Määräaikaisten työsopimusten joustavoittaminen ja muut työsopimuslain muutokset

Tavoitteena on purkaa työllistämisen esteitä ja vahvistaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä.

Nykyisin määräaikaisen työsopimuksen saa työnantajan aloitteesta tehdä, jos siihen on perusteltu syy. Lisäksi määräaikaisen työsopimuksen saa tehdä pitkäaikaistyöttömän henkilön kanssa ilman perusteltua syytä.

Määräaikaisen työsopimuksen voisi tehdä ilman perusteltua syytä, jos kysymys on ensimmäisestä työsopimuksesta työnantajan ja työntekijän välillä. Lisäksi sen voisi solmia, jos työnantajan ja työntekijän välisen edellisen työsuhteen päättymisestä on kulunut sopimuksen alkamishetkellä vähintään kaksi vuotta.

Määräaikaisen sopimuksen saisi tehdä ilman perusteltua syytä enintään vuodeksi.

Työsopimus voitaisiin uusia enintään kahdesti vuoden kuluessa ensimmäisen määräaikaisen työsopimuksen tekemisestä. Yhteensä määräaikaisia työsopimuksia saisi tehdä ilman perusteltua syytä enintään kolme kappaletta. Sopimusten yhteenlaskettu kokonaiskesto ei kuitenkaan saisi ylittää yhtä vuotta. 

Esimerkki: Kolme määräaikaista työsopimusta ilman perusteltua syytä. Yhteenlaskettu enimmäiskesto ei ylitä yhtä vuotta. Uusimiset on tehty vuoden kuluessa ensimmäisen työsopimuksen alkamisesta: työsopimus 1.1.2026-30.6.2026, työsopimus 1.8.2026-31.10.2026, työsopimus 31.12.2026-31.3.2027.

Työnantajalla olisi velvollisuus antaa työntekijälle määräaikaisen työsopimuksen päättyessä perusteltu selvitys mahdollisuudesta palkata työntekijä toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen tai määräaikaiseen työsuhteeseen, joka tehtäisiin perustellusta syystä. 

Työnantajalla olisi myös velvollisuus tarjota työtä, jos ilman perusteltua tehty määräaikainen työsopimus on päättymässä ja työnantaja harkitsee palkkaavansa lisää työntekijöitä kyseiseen tai vastaavan kaltaiseen tehtävään. Velvollisuus työn tarjoamiseen kestäisi työsopimuksen päättymisen jälkeen ajanjakson, joka vastaisi kolmasosaa työntekijän kanssa tehtyjen työsopimusten kokonaiskestosta ja olisi enintään neljä kuukautta.

Työnantajan velvoitteilla pyrittäisiin ehkäisemään ilman perusteltua syytä tehtävien määräaikaisten sopimusten mahdollisia väärinkäytöksiä.

Ehdotettavan sääntelyn vastaisesti tehtyä määräaikaista työsopimusta olisi pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

Määräaikaista työsopimusta ei saisi jatkossakaan tehdä tai jättää tekemättä syrjivin perustein. 

Esityksen ei arvioida kohdistuvan erityisesti tiettyyn mies- tai naisvaltaiseen toimialaan. 

Hallituksen esittämien lakimuutosten ei itsessään arvioida heikentävän suojaa syrjinnältä. Määräaikaisten työsopimusten määrän mahdollinen lisääntyminen voi kuitenkin vaikuttaa myös niihin liittyvien syrjintäepäilyjen määrään. Tasa-arvolain syrjinnän kieltoa sovelletaan myös silloin, kun määräaikainen työsopimus tehdään uuden sääntelyn nojalla ilman perusteltua syytä. Kyse on kielletystä syrjinnästä, jos työnantaja työsuhteen kestosta tai jatkumisesta päättäessään menettelee siten, että työntekijä joutuu epäedulliseen asemaan raskauden, synnytyksen tai perhevapaan käytön perusteella.

Työnantajien tietoisuutta lakiin perustuvista syrjinnän kielloista lisättäisiin uudella säännöksellä, jonka mukaan määräaikaista työsopimusta ei saisi tehdä tai jättää tekemättä syrjivin perustein.

Työntekijällä ja työnantajalla olisi oikeus irtisanoa ilman perusteltua syytä tehty määräaikainen työsopimus, joka on kestänyt vähintään kuusi kuukautta. Tämä lisäisi joustavuutta niin työnantajalle kuin työntekijälle. Esimerkiksi työntekijä voisi irtisanoutua ennen ilman erityistä perustetta tehdyn määräaikaisuuden päättymistä, jos hänelle tarjottaisiin muualta toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta.

