Kysymyksiä ja vastauksia TE-palvelut 2024 -uudistuksesta

Hallitus päätti puoliväliriihessä keväällä 2021 jatkaa valmistelua TE-palvelujen siirtämiseksi kunnille. Palvelut siirtyvät kunnille 1.1.2025. Uudistuksen tavoitteena on palvelurakenne, joka edistää parhaalla mahdollisella tavalla työntekijöiden nopeaa työllistymistä ja lisää työ- ja elinkeinopalvelujen tuottavuutta, saatavuutta, vaikuttavuutta ja monipuolisuutta. Uudistuksessa huomioidaan palvelujen yhdenvertainen saatavuus.

Palvelujen siirto kunnille tuo palvelut lähemmäksi asiakkaita. Kun työllisyyspalvelut, kunnan koulutuspalvelut sekä elinkeinopalvelut ovat saman järjestäjän vastuulla tukevat palvelut nopeamman työllistymisen tavoitetta. Kunnilla on hyvät lähtökohdat tarjota asiakkaille kohdennettuja ja paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin sopivia palveluja.

Olennainen osa uudistusta on luoda kunnille rahoitusmalli, joka kannustaa kuntia kehittämään ja tarjoamaan tehokkaita palveluja.

Työnhakijan näkökulmasta palvelujen asiakaslähtöisyys paranee, kun palvelut tuotetaan kuntien lähipalveluina. Kunnat voivat kehittää palveluja omien kuntalaistensa ja alueelle sijoittuvien työnantajien tarpeista käsin, mikä vahvistaa alueiden elinvoimaa ja kilpailukykyä. Uudistuksessa huomioidaan myös alueellinen liikkuvuus.

Laajasta, koko maan näkökulmasta tarkasteltuna uudistuksessa keskeistä on siirron yhteydessä luotava kannustava rahoitusmalli.  Malli kannustaa kuntia kehittämään toimintaansa työllisyyttä edistäväksi siten, että uudistuksella saavutetaan yhteensä 7 000–10 000 lisätyöllistä.

TE-palvelujen siirron valmistelun rinnalla hallitus on valmistellut useita muita työnhakijoiden palveluja parantavia ja työllisyyttä edistäviä uudistuksia, joista muun muassa uusi asiakaspalvelumalli (ns. pohjoismainen työvoimapalvelumalli) tuli voimaan 2.5.2022 ja Työkanava Oy 1.7.2022. Yhdessä nämä uudistukset vaikuttavat positiivisesti työllisyyskehitykseen.

Lue muista uudistuksista työ- ja elinkeinoministeriön ajankohtaisista hankkeista

TE-palvelujen siirtoa koskeva hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 6.10.2022. Järjestämisvastuu siirtyisi kunnille 1.1.2025. 

Uudistuksen ytimessä on niin sanottu kannustava rahoitusmalli.  Työttömyysjaksoja lyhentävä kunta hyötyy taloudellisesti, kun kuntalainen työllistyy.

Kunnan vastuu työttömyysetuuksien rahoituksesta koskisi jatkossa työmarkkinatuen lisäksi myös peruspäivärahaa sekä perusosan suuruista osuutta ansiopäivärahasta. Kunnan rahoitusvastuu määräytyisi työnhakijan työttömyysetuuspäivien kertymän perusteella. Kannustavan rahoitusmallin mukaisesti jatkossa pelkkä työttömän aktivointi eli palveluihin ohjaaminen ei vaikuttaisi kunnan rahoitusvastuuseen työttömyysturvasta. Kunnan vastuu työttömyysturvan rahoituksesta alkaisi nykyistä aiemmin ja kasvaisi portaittain.

Työttömyysturvan rahoitusvastuun siirto toteutettaisiin kunta–valtio-suhteessa kustannusneutraalisti.

Uudistus ei ole suoraan verrattavissa siihen, miten työllisyyden kuntakokeiluja toteutetaan 118 kunnassa. Kuntakokeilujen toteutus ja TE-palvelu-uudistuksen myötä syntyvät pysyvät palvelurakenteet tulevat eroamaan paljonkin toisistaan, eikä siksi voida puhua kokeilujen vakinaistamisesta. Esimerkiksi kannustava rahoitusmalli on uusi asia, jota ei sovelleta parhaillaan käynnissä oleviin kuntakokeiluihin. Kuntakokeiluista saatavia oppeja ja hyviä palvelupolkuja tullaan kuitenkin hyödyntämään TE-palvelu-uudistuksessa.

Työllisyyden kuntakokeiluissa tavoitteena on nykyistä tehokkaammin edistää työttömien työnhakijoiden työllistymistä ja koulutukseen ohjautumista sekä tuoda uusia ratkaisuja osaavan työvoiman saatavuuteen. Kokeiluissa tavoitellaan eri palveluiden parempaa yhteensovittamista ja tehokkaiden palveluiden löytämistä. 

Alun perin kuntakokeilujen oli määrä päättyä 30.6.2023. Kuntakokeilulle säädettiin jatko siihen asti, kunnes palvelut siirtyvät pysyvästi kunnille.

Lue lisää työllisyyden kuntakokeiluista

Kuntakokeilulla ei ollut enää tarkoitus vaikuttaa hyvinvointialueratkaisuun. Käytännössä kuntakokeilut mahdollistavat sen, että palvelujen yhdyspintoja päästään rakentamaan yhdessä hyvinvointialueiden kanssa. Kaikki asiakkaat eivät tarvitse sote-palveluja työllistymisensä edistämiseksi.

TE-palvelujen siirtoa on valmisteltu yhteistyössä ministeriöiden, kuntien, TE-palvelujen, ELY-keskusten, KEHA-keskuksen ja muiden sidosryhmien kanssa. 

Uudistusta ja hallituksen esityksen pohjatyötä tehtiin kuudessa virkamiesvalmisteluryhmässä. Ryhmissä valmisteltiin seuraavia asioita:

1. Kuntien järjestämisvastuu: Miten taataan palveluiden yhdenvertainen saatavuus ja kuntien mahdollisuus suoriutua tehtävistään?
2. Rahoitusmalli: Miten kuntia kannustetaan kehittämään toimintansa tehokkuutta ja vaikuttavuutta työllisyyden hoidossa?
3. Palvelut: Mitkä palvelut kuntalaisten tulee saada kunnasta ja mitkä palvelut keskitetään valtakunnallisesti?
4. Ohjaus, valtion tehtävät ja tiedolla johtaminen: Millaisilla tiedolla johtamisen ja rahoituksen keinoilla valtio jatkossa ohjaa kuntia?
5. Henkilöstö ja muutosjohtaminen: Miten henkilöstöä tuetaan uudistuksessa ja millaista muutosjohtamista se edellyttää?
6. Tietojärjestelmät ja kokonaisarkkitehtuuri: Mikä on tulevaisuuden ict-ratkaisu, joka palvelee sekä erilaisia kuntia että valtion keskitettyä tiedonhallintaa?

Virkamiesvalmisteluryhmiä sparrasivat noin 400 sidosryhmien asiantuntijaa. Työvoimapolitiikan palvelurakenne -alatyöryhmä on käsitellyt virkamiesvalmistelussa syntyvät esitykset, minkä jälkeen ne on viety kansliapäälliköistä koostuvalle ryhmälle. Ryhmä on valmistellut esitykset, joiden pohjalta työllisyyden edistämisen ministerityöryhmä on tehnyt linjauksia jatkovalmistelua varten.

TE-palvelujen siirtoa koskeva hallituksen esitys saatettiin eduskunnan käsittelyyn 6.10.2022.

Työllisyyden edistämisen ministerityöryhmä

Työllisyyden ministerityöryhmä linjasi 31.8.2021, että palvelut siirrettäisiin kunnalle tai useammasta kunnasta muodostuvalle yhteistoiminta-alueelle, jonka työvoimapohjan on oltava vähintään 20 000 henkilöä. Tämä vastaa kokoluokaltaan nyt käynnissä olevien työllisyyden kuntakokeilujen vähimmäiskokoa. Näin turvataan, että TE-palveluiden järjestämiseen on riittävästi resursseja ja että palvelut ovat yhdenvertaisesti työnhakijoiden saatavilla kaikkialla Suomessa. 

Jos kunta ei täytä yksin palvelujen järjestämisen kriteerejä, sen olisi muodostettava yhteistoiminta-alue toisen tai toisten kuntien kanssa. Yhteistoiminta-alueiden tulisi olla työmarkkinoiden ja työssäkäynnin kannalta toimivia alueita. Lisäksi yhteistoiminta-alueen muodostavien kuntien tulisi olla maantieteellisessä yhteydessä toisiinsa. Yhteistoimintaan velvoitetut kunnat voisivat itse päättää yhteistoiminnan muodosta kuntalaissa säädetyn mukaisesti, eli perustavatko ne esimerkiksi kuntayhtymän tai sopivat vastuukuntamallista. Kunnat voisivat itse päättää myös alueesta, jolla yhteistoiminta toteutetaan, kuitenkin edellä esitetyt kriteerit huomioiden.

Kuntien yhteistoiminnan toteutumisen varmistamiseksi lainsäädäntöön liitettäisiin niin sanottu perälautasäännös. Siinä säädettäisiin määräajasta, johon mennessä kuntien tulisi päättää yhteistoiminnasta. Jos päätöstä ei olisi tehty, asiasta päättäisi valtioneuvosto.

Ministerityöryhmä linjasi 7.7., että järjestämisvastuuseen voitaisiin hakea poikkeuslupaa saaristoisuuden, pitkien etäisyyksien sekä kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi sekä muutamien palvelujen järjestämiseen, niiden tarpeeseen sekä kustannuksiin liittyvien erityisten tekijöiden perusteella. Kaikkia poikkeuslupia koskisi vaatimus siitä, että kunta tai työllisyysalue on osoittanut riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit työllisyyspalvelujen järjestämiseksi, ja ettei palvelutaso heikkenisi poikkeuksen seurauksena. Kunnan tai työllisyysalueen tulisi hakea poikkeuslupaa valtioneuvostolta ja liittää hakemukseen suunnitelma työvoimapalveluiden järjestämisestä.

Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäynti [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-5528. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 2.9.2021]. Saantitapa:  http://www.stat.fi/til/tyokay/index.html?tulosta

Toisin kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden kohdalla, TE-palveluiden asiakaskunta tulee pääsääntöisesti työikäisen työvoiman, ei koko väestön piiristä. Tästä syystä työvoimapohja on katsottu kunnan väestöpohjaa paremmaksi kriteeriksi kuntien järjestämisvastuulle. 

Työvoima on Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastojen virallinen määritelmä 15–74-vuotiaille henkilöille, jotka ovat aktiivisesti työmarkkinoiden käytettävissä. Työvoima jakautuu työllisiin ja työttömiin. Tilastokeskus laskee ja arvioi kunkin kunnan ja alueen työvoiman määrän vuosittain. Tieto on aina noin vuoden vanhaa. 

Järjestämisvastuulliselta kunnalta tai yhteistoiminta-alueelta edellytetään siirtyvien TE-palveluiden riittävän suurta resursointia, jotta palveluiden saatavuus ja yhdenvertaisuus kyetään turvaamaan. 

Kuntalain mukaan tehtävien hoidosta järjestämisvastuussa oleva kunta tai kuntayhtymä vastaa järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta, tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, tuottamistavasta, tuottamisen valvonnasta sekä viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä.

Järjestämisvastuulliselle taholle asetettavilla kriteereillä on nimenomaan tarkoitus varmistua siitä, että yhdenvertaisten palvelujen saatavuus voidaan varmistaa. Järjestämisvastuun siirron yhteydessä tapahtuu merkittävä rahoitusjärjestelmän muutos sekä henkilöstöresurssien siirto, mitkä viime sijassa varmistavat, että yhdenvertaiset palvelut voidaan turvata.

Kaksikieliset kunnat tai yhteistoiminta-alueet velvoitetaan tiettyjen kriteerien täyttyessä sopimaan keskinäisestä yhteistyöstä ja työnjaosta ruotsin kielellä annettavien TE-palvelujen järjestämisestä. Näin turvataan työnhakijan kannalta olennaisten palveluiden saatavuus ruotsin kielellä.

Kannustavan rahoitusmallin ideana on, että kunnalla on rahoituskannustin edistää jokaisen kunnassa työttömänä olevan työllistymistä. Kannustin ei ota kantaa siihen, mihin kuntaan henkilö työllistyy. Työllistyminen toiseen kuntaan on henkilön asuinkunnalle yhtä kannustavaa kuin jos henkilö työllistyisi asuinkuntaansa. Kannustimet toimivat näin myös kuntien välillä ja osin myös rohkaisevat työssäkäyntialueiden laajenemiseen.

Kun TE-palvelut siirtyvät kuntiin, myös TE-toimistojen henkilöstö siirtyy valtiolta kuntien palvelukseen. Henkilöstön siirtymisessä kuntiin noudatetaan virkamieslain mukaisesti liikkeenluovutusta koskevia periaatteita. Henkilöstö siirtyy liikkeenluovutuksen yhteydessä uuden työnantajan palvelukseen ns. vanhoina työntekijöinä ja säilyttää siirtymähetkellä voimassa olevat palvelussuhteeseensa liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Uudistuksella ei tavoitella henkilöstövähennyksiä.

TE-palveluita koskevassa uudistuksessa kunnille siirretään pääosa nykyisin TE-toimistojen vastuulla olevista henkilöasiakas-, työnantaja- ja yrityspalveluista. Vaikka järjestämisvastuu siirtyy, valtio vastaa työllisyydenhoidon palvelujärjestelmästä ja sen toimivuudesta valtakunnan tasolla. Valtiolla on kokonaisvastuun lisäksi ylialueellinen ja valtakunnallinen koordinoiva rooli palvelukokonaisuuksissa, joilla edistetään kansallisesti merkittäviä työllisyystoimenpiteitä yhdessä kuntien kanssa. Tällaisia palvelukokonaisuuksia ovat esimerkiksi positiiviset ja negatiiviset rakennemuutostilanteet sekä kansainväliset rekrytoinnit.

ELY-keskusten hankintatehtävät seuraavat lähtökohtaisesti palveluratkaisua. Näin ollen muutokset kohdistuvat erityisesti ELY-keskusten elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualueilla (E-vastuualue) oleviin TEM:n hallinnonalan tehtäviin. Uudistuksessa valtion rooli, prosessit ja yhdyspinnat työllisyydenhoidon tehtävissä edellyttävät uudelleenorganisointia. Samalla määritellään, millainen on jatkossa valtion rooli aluekehittämisessä. ELY-keskukset jatkavat valtion aluehallinnon viranomaisina, jotka vastaavat tehtävissään elinkeinojen, työmarkkinoiden ja maaseudun muuttuviin tarpeisiin.

Uudistuksen myötä ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA-keskus) roolia vahvistettaisiin valtakunnallisen työllisyydenhoidon palvelujärjestelmän ohjauksen toimeenpanossa. KEHA-keskuksen tehtäviä organisoitaisiin siten, että se pystyy tukemaan järjestämisvastuun siirron toimeenpanoa vuosina 2023 ja 2024.

TE-palveluita koskevassa uudistuksessa kunnille siirretään pääosa nykyisin TE-toimistojen vastuulla olevista henkilöasiakas-, työnantaja- ja yrityspalveluista. Vaikka järjestämisvastuu siirtyy, valtio vastaa työllisyydenhoidon palvelujärjestelmästä ja sen toimivuudesta valtakunnan tasolla. Valtiolla on kokonaisvastuun lisäksi ylialueellinen ja valtakunnallinen koordinoiva rooli palvelukokonaisuuksissa, joilla edistetään kansallisesti merkittäviä työllisyystoimenpiteitä yhdessä kuntien kanssa. Tällaisia palvelukokonaisuuksia ovat esimerkiksi positiiviset ja negatiiviset rakennemuutostilanteet sekä kansainväliset rekrytoinnit.

Uudistuksessa työttömyysturvatehtävien vaativat asiantuntijalausunnot ja palkkaturvatehtävät olisivat valtion tehtäviä. 

TE-palveluihin liittyvät maksatustehtävät siirtyisivät kuntien vastuulle. TE-asiakaspalvelukeskuksen neuvonta- ja asiakaspalvelutehtävät siirtyisivät kuntiin siltä osin, kun palvelut siirtyvät kuntien tehtäväksi.

Työntekijän oleskelulupahakemus (TTOL) käsitellään toistaiseksi kaksivaiheisessa prosessissa, jossa TE-toimisto tekee kokonaisharkintaan perustuvan osapäätöksen ja Maahanmuuttovirasto muun lupaharkinnan jälkeen lopullisen päätöksen asiassa. Osapäätös koskee työvoiman saatavuutta (saatavuusharkinta) ja työsuhteen ehtojen arvioimista sekä työnantajan edellytysten selvittämistä.

Työllisyyden edistämisen ministerityöryhmä on linjannut, että työntekijän oleskelulupaan liittyvän osapäätöksen tekeminen siirtyisi TE-toimistoista Maahanmuuttovirastoon. Näin Maahanmuuttovirasto vastaisi uudistuksen jälkeen kokonaisuudessaan työlupiin liittyvistä tehtävistä.  

Kaksivaiheisesta prosessista luopuminen tukisi hallituksen tavoitetta nopeuttaa työlupien käsittelyä niin, että keskimääräinen käsittelyaika on enintään yksi kuukausi. Työtehtävien mukana siirtyisivät myös resurssit ja osaaminen TE-toimistoista Maahanmuuttovirastoon.

Valtio vastaa työllisyydenhoidon palvelujärjestelmän valtakunnan tason toimivuudesta.  Valtio vastaisi palvelujärjestelmän ohjauksesta ja yhteistyössä kuntien kanssa kokonaisuuden toimivuuden arvioinnista. 

Valtioneuvosto linjaisi hallituskausittain työllisyydenhoidon tavoitteista, jotka ovat ohjauksen ja vuoropuhelun perustana. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteyteen perustettaisiin neuvottelukunta, jonka valtioneuvosto asettaisi nelivuotiskaudeksi. Sen tehtävänä olisi työllisyydenhoidon toteutumisen seuranta ja arviointi sekä työllisyydenhoidon valtakunnallisen ohjauksen tukeminen. Neuvottelukunnassa olisivat edustettuina ministeriöt ja kunnat.

Jos kunta tai yhteistoiminta-alue ei kykene järjestämään laissa tai valtioneuvoston linjauksessa tarkoitettuja palveluja, ministeriö voisi päättää järjestämisvastuun toteutumista koskevan arviointimenettelyn aloittamisesta. Arviointimenettelyn aikana kunta tai yhteistoiminta-alue laatisi yhdessä valtion kanssa toiminta-suunnitelman riittävien palvelujen turvaamiseksi alueellaan. Arviointimenettelyn aloittamisen edellytyksistä ja prosessista säädettäisiin erikseen. 

Hajautettu palvelujärjestelmä edellyttää asiakkaiden palvelut kokoavaa ”yhtä luukkua” ja toimivaa asiakastietojärjestelmien kokonaisuutta. Valtakunnallisesti olisi myös tarkoituksenmukaista ylläpitää yhteistä tietovarantoa, joka samalla mahdollistaisi tiedolla johtamisen ja ohjauksen. Kunnille tulisi käyttövelvoite valtion asiakastietojärjestelmään, jotta asiakastietojen kirjauskäytännöt pysyvät yhtenäisinä, asiakastietojen käsittelyyn liittyviä tietoturva- ja -suojariskejä voidaan vähentää, vältetään hankintalainsäädännöstä aiheutuvat haasteet sekä hillitään tietojärjestelmien kehittämis- ja ylläpitokustannuksia ja siten muutoksen taloudellisia vaikutuksia.

Työmarkkinatori säilyisi työnhakijoiden ja työnantajien valtakunnallisena palvelualustana myös palveluiden siirryttyä kunnille.
 

TE-palvelut 2024 -uudistuksessa kunnille siirtyvistä työllisyyspalveluista muodostuu kunnille uusi valtionosuustehtävä, joka rahoitetaan kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän kautta. Uusiin valtionosuustehtäviin myönnetään koko maan tasolla täysimääräinen eli 100-prosenttinen valtionosuusrahoitus. 

Kunnille siirtyvien TE-palveluiden rahoitus vietäisiin valtionosuusjärjestelmään käyttäen yhdistelmäkriteeriä: 

• 50 prosenttia rahoituksesta kohdennettaisiin työikäisen väestön perusteella ja 
• 50 prosenttia kohdennettaisiin laajan työttömyyden käsitteen mukaisen työttömien määrän perusteella. 

Laajalla työttömyydellä tarkoitetaan työttömien ja palveluissa olevien yhteismäärää, jolloin myös palveluissa olevat tulevat huomioiduksi valtionosuuksien jakoperusteissa. Yhdistelmäkriteerillä pyritään kohdentamaan rahoitusta kunnille palvelutarpeen mukaan niin, että kannustavan rahoitusmallin vaikutukset eivät heikkene merkittävästi.

Laskennalliseen valtionosuusrahoitukseen siirryttäisiin vaiheittain kahden vuoden aikana, jotta kuntiin kohdistuvat muutokset pysyisivät maltillisina.

Tästä perusratkaisusta poiketen muiden kuin pakolaisten osalta kotoutumiskoulutuksen rahoitus kohdennetaan kunnille vieraskielisen väestön määrän perusteella valtionosuusjärjestelmän kautta. Pakolaisten osalta kotoutumiskoulutus rahoitettaisiin jatkossakin valtion laskennallisena korvauksena. Korvaus maksetaan suoraan sille kunnalle, johon pakolainen muuttaa.

Kunnat saavat jatkossa valtionosuutta niiden vastuulle siirtyviin TE-palveluihin. Valtionosuus on kunnille yleiskatteista tuloa, jonka käytöstä kunnat päättävät itse ottaen huomioon lainsäädännön vaatimukset palveluiden järjestämisestä. 

Kannustava rahoitusmalli ohjaa kuntia edistämään työllisyyttä kustannustehokkaiden palveluiden kautta. Kannustavuuteen kuuluu ajatus siitä, että kunnalle voisi jäädä laskennallisesti työllisyyden hoitoon jyvitetystä valtionosuudesta rahaa käytettäväksi johonkin muuhun, jos palvelut on järjestetty tehokkaasti ja vaikuttavasti.

Hyvinvointialueella on vastuu työttömien sosiaali- ja terveyspalveluista ja palveluiden yhteensovittamisesta kokonaisuuksiksi. Siltä osin, kun säädetään viranomaisille yhteistyövelvoitteita, hyvinvointialue osallistuu omien tehtäviensä osalta.

Kuka tahansa voi ilmoittautua työnhakijaksi ja saada työllistymistä tukevia palveluja. Työhön osallistuminen voi olla myös osa-aikaista ja työtehtäviä voidaan mukauttaa asiakkaan työkyvyn mukaan.

Tutustu myös sote-uudistuksen yhdyspintoja koskevaan kysymys-vastaus -palstaan, jonka löydät soteuudistus.fi –sivustolta. 

Työllistymistä edistävää monialaista palvelua koskevaa sääntelyä (TYP-laki) uudistetaan osana TE-palveluiden järjestämisvastuun siirtoa koskevaa lainsäädäntöä. Lain päivittämisellä varmistetaan, että tulevat työllisyydenhoidon toimijat, kuten kunta, hyvinvointialue ja Kela, pystyvät tekemään yhteistyötä niiden asiakkaiden osalta, jotka tarvitsevat monialaista tukea työllistymisessä. Käytännön toiminnan yhdyspinnat rakennetaan kuitenkin alueilla. Laki antaa raamit ja toimivallan, mutta kunnat ja hyvinvointialueet voivat itse päättää toimeenpanosta parhaalla mahdollisella tavalla.

Lisää tietoa TYP-toimintamalliin kohdistuvista lainsäädännöllisistä uudistuksista löydät toimintamallin usein kysyttyjä kysymyksiä -palstalta.

TYP ei ole organisaatio vaan verkostomuotoinen toimintamalli, josta säädetään työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetussa laissa (TYP-laki). Myös jatkossa TYP-toiminnan kaltainen verkostomainen toimintamalli on mahdollinen. 

Nykyisen TYP-lain keskeisenä ideana on tarjota tietylle asiakasryhmälle palveluja yhteensovitettuna kokonaisuutena. Palvelujen ja asiakkaan palvelutarpeen yhteensovittaminen on olennaista jatkossakin.

Tarkoituksena on säätää lailla vain raamit. Kunnat, Kela ja hyvinvointialueet neuvottelisivat kyseessä olevalla alueella verkoston kokoonpanosta ja toiminnasta. Verkoston maantieteellinen alue kiinnittyy nykyisin TE-toimiston toiminta-alueeseen. Jatkossa se mitä todennäköisimmin olisi työllisyydenhoidon alue. 

Lisää tietoa aiheesta löydät TYP-toimintamallin usein kysyttyjä kysymyksiä -palstalta.

Lainsäädännön uudistamisen tavoitteena on luoda selkeät raamit organisaatioiden työnjaolle – kuitenkin niin, että alueille jää mahdollisuuksia sopia toimeenpanosta ja ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet ja tarpeet. Työnjaon selkeyttämisen avaimet ovat siten alueilla, lainsäädäntö tarjoaa selkänojan.