TUOTEYHTEYSPISTE

Tuoteyhteyspisteestä saat tietoa tuotteita koskevista vaatimuksista Suomessa. Joitakin tuotteita koskevat vaatimukset on yhdenmukaistettu EU-lainsäädännöllä joko kokonaan tai osittain. Toisten tuotteiden vaatimukset ovat taas puhtaasti kansallisia eli yhdenmukaistetut EU-vaatimukset eivät koske niitä. 

Tuoteyhteyspisteestä saat tietoa esimerkiksi:

  • tuotteeseen sovellettavista tuotemääräyksistä
  • edellytetäänkö tuotteelle ennakkolupaa
  • vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta
  • toimivaltaisten viranomaisten yhteystiedot.

Voit olla yhteydessä tuoteyhteyspisteen neuvontapalveluun osoitteessa [email protected] Tuoteyhteyspisteen antama neuvonta on maksutonta. Yhteyspiste vastaa yhteydenottoosi 15 työpäivän kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut tietopyynnön. 

Muualla verkossa
•    Muiden jäsenvaltioiden tuoteyhteyspisteet


TAVAROIDEN VAPAA LIIKKUVUUS SISÄMARKKINOILLA

Tavaroiden vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionin takaamista perusvapauksista, jonka mukaan tuotteiden tulee voida liikkua vapaasti sisämarkkinoilla. Tullimaksut sekä kaikki näitä vaikutuksiltaan vastaavat maksut jäsenvaltioiden välillä ovat kielletty. Kiellettyjä ovat myös tavaroiden määrälliset rajoitukset ja näitä vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet.

Euroopan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään useaan otteeseen täsmentänyt vaikutukseltaan vastaavan toimenpiteen käsitettä ja tulkinnut sitä laajentavasti. Itse toimenpiteen ei tarvitse olla sitova, ainoastaan pelkkä suositus voi riittää. "Vaikutukseltaan vastaava" toimi voi puolestaan olla mikä vain toimenpide, joka voi suoraan tai epäsuorasti, välittömästi tai potentiaalisesti estää jäsenvaltioiden välistä kauppaa.

Pääsääntöisesti tavarat, jotka on lainmukaisesti asetettu Euroopan unionin sisämarkkinoille, voivat liikkua vapaasti markkinoilla.


YLEISET VAATIMUKSET TUOTTEILLE SUOMESSA

Yleiset kulutustavarat

Yleiset kulutustavarat eivät saa aiheuttaa vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Kuluttajatuotteita ja -palveluita koskevista yleisisistä turvallisuusvaatimuksista säädetään kuluttajaturvallisuuslaissa. Kuluttajaturvallisuuslaki on yleislaki, jota ei yleensä sovelleta silloin, kun muualla lainsäädännössä on tiettyjen kulutustavaroiden tai -palvelujen turvallisuutta koskevaa sääntelyä.

Yleisiä kulutustavaroita ovat esimerkiksi

  • huonekalut
  • lastenhoitotarvikkeet
  • kynttilät
  • tekstiilit
  • koriste-esineet
  • urheilu- ja kuntoiluvälineet sekä
  • sisustustarvikkeet. 

Tuotteeseen voidaan soveltaa sekä kuluttajaturvallisuuslakia että erityislainsäädännön vaatimuksia, mikäli muuten yleiseksi kulutustavaraksi katsottavassa tuotteessa on esimerkiksi sähkö- tai paineominaisuuksia.

Kuluttajaturvallisuuslakia sovelletaan vain sellaisiin tuotteisiin, jotka on tarkoitettu kuluttajien käytettäväksi tai joita käytetään yksityiseen kulutukseen. Laki ei sovellu ammattikäyttöön tarkoitettuihin tuotteisiin. 

Kuluttajille informoinnista on säädetty tarkemmin valtioneuvoston asetuksella kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista. 


Kemikaaleja koskeva lainsäädäntö

Suomen kemikaalilainsäädännöstä merkittävä osa perustuu EU-sääntelyyn. Kansallinen lainsäädäntö täydentää ja toimeenpanee EU-tason sääntelyä. Kemikaaleja koskevia säädöksiä ovat esimerkiksi

  • kemikaalilaki
  • asetus kemikaalien vähittäismyynnistä
  • laki kasvinsuojeluaineista
  • laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (kemikaaliturvallisuuslaki), laki vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

Muualla verkossa

•    Kuluttajaturvallisuuslaki:
https://tem.fi/kuluttajaturvallisuuslaki
https://tukes.fi/tuotteet-ja-palvelut/yleiset-kulutustavarat
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110920
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040613

•    Kemikaaleja koskeva lainsäädäntö:
https://stm.fi/kemikaalivalvonta
https://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Kemikaalilainsaadanto
https://tukes.fi/kemikaalit


MUUT KANSALLISET TUOTEMÄÄRÄYKSET

Jäsenvaltion kansalliset erityislainsäädännön tuotemääräykset tai -vaatimukset voivat koskea esimerkiksi:

  • tuotteelta edellytettyjä ominaisuuksia, kuten laatutasoa, suorituskykyä, turvallisuutta tai mittoja.
  • tuotteeseen kohdistettuja vaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi myyntinimitystä, terminologiaa ja symboleja, testausta ja testausmenetelmiä tai pakkauksia ja merkintöjä.
  • kuluttajien tai ympäristön suojaamiseksi asetettuja vaatimuksia, jotka vaikuttavat tuotteen markkinoille saattamisen jälkeiseen elinkaareen (kuten käyttöön, kierrätykseen, uusiokäyttöön tai loppukäsittelyyn), jos ne voivat merkittävästi vaikuttaa tuotteen kokoonpanoon luonteeseen tai kaupanpitämiseen.

Yrityksen vastuulla on varmistaa kaiken asiaankuuluvan lainsäädännön noudattaminen.

 

TUOTTEITA KOSKEVA SÄÄNTELY EU-TASOLLA

Useista eri tuoteryhmistä on voimassa EU-tason sääntelyä, jossa vahvistetaan tuotteille yhtenäisiä vaatimuksia. Vaatimuksia sisältyy tuotesektorikohtaisiin asetuksiin ja direktiiveihin. Näillä tuotevaatimuksilla tavoitellaan tuotesektorista riippuen esimerkiksi ihmisten terveyden, turvallisuuden, ympäristön, omaisuuden tai muun yleisen edun suojelua.

Kussakin jäsenvaltiossa markkinavalvontaviranomaiset valvovat sitä, täyttävätkö markkinoilla olevat tuotteet niille lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Markkinavalvonnassa jokaista tuotetta ei tarkasteta tai hyväksytä viranomaisen toimesta, vaan markkinavalvonta on jälkikäteistä ja riskinarviointiin perustuvaa valvontaa markkinoilla. Ensisijainen vastuu tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta on valmistajilla, maahantuojilla ja myyjillä.
 
Markkinavalvontaa koskevia menettelyjä ja muita sääntöjä on yhdenmukaistettu uudella markkinavalvontaa koskevalla EU-asetuksella (EU) 2019/1020, jota sovelletaan yhteensä 70 eri tuotedirektiivin tai –asetuksen kattamien tuotesektorien valvontaan. Näihin 70 säädökseen kuuluu suurin osa EU-tason tuotesääntelystä, lukuun ottamatta esimerkiksi elintarvikkeita tai lääkkeitä koskevaa lainsäädäntöä.


Muualla verkossa
•    Perustietoa uudesta markkinavalvonta-asetuksesta
•    Markkinavalvonta-asetus (EU) 2019/1020


TUOTTEIDEN VASTAVUOROINEN TUNNUSTAMINEN EU:SSA

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen lähtökohta on, että tavarat voivat liikkua sisämarkkinoilla vapaasti. Yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti markkinoilla olevat tuotteet tulee päästää kaikkien jäsenvaltioiden markkinoille, vaikka ne eivät vastaisi jäsenvaltion asettamia teknisiä tai laadullisia määräyksiä. Tavaroiden vapaata liikkuvuutta voidaan kuitenkin tietyissä tilanteissa rajoittaa esimerkiksi silloin, kun halutaan suojella ihmisten, eläinten tai kasvien terveyttä ja elämää. Jos tavaroiden liikkuvuutta rajoitetaan tai markkinoille pääsy kielletään, on viranomaisen tehtävä tästä erillinen päätös. 

Vastavuoroista tunnustamisten periaatetta sovelletaan tilanteessa, jossa tuotteille on asetettu lainsäädännössä tai viranomaismääräyksessä kansallisia vaatimuksia, eikä näitä vaatimuksia ole yhdenmukaistettu EU:ssa.

EU-asetus vastavuoroisesta tunnustamisesta

Asetus vastavuoroisesta tunnustamisesta (EU) 2019/515 ohjaa ensisijaisesti viranomaisten menettelytapoja, kun he aikovat soveltaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta. Viranomaisten tulee ottaa asetuksen velvoitteet huomioon omassa toiminnassaan, kuten esimerkiksi tavaroiden arvioinnissa. 

Kun viranomainen aikoo arvioida tavarat, sen on otettava viipymättä yhteyttä yritykseen ja ilmoitettava sille arvioinnista ja siitä, mitkä tavarat ovat arvioinnin kohteena ja mitä kansallista teknistä määräystä tai ennakkolupamenettelyä sovelletaan. Yritys voi pääsääntöisesti asettaa tavarat saataville kohdejäsenvaltion markkinoilla viranomaisen suorittaessa tavaroiden arviointia ja jatkaa niiden saataville asettamista, ellei yritys saa hallinnollista päätöstä, joka koskee kyseisten tavaroiden markkinoille pääsyn rajoittamista tai epäämistä. 

Yritykset voivat myös tehdä viranomaiselle vapaaehtoisen itseilmoituksen siitä, että tavarat ovat laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa. Jos viranomaiselle ei toimiteta vastavuoroista tunnustamista koskevaa ilmoitusta, niin se voi pyytää yritystä toimittamaan tavaroiden arvioinnin kannalta välttämättömät asiakirjat ja tiedot. Yritykselle on annettava vähintään 15 työpäivää aikaa toimittaa asiakirjat ja tiedot.

Lisäksi yritykset voivat joissakin tapauksissa hyödyntää sisämarkkinoiden SOLVIT-ongelmanratkaisuverkostoa sen arvioimiseksi, onko valvontaviranomainen soveltanut vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta asianmukaisesti. 

Asetuksen velvoitteet koskevat niitä kansallisia viranomaisia, jotka soveltavat kansallista lainsäädäntöä tai viranomaismääräyksiä, joita ei ole yhdenmukaistettu EU:ssa. Asetus koskee viranomaisten päätöksiä, joilla on vaikutusta tavaroiden pääsyyn markkinoille.

Viranomaisen tekemä hallinnollinen päätös

Jos viranomainen tekee tavaran liikkuvuutta rajoittavan päätöksen, on viranomaisen ilmoitettava siitä aina yritykselle, muille jäsenmaille ja komissiolle. Päätös voi olla mikä tahansa toimi, joka rajoittaa tuotteen markkinoille pääsyä.

Viranomaisen tekemässä hallinnollisessa päätöksessä on esitettävä riittävän yksityiskohtaiset ja kattavat perustelut, jotta päätöksen yhteensopivuutta vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen ja tämän asetuksen vaatimusten kanssa voidaan arvioida

Päätöksessä on annettava erityisesti seuraavat tiedot:

  • kansallinen tekninen määräys, johon päätös perustuu
  • oikeutetut yleistä etua koskevat syyt, jotka ovat perusteena sen kansallisen teknisen määräyksen soveltamiselle, johon päätös perustuu
  • viranomaisen huomioon ottama tekninen tai tieteellinen näyttö, mukaan lukien tarvittaessa kansallisen teknisen määräyksen voimaantulon jälkeen tekniikan tasossa mahdollisesti tapahtuneet merkitykselliset muutokset
  • yrityksen mahdollisesti esittämien, tavaroiden arvioinnin kannalta merkityksellisten perustelujen tiivistelmä
  • näyttö siitä, että päätös on suhteellisuusperiaatteen mukainen.

Päätöksessä on myös kerrottava kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat muutoksenhakukeinot ja niiden määräajat. Siihen täytyy myös sisältyä viittaus mahdollisuuteen käyttää SOLVIT-ongelmanratkaisumenettelyä.

Muualla verkossa
•    Asetus (EU) N:o 2019/515
•    EU:n komissio, vastavuoroinen tunnustaminen
•    Vastavuoroista tunnustamista koskeva ilmoitus
•    SOLVIT

TUOTEMÄÄRÄYKSIÄ KOSKEVA ILMOITUSMENETTELY

Jäsenvaltioilla on velvollisuus ilmoittaa teknisiä määräyksiä sisältäviä tuotteita ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevista uusista kansallisista säädösluonnoksista etukäteen komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Teknisiä määräyksiä ovat esimerkiksi tuotteelta vaadittavat ominaisuudet kuten laatua, turvallisuutta, käyttöominaisuuksia, pakkaamista tai merkitsemistä koskevat vaatimukset sekä vaatimustenmukaisuuden arvioinnin menettelyt. Tuotteella tarkoitetaan teollisesti valmistettuja tuotteita ja maataloustuotteita mukaan lukien kalastustuotteet. Tietoyhteiskunnan palveluita ovat etäpalveluina sähköisessä muodossa vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavat palvelut, joista tavallisesti maksetaan korvaus. 

Komissiolla ja muilla jäsenvaltioilla on ilmoituksen tekemisen jälkeen mahdollisuus esittää huomioita luonnoksen sisällöstä. Kun komissio on vastaanottanut ilmoituksen, alkaa kolmen kuukauden odotusaika, jonka aikana säädöstä tai määräystä ei saa antaa.

Tietojenvaihtomenettelyn tavoitteena on taata sisämarkkinoiden hyvä toiminta, kansallisen säädösvalmistelun avoimuus sekä estää tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden esteiden syntyminen etukäteen.

Jäsenvaltioiden tekemät ilmoitukset julkaistaan komission teknisten määräysten TRIS-tietokannan sivuilla. Ilmoitusmenettely perustuu direktiiviin (EU) 2015/1535 (ent. 98/34 EY).


Muualla verkossa 
•    Komission TRIS-tietokanta
•    Teknisten määräysten ilmoitusmenettely
•    Direktiivi (EU) 2015/1535

YHTEYSTIEDOT: [email protected] 
 

Palveluyritykset – Keskitetty asiointipiste

Palveluyrityksille tarkoitetut keskitetyt asiointipisteet tarjoavat tietoa yrityksen perustamisesta ja yritystoiminnan harjoittamisesta sekä niihin liittyvistä lupa-, ilmoitus- ja rekisteröintimenettelyistä. Palveludirektiivin mukaan yritystoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvät lupamenettelyt tulisi voida hoitaa sähköisesti koko EU:n alueella.

Keskitetyt asiointipisteet ovat verkkopalveluita, jotka toimivat kaikissa jäsenvaltioissa. Suomessa keskitettynä asiointipisteenä toimii Suomi.fi  Yritykselle -osio.

Lisätietoja: Isabella Paju ja Niina Etelävuori