Lomautusilmoitusaika edeltää työntekijän lomauttamista. Sen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus varautua työnteon ja palkanmaksun keskeytymiseen.

Työnantajan on aiemmin pitänyt lain mukaan ilmoittaa työntekijälle lomauttamisesta henkilökohtaisesti viimeistään 14 päivää ennen lomautuksen alkamista. Lisäksi työehtosopimuksissa on saatettu sopia voimassa olevan lain mukaisista 14 päivän tai tätä pidemmistä lomautusilmoitusajoista.

Ilmoitusaika lyhenisi seitsemään päivään. Lakiin lisättäisiin myös mahdollisuus paikalliseen sopimiseen. Työnantaja ja henkilöstön edustaja voisivat sopia noudattavansa seitsemän päivän lomautusilmoitusaikaa sen sijaan, että noudatettaisiin työehtosopimuksessa sovittua pidempää lomautusilmoitusaikaa. Sopimus olisi tehtävä kirjallisesti.

Takaisinottovelvollisuudella viitataan tilanteeseen, jossa työnantaja tarvitsee työntekijöitä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin kuin mistä se on neljä kuukautta aiemmin irtisanonut työntekijän tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Jos irtisanottu työntekijä on työnhakijana, työnantajan on tarjottava hänelle kyseistä työtä. Pitkissä, vähintään 12 vuotta kestäneissä työsuhteissa takaisinottovelvollisuuden pituus on kuusi kuukautta.

Takaisinottovelvollisuus koskisi jatkossa vain työnantajia, joiden palveluksessa on vähintään 50 työntekijää.

Takaisinottovelvollisuudesta voitaisiin sopia toisin työehtosopimuksessa, kuten nykyisin.

Määräaikaisia työsopimuksia säädellään muun muassa EU:n määräaikaista työtä koskevassa direktiivissä (ns. määräaikaista työtä koskeva puitesopimus). Puitesopimus edellyttää jäsenvaltioita estämään määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöä. Jäsenvaltioilla on valittavissa erilaisia keinoja tähän. Sopimus ei edellytä jäsenmaita sääntelemään työntekijän kanssa tehtävää ensimmäistä määräaikaista työsopimusta. 

Takaisinottovelvollisuudesta ja lomautusilmoitusajasta ei ole sitovia kansainvälisiä sopimuksia tai EU-sääntelyä.

Siltä osin kuin lainsäädännössä halutaan antaa valtuutus poiketa lakia paremman tasoisista työehtosopimusten määräyksistä paikallisesti sopimalla, sääntelyssä on otettava huomioon ammatillista järjestäytymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevat kansainväliset sopimukset (mm. ILO) sekä näitä oikeuksia turvaavat perustuslain säännökset.

Uudistuksen arvioidaan madaltavan työnantajan rekrytointikynnystä, lisäävän oikeudellista varmuutta ja vähentävän jossakin määrin hallinnollista taakkaa.

Muutoksen arvioidaan lisäävän määräaikaisten työsuhteiden käyttöä. 

Aihetta koskeva tutkimustieto ei osoita uudistuksella olevan selviä vaikutuksia työllisyyteen tai työttömyyteen.

Työ- ja elinkeinoministeriö seuraisi lain muutosten vaikutuksia yleisellä tasolla. Keskeiset seurattavat tekijät liittyvät ennen kaikkea määräaikaisten työsuhteiden lukumäärän kehittymiseen sekä niitä koskevien muutosten työelämävaikutuksiin, kuten työsuhdeturvan toteutumiseen ja mahdollisiin sukupuolivaikutuksiin. Vaikutusten näkymisen kannalta tuloksia on perusteltua tarkastella aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta.

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 6.9.2024 kolmikantaisen työryhmän valmistelemaan hallitusohjelmaan kirjattuja lakimuutoksia. Lakimuutoksia valmistellut kolmikantainen työryhmä ei ollut työssään yksimielinen. Eriävän mielipiteen jättivät Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, Suomen Yrittäjät sekä palkansaajakeskusjärjestöt SAK, Akava ja STTK.

Työ- ja elinkeinoministeriö järjesti 2.6.–28.7.2025 lausuntokierroksen työryhmän mietinnöstä.

Hallituksen esityksen mukaan lakimuutokset tulisivat voimaan 1.4.2026.