- Yritykset
- Elinkeinopolitiikka
- Innovaatiopolitiikka
- Painopistealueet
- Yrityksen toiminnan sääntely
- Yritysten kansainvälistyminen
- EU:n sisämarkkinat
- Yrityspalvelut
- Yhteiskuntavastuu
- Yritykset ja ihmisoikeudet
- Yhteiskuntavastuun ohjeet ja periaatteet
- OECD:n monikansallisten yritysten toimintaohjeiden yksittäistapausten käsittely
- Yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta
- Sosiaalisesti vastuulliset julkiset hankinnat
- Vastuullisuusraportointi
- Julkaisuja yhteiskuntavastuusta
- Korruption torjunta
- Sosiaaliset yritykset
- Toimialapalvelu
- Yritysrahoitus
- Työelämä
- Työlainsäädäntö
- Työsopimus ja työsuhde
- Työaika ja vuosiloma
- Työntekijöiden osaamisen kehittäminen ja ylläpitäminen
- Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työelämässä
- Yksityisyyden suoja työelämässä ja työ lasten kanssa
- Yhteistoimintamenettely ja muut henkilöstön osallistumisjärjestelmät
- Yhteistoimintalain ydinkohdat
- Yhteistoiminta suomalaisessa yritysryhmässä
- Yhteistoiminta yhteisönlaajuisessa yritysryhmässä
- Henkilöstöedustus eurooppayhtiössä ja eurooppaosuuskunnassa
- Henkilöstörahastot
- Työehtosopimukset ja työriitojen sovittelu
- Tilaajavastuu
- Työntekijän suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa
- Kansainvälinen työjärjestö ILO
- Työelämän kehittäminen
- Maahanmuuttajien kotouttaminen
- Työllisyys
- Tuet ja korvaukset
- Työllisyyskatsaus ja Työnvälitystilasto
- Työlainsäädäntö
- Energia
- Energia- ja ilmastostrategia
- Sähkömarkkinat
- Päästökauppa
- Uusiutuva energia
- Energiatehokkuus
- Energia- ja investointituet
- Ydinenergia
- Ydinenergia-alan hallinto
- Ydinturvallisuus
- Ydinlaitokset ja ydinlaitoshankkeet
- Ydinjätehuolto
- Energiahuollon varmuus
- Energiakolumnit
- Energia-alan EU- ja kansainvälinen yhteistyö
- Energiateknologiat
- Kilpailu ja kuluttajat
- Alueet
- Aluekehittämisen tavoitteet ja suunnittelu
- Alueiden kehittämisen painopisteet
- Aluekehittämisen tilannekuva
- Alueiden kehittäminen ja maakuntien liitot
- Maaseutu- ja saaristopolitiikka
- Aluekehityksen seuranta ja ennakointi
- Tukialueet
- Alueiden kehittämisen lainsäädäntö
- Määrärahajaot
- Alueiden uudistumisen neuvottelukunta (AUNE)
- Aluekehittämisen uutiskirje
- Alueelliset innovaatiot ja kokeilut
- Kaupunkikehittäminen
- Rakennemuutos
- EU:n alue- ja rakennepolitiikka
- ELY-keskukset
- Aluekehittämisen tavoitteet ja suunnittelu
Valtiontuen käsite
EU:n valtiontukisääntöjen mukainen valtiontuen käsite perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan 1 kohtaan: ”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
EU:n valtiontukisääntöjä sovelletaan siis silloin, kun kaikki valtiontuen tunnusmerkit täyttyvät: julkisia varoja kanavoidaan yrityksiin eli taloudelliseen toimintaan, tämä taloudellinen etu on valikoiva, toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Euroopan komission vuonna 2016 antamassa tiedonannossa valtiontuen käsitteestä (Komission tiedonanto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä, EUVL 2016/C 262/01) selvennetään valtiontuen määritelmää EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännön ja komission päätöskäytännön perusteella.
Tiedonannon tavoitteena on antaa jäsenvaltioiden viranomaisille oikeusvarmuus siitä, minkälaisissa tilanteissa EU:n valtiontukisääntelyä sovelletaan ja milloin ei. Valtiontuen käsitteen tulkinnan ensisijainen perusta on EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä, eikä tiedonannolla rajoiteta tuomioistuimen tulkintaa. Tiedonannossa selvennetään kaikkia valtiontuen käsitteen kriteerejä: yrityksen ja taloudellisen toiminnan käsite, toimenpiteen yhteys valtioon ja valtion varojen käyttö, taloudellinen etu, edun valikoivuus, kilpailun vääristyminen ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuva vaikutus.
Tiedonannossa on uutta ohjeistusta erityisesti julkisten investointien ja infrastruktuurirahoituksen suhteesta EU:n valtiontukisääntelyyn. Infrastruktuurin rakentamisen rahoitus ei tule valtiontukisääntöjen piiriin, jos rakennettava infrastruktuuri ei kilpaile muiden vastaavien infrastruktuurihankkeiden kanssa. Tämän vuoksi teiden, rautateiden sekä vesi- ja jätevesi-infrastruktuurin rakentamisen rahoitukseen ei pääsääntöisesti sovelleta valtiontukisääntöjä. Valtiontukea infrastruktuurin operoijalle ja käyttäjille ei puolestaan myönnetä, jos infrastruktuurin käytöstä peritään markkinahintaa.
Toiminnalla oltava rajat ylittäviä vaikutuksia
Tiedonannossa korostetaan yleisesti, että EU:n valtiontukisäännöt koskevat toimintaa, jolla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Esimerkiksi puhtaasti paikallisten palveluiden tai infrastruktuurin rakentaminen ei välttämättä ole valtiontukea EU-oikeuden merkityksessä, jos tuki ei todennäköisesti houkuttele asiakkaista muista jäsenvaltioista tai jos tuella on enimmillään vain marginaalinen vaikutus jäsenvaltioiden välisiin investointeihin.
Tiedonannossa selvennetään valtiontukisääntöjen soveltamista verotoimenpiteisiin. Tiedonanto korvasi tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen (EYVL 1998/C384/3). Lisäksi komissio linjaa tiedonannossa mm. julkisia hankintoja koskevien menettelyjen ja EU:n valtiontukisääntelyn suhdetta. Jos viranomainen toteuttaa tarjouskilpailun julkisia hankintoja koskevan sääntelyn mukaisesti, järjestelyyn ei liity pääsääntöisesti valtiontukea.
Poikkeuksen muodostavat esimerkiksi tilanteet, jossa tarjouskilpailua ei ole toteutettu riittävän avoimesti ja syrjimättömästi (hankintalain mukainen suorahankinta). Jos tarjouskilpailussa vain yksi toimija esittää tarjouksen, toimenpiteeseen voi sisältyä valtiontukea ja markkinaehtoisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Tiedonannossa on esitetty useita arviointimenetelmiä viranomaisten toimenpiteiden markkinaehtoisuuden arviointiin eri tilanteissa. Valtiontuen käsitettä koskeva tiedonanto korvaa tässä komission vanhan ohjeen maa-alueiden ja rakennusten myynnin ja vuokraamisen valtiontukiarvioinnista (EYVL 1997/C 209/3). Komission tiedonannot takausten (EUVL 2008/C 155/10) ja lainojen (EUVL 2008/C 14/02) markkinaehtoisuuden arvioinnista ovat edelleen voimassa.
Komission tiedonanto valtiontuen käsitteestä
Lisätietoja: Olli Hyvärinen ja Tanja Müller