- Yritykset
- Elinkeinopolitiikka
- Innovaatiopolitiikka
- Painopistealueet
- Yrityksen toiminnan sääntely
- Yritysten kansainvälistyminen
- EU:n sisämarkkinat
- Yrityspalvelut
- Yhteiskuntavastuu
- Yritykset ja ihmisoikeudet
- Yhteiskuntavastuun ohjeet ja periaatteet
- OECD:n monikansallisten yritysten toimintaohjeiden yksittäistapausten käsittely
- Yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta
- Sosiaalisesti vastuulliset julkiset hankinnat
- Vastuullisuusraportointi
- Julkaisuja yhteiskuntavastuusta
- Korruption torjunta
- Sosiaaliset yritykset
- Toimialapalvelu
- Yritysrahoitus
- Työelämä
- Työlainsäädäntö
- Työsopimus ja työsuhde
- Työaika ja vuosiloma
- Työntekijöiden osaamisen kehittäminen ja ylläpitäminen
- Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työelämässä
- Yksityisyyden suoja työelämässä ja työ lasten kanssa
- Yhteistoimintamenettely ja muut henkilöstön osallistumisjärjestelmät
- Yhteistoimintalain ydinkohdat
- Neuvotteluvelvollisuus
- Tiedottamisvelvollisuus
- Yrityksen yleiset suunnitelmat, periaatteet ja tavoitteet
- Henkilöstösuunnitelma ja koulutustavoitteet
- Sopiminen ja henkilöstön päätökset
- Yhteistoimintaneuvottelut työvoiman käyttöä vähennettäessä
- Salassapitovelvoitteet ja seuraamukset
- Ulkopuolisen työvoiman käyttö
- Liikkeenluovutus
- Yhteistoiminta suomalaisessa yritysryhmässä
- Yhteistoiminta yhteisönlaajuisessa yritysryhmässä
- Henkilöstöedustus eurooppayhtiössä ja eurooppaosuuskunnassa
- Henkilöstörahastot
- Yhteistoimintalain ydinkohdat
- Työehtosopimukset ja työriitojen sovittelu
- Tilaajavastuu
- Työntekijän suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa
- Kansainvälinen työjärjestö ILO
- Työelämän kehittäminen
- Maahanmuuttajien kotouttaminen
- Työllisyys
- Tuet ja korvaukset
- Työllisyyskatsaus ja Työnvälitystilasto
- Työlainsäädäntö
- Energia
- Energia- ja ilmastostrategia
- Sähkömarkkinat
- Päästökauppa
- Uusiutuva energia
- Energiatehokkuus
- Energia- ja investointituet
- Ydinenergia
- Ydinenergia-alan hallinto
- Ydinturvallisuus
- Ydinlaitokset ja ydinlaitoshankkeet
- Ydinjätehuolto
- Energiahuollon varmuus
- Energiakolumnit
- Energia-alan EU- ja kansainvälinen yhteistyö
- Energiateknologiat
- Kilpailu ja kuluttajat
- Alueet
- Aluekehittämisen tavoitteet ja suunnittelu
- Alueiden kehittämisen painopisteet
- Aluekehittämisen tilannekuva
- Alueiden kehittäminen ja maakuntien liitot
- Maaseutu- ja saaristopolitiikka
- Aluekehityksen seuranta ja ennakointi
- Tukialueet
- Alueiden kehittämisen lainsäädäntö
- Määrärahajaot
- Alueiden uudistumisen neuvottelukunta (AUNE)
- Aluekehittämisen uutiskirje
- Alueelliset innovaatiot ja kokeilut
- Kaupunkikehittäminen
- Rakennemuutos
- EU:n alue- ja rakennepolitiikka
- ELY-keskukset
- Aluekehittämisen tavoitteet ja suunnittelu
Uusi EU-asetus markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta
Tuotteiden markkinavalvontaa ja vastavuoroista tunnustamista koskevia sääntöjä on uudistettu Euroopan unionissa.
Taustaa ja lähtökohdat
Euroopan komissio antoi syksyllä 2017 kaksi asetusehdotusta, jotka muodostivat niin sanotun tavarapaketin. Toinen asetusehdotuksista koski tuotteiden vaatimustenmukaisuutta ja markkinavalvontaa (jäljempänä ”markkinavalvonta-asetus”) ja toinen asetusehdotus tuotteiden vastavuoroista tunnustamista. Molemmat EU-asetukset on nyt hyväksytty ja julkaistu EU:n virallisessa lehdessä. Asetuksilla korvataan aiemmasta, vuoden 2008 sääntelystä vastavuoroista tunnustamista koskeva asetus (EY) No 764/2008 sekä markkinavalvontaa ja akkreditointia koskeva asetus (EY) No 765/2008 muilta kuin akkreditointia koskevilta osin.
Markkinavalvonta-asetuksen (EU) 2019/1020 soveltamisala on laaja ja koskee suurinta osaa niistä tuotesektoreista, joista on yhdenmukaistettua EU-sääntelyä, kun taas vastavuoroista tunnustamista koskeva asetus (EU) 2019/515 soveltuu niihin tuotteisiin, joiden sääntelyä ei ole EU-tasolla yhdenmukaistettu. Tässä yhteydessä esitellään markkinavalvontaa ja tuotteiden vaatimustenmukaisuutta koskevaa asetusta.
Markkinavalvonta-asetuksen sisältö
Markkinavalvonta-asetuksen tavoitteena on vähentää vaatimustenvastaisten tuotteiden määrää sisämarkkinoilla, tehostaa markkinavalvontaa ja parantaa sisämarkkinoiden toimintaa. Tavoitteena on myös tasapuolisten kilpailuolosuhteiden luominen kaikille talouden toimijoille.
Markkinavalvonta-asetusta sovelletaan 70 sektorikohtaisen EU-tuotesäädöksen kattamiin tuotesektoreihin, jotka on listattu asetuksen liitteessä I. Suurin osa markkinavalvonta-asetuksen säännöksistä koskee markkinavalvontaviranomaisia ja niiden toimintaa, mutta asetuksessa säädetään myös ulkorajavalvontaa koskevista menettelyistä sekä asetetaan velvoitteita talouden toimijoille.
Uudella markkinavalvonta-asetuksella pyritään osaltaan vastaamaan niihin haasteisiin, joita kolmansista maista verkkokaupan kautta EU-alueelle päätyvät vaatimustenvastaiset tuotteet aiheuttavat. Toisaalta tällaiset tuotteet ovat usein turvallisuusriski käyttäjälleen, ja toisaalta EU-sääntelyn noudattamatta jättämisestä saattaa aiheutua kilpailuetua näille EU-alueen ulkopuolelle sijoittuneille toimijoille, joiden tuotteisiin markkinavalvontaa on vaikea kohdistaa. Asetuksen 4 artiklassa asetetaan tuotteen EU-alueen markkinoille saattamisen edellytykseksi se, että tuotteelle on nimetty EU-alueelle sijoittautunut talouden toimija, joka vastaa tietyistä tuotteen vaatimustenmukaisuuteen liittyvistä tehtävistä ja johon markkinavalvontaviranomainen voi kohdistaa tiettyjä toimenpiteitä. Tällainen talouden toimija on ensisijaisesti valmistaja tai maahantuoja, mutta näiden puuttuessa joko valmistajan valtuuttama edustaja taikka viimesijaisesti huolintapalvelujen tarjoaja. Näitä 4 artiklan vaatimuksia sovelletaan kuitenkin vain tiettyihin pääosin riskiperusteisesti valittuihin tuotesektoreihin, jotka on lueteltu kyseisessä artiklassa. Artiklan soveltamisen kannalta on keskeistä myös 6 artiklan säännös siitä, milloin verkossa tai muun etämyynnin kautta myytäväksi tarjottavien tuotteiden katsotaan olevan asetettu saataville markkinoilla.
Markkinavalvonta-asetuksessa yhtenä uusina markkinavalvonnan tehostamisen keinoina ovat erilaiset viranomaisten yhteistyömenettelyt.
Asetuksessa säädetään esimerkiksi seuraavista yhteistyömenettelyistä:
- 9 artikla - markkinavalvontaviranomaisten yhteiset toimet muiden viranomaisten ja talouden toimijoiden kanssa
- 12 artikla - vertaisarviointimenettely, johon markkinavalvontaviranomaiset voivat halutessaan osallistua
- 22-24 artiklat (luku VI) - jäsenvaltioiden rajat ylittävä markkinavalvontaviranomaisten keskinäinen avunanto
- 29-35 artiklat (luku VIII) - muu koordinoitu täytäntöönpano sekä kansainvälinen yhteistyö
Lisäksi markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten yhteistyötä koskevia menettelyjä ulkorajavalvonnassa on tarkennettu valvonnan tehostamiseksi (luku VII).
Asetuksessa säädetään markkinavalvontaviranomaisten toimivaltuuksien vähimmäistasosta (luku V). Markkinavalvontaviranomaisten vähimmäistoimivaltuuksiin sisältyy muun ohella uusina toimivaltuuksina mm. toimivalta ostaa tuotenäytteitä valehenkilöllisyyden turvin sekä toimivalta vaatia tietyn sisällön poistamista verkkorajapinnalta tai viime kädessä vaatia verkkorajapintaan pääsyn rajoittamista. Lisäksi asetuksen 15 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat antaa markkinavalvontaviranomaisilleen luvan periä talouden toimijoilta kokonaisuudessaan ne kustannukset, jotka liittyvät markkinavalvontaviranomaisen toimiin sellaisissa tapauksissa, joissa tuote todetaan vaatimustenvastaiseksi.
Markkinavalvonta-asetus on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä 25.6.2019, ja se tulee voimaan 15.7.2019. Sen soveltaminen alkaa pääasiassa kahden vuoden kuluttua voimaantulosta, eli 16.7.2021. Useista markkinavalvonta-asetuksen asioista tulee säätää vielä kansallisessa lainsäädännössä, ja tähän täytäntöönpanotyöhön on aikaa em. kaksi vuotta. Myös komissiolla on keskeinen rooli asetuksen täytäntöönpanossa ja soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä.
Lisätietoja: Emilia Tiuttu