Arvioraportti: Seutukaupunkien elinvoima edellyttää uusiutumista

Seutukaupunkipolitiikka on osa kaupunkipolitiikkaa ja se pohjautuu seutukaupunkiohjelmaan. Ohjelma vuosille 2020-2023 on rakentunut kaupunkien omaehtoiselle kehittämiselle, sopimukselliselle kumppanuudelle ja verkostokehittämiselle. Juuri julkaistussa ohjelman arvioraportissa ehdotetaan seutukaupunkipolitiikan jatkamista ja seutukaupunkien elinvoiman edistämistä kaupunkien moninaisuus huomioiden.

Seutukaupunkipolitiikka on onnistunut erityisesti seutukaupunkien näkyvyyden vahvistamisessa ja niiden tunnistamisessa omaksi kaupunkityypikseen. Tämä tunnustus on tuonut seutukaupungit vahvemmin osaksi kansallista kaupunkipolitiikkaa ja eri kehittämisohjelmia. Erityisesti seutukaupunkiohjelma ja sen toimeenpano-ohjelma ovat tarjonneet välineitä ja tukea valtion ja kaupunkien yhteiselle kehittämistyölle. Arvioinnissa on tarkasteltu seutukaupunkien elinvoimaa, yhteistyön merkitystä ja esitetään konkreettisia ehdotuksia elinvoiman vahvistamiseksi.

”Seutukaupungit ovat esimerkiksi merkittäviä Suomen teollisuuden kotipaikkoja ja tärkeä osa hallituksen kaupunkipolitiikan kokonaisuutta. Seutukaupunkiverkostossa on tehty erinomaista yhteistyötä tiedon tuottamisessa ja analyysissä. Arvioinnin havaintojen pohjalta on hyvä kehittää valtion ja seutukaupunkien yhteistyötä edelleen ja pohtia yhteisiä kehittämisen painopisteitä”, sanoo alue- ja kuntaministeri Anna-Kaisa Ikonen.

Seutukaupunkiohjelman toimeenpanosuunnitelma päivitetään tämän vuoden syksyllä. 

Elinvoiman uudet mittarit

Arvioraportissa ehdotetaan, että seutukaupungit yhdessä valtion kanssa voisivat kehittää ja tunnistaa monipuolisempia ja tarkempia tilastomuuttujia, jotka kuvaavat elinvoimaa laajemmin kuin nykyiset väestömäärään ja yritysten määrään keskittyvät mittarit. Elinvoima on monimuotoinen käsite, joka kattaa taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset ulottuvuudet. Sen tarkempi määrittely ja konkretisoiminen auttaisi selkeyttämään tavoitteita ja mittareita, mikä puolestaan edistäisi parempaa päätöksentekoa ja poliittista ohjausta. Esimerkiksi elämän laatu, asumiskustannukset ja julkisen talouden rahavirrat tulisi sisällyttää seurantaan.

Elinvoima ei aina tarkoita kasvua, vaan se edellyttää jatkuvaa uusiutumista. Tämä koskee niin väestöä, elinkeinoja kuin kuntien roolejakin. Seutukaupunkien on tunnistettava omat vahvuutensa ja kehityspotentiaalinsa ja viestittävä niistä aktiivisesti, raportti muistuttaa. Seutukaupunkien yhteistyö ja verkostot ovat avainasemassa elinvoiman edistämisessä. Verkostokehittäminen mahdollistaa resurssien tehokkaan käytön ja parhaiden käytäntöjen jakamisen. Raportin mukaan valtion tulisi tukea tätä yhteistyötä.

Arvioinnissa todetaan, että seutukaupunkien maankäytön seurantaa tulisi parantaa tunnistamalla paremmin paikalliset erityispiirteet ja yhdyskuntarakenteet. Tämä mahdollistaisi laadullisen kehittämisen, joka huomioi paikalliset olosuhteet ja tarpeet.

Seutukaupunkipolitiikan tulevaisuus

Seutukaupunkipolitiikan tavoitteena on jatkossakin tukea seutukaupunkien elinvoimaa ja kykyä uusiutua. Tämä edellyttää jatkuvaa yhteistyötä valtion ja kaupunkien välillä, monipuolista tietoa päätöksenteon tueksi sekä avoimuutta ja rohkeutta kehittää uusia toimintatapoja. Seutukaupunkipolitiikan uudistaminen ja vahvistaminen ovat avainasemassa, jotta seutukaupungit voivat jatkossakin toimia elinvoimaisina ja vetovoimaisina alueina.

Seutukaupunkiohjelman arvioinnin ovat työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta toteuttaneet professori Mari Vaattovaara Helsingin yliopistosta ja HTT Jenni Airaksinen.

Seutukaupunkeja ovat kaupungit, jotka ovat seutunsa ja talousalueensa keskuksia