elinkeinoharjoittaja on annetun selvityksen perusteella tavoitettavissa elinkeinotoiminnan harjoittamiseen liittyvien velvollisuuksien täyttämiseksi.

PRH:n lupa elinkeinon harjoittamiseen on oltava myös avoimen yhtiön yhtiömiehellä ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisella yhtiömiehellä, jonka asuin- tai kotipaikka on Euroopan talousalueen ulkopuolella, jollei vähintään yhdellä avoimen yhtiön yhtiömiehellä tai kommandiittiyhtiön vastuunalaisella yhtiömiehellä ole asuin- tai kotipaikkaa Euroopan talousalueella.

Luvanvaraiset elinkeinot

Suomessa on myös elinkeinoja, joiden harjoittamista on rajoitettu säätämällä ne luvanvaraisiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi alkoholijuomien anniskelutoiminta ja vartioimisliiketoiminta.

Lisäksi on elinkeinoja, joiden aloittamisen edellytykseksi on säädetty velvollisuus rekisteröityä viranomaisen pitämään rekisteriin. Rekisteri-ilmoituksen tekijän tulee tällöin täyttää laissa rekisteröinnille säädetyt edellytykset. Rekisteröitymisvelvollisuus koskee esimerkiksi valmismatkaliikkeen harjoittamista, perintätoiminnan harjoittamista, kiinteistönvälitystä ja vuokrahuoneiston välitystä.

Joidenkin elinkeinojen kohdalla edellytetään viranomaisille tehtävää ilmoitusta elinkeinotoiminnan aloittamisesta. Laissa voidaan ilmoituksenvaraiselle elinkeinotoiminnalle asettaa myös rajoituksia ja velvoitteita.

Toiminta voidaan yleensä aloittaa jo ennen kuin viranomainen on käsitellyt elinkeinonharjoittajaa koskevan ilmoituksen, mutta joidenkin elinkeinojen osalta laissa voi olla poikkeuksia.

Perintätoiminta

Perintätoiminnalla tarkoitetaan saatavien perintää toisen lukuun. 

Vuoden 2019 alusta on ollut voimassa laki perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä, jonka mukaan perintätoiminnan harjoittaminen on rekisteröintiä edellyttävä elinkeino. Perintätoimintaa saa harjoittaa yksityinen elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka on merkitty Lupa- ja valvontaviraston pitämään perintätoiminnan harjoittajien rekisteriin.
Rekisteröinnin tavoitteena on varmistaa, että perintätoimintaa harjoitetaan asianmukaisesti. Samalla pyritään helpottamaan perintätoiminnan harjoittajiin kohdistuvaa valvontaa ja ehkäisemään harmaata taloutta.

Viranomaisen tulee varmistua perintätoiminnan harjoittajien ammattitaidosta, luotettavuudesta ja vakavaraisuudesta. Rekisteröinnin edellytyksenä on, että perintätoiminnan harjoittajalla on palveluksessaan perintätoiminnasta vastaava henkilö, joka huolehtii siitä, että toiminnassa noudatetaan hyvää perintätapaa ja että toimintaa harjoitetaan lainmukaisesti. Kaikilla perintätoimintaan osallistuvilla henkilöillä on oltava tehtävän edellyttämä riittävä ammattitaito.

Perintätoiminnan harjoittajia valvoo Lupa- ja valvontavirasto. Lupa- ja valvontavirasto voi puuttua epäasianmukaisesti harjoitettavaan perintätoimintaan pakkokeinoin. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annetusta laista (411/2018).

Kiinteistönvälitys ja vuokrahuoneiston välitys

Kiinteistönvälitystä saa harjoittaa vain yksityinen elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka on rekisteröity kiinteistönvälitysliikkeeksi. Vuokrahuoneiston välitystä saa puolestaan harjoittaa vain yksityinen elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka on rekisteröity vuokrahuoneiston välitysliikkeeksi tai kiinteistönvälitysliikkeeksi.

Rekisteri-ilmoitus tehdään Lupa- ja valvontavirastolle. Lupa- ja valvontaviraston on rekisteröitävä kiinteistönvälitysliikkeeksi tai vuokrahuoneiston välitysliikkeeksi jokainen rekisteri-ilmoituksen tekijä, joka täyttää laissa asetetut edellytykset.

Rekisteröinnin edellytyksenä on, että

  • välitysliikkeellä on vastuuvakuutus, jonka vakuutusmäärän voidaan arvioida riittävän välitystoiminnasta mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen korvaamiseen.
  • välitysliikkeessä on vastaava hoitaja. Kiinteistönvälitysliikkeen vastaavalla hoitajalla on oltava kiinteistönvälittäjäkokeessa eli LKV-kokeessa osoitettu ammattipätevyys ja vuokrahuoneiston välitysliikkeen vastaavalla hoitajalla vuokrahuoneiston välittäjäkokeessa eli LVV-kokeessa tai LKV-kokeessa osoitettu ammattipätevyys.
  • Välittäjäkokeiden järjestäminen on Keskuskauppakamarin välittäjäkoelautakunnan tehtävänä.

Vastaavan hoitajan on huolehdittava siitä, että välitysliikkeen jokaisessa toimipaikassa on välitystoimintaan osallistuva henkilö, jolla on sama ammattipätevyys kuin vastaavalla hoitajalla.

Ammattipätevyysvaatimuksia laajennettu

Vuoden 2016 alusta voimaan tulleella lainmuutoksella välitystoimintaan osallistuvien henkilöiden ammattipätevyysvaatimuksia laajennettiin: välitysliikkeen palveluksessa ja sen jokaisessa toimipaikassa välitystehtäviä suorittavista henkilöistä vähintään puolella on oltava välittäjäkokeessa osoitettu ammattipätevyys.

Kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä annettu laki (1075/2000) koskee oikeutta harjoittaa kiinteistönvälitystä ja vuokrahuoneiston välitystä. Laki kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön vastuualueelle.

Välitysliikkeen kanssa tehtävästä toimeksiantosopimuksesta ja toimeksiannon hoitamisesta säädetään erikseen kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetussa laissa (1074/2000). Tästä laista vastaa oikeusministeriö.

Majoitus- ja ravitsemistoiminta

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetusta laista (308/2006), jossa säädetään eräistä majoitus- ja ravitsemistoimintaa koskevista velvoitteista. Lain keskeisimmät velvollisuudet koskevat majoitusliikkeeseen saapuvan matkustajan matkustajailmoitusta, joista majoitustoiminnan harjoittaja on vastuussa. Majoitusliikkeiden on myös tehtävä terveydensuojelulaissa tarkoitettu ilmoitus terveydensuojeluviranomaiselle.

Laissa majoitustoiminnalla tarkoitetaan ammattimaisesti tapahtuvaa kalustettujen huoneiden tai muiden majoitustilojen tarjoamista tilapäistä majoitusta tarvitseville asiakkaille. Käytännössä lain soveltamisalaan kuuluu majoitustoiminnan harjoittaminen erilaisissa muodoissa kuten hotelli, motelli, matkustajakoti, retkeilymaja, lomakeskus, leirintäalue, maatilamatkailu sekä aamiaismajoituksen ja loma-asuntojen tarjoaminen taloudellista hyötyä tavoitellen.

Matkustajailmoituksen voi tehdä paitsi matkustaja myös majoitustoiminnan harjoittaja ja tämän henkilökuntaan kuuluva matkustajan etukäteen antamien tietojen perusteella. Jos matkustajalla on mukanaan puoliso ja alaikäiset lapset, hänen tulee antaa samalla ilmoituksella matkustajatiedot kaikista perheenjäsenistä. Jos kyseessä on etukäteen järjestetty ryhmämatka, ryhmämatkan johtaja voi antaa tiedot kaikista ryhmämatkalle osallistuvista matkustajista matkustajailmoituksella.

Majoittumisen yhteydessä myös varmistettava ulkomaisen matkustajan henkilöllisyys tai ryhmämatkan osalta ryhmämatkan johtajan henkilöllisyys.

Majoitustoiminnan harjoittaja on velvollinen toimittamaan ulkomaalaista koskevat matkustajatiedot poliisilaitokselle, jonka toimialueella majoitusliike sijaitsee. Matkustajailmoitukset ja -tiedot on säilytettävä vuoden ajan, jonka jälkeen ne on hävitettävä.

Laissa säädetään lisäksi majoitus- ja ravitsemistoiminnan harjoittajan oikeudesta evätä eräissä tilanteissa asiakkaaksi pyrkivältä pääsy liikkeeseen tai kieltäytyä tarjoilemasta asiakkaalle ruokaa tai juomaa ja tarvittaessa poistaa asiakas liikkeestä. Toiminnanharjoittajan on toiminnassaan huomioitava yhdenvertaisuuslain syrjinnän kieltoa koskevat säännökset.

Ravitsemisliikkeiden anniskelua koskevat säännökset sisältyvät alkoholilakiin (1102/2017).

Yhteystiedot

Sami Teräväinen, Hallitusneuvos 
työ- ja elinkeinoministeriö, Työllisyys ja toimivat markkinat os. yht TTM YHT, Yrityslainsäädäntö ja sisämarkkinat YSI, Sisämarkkinat SIMA Puhelin:0295060088   Sähköpostiosoite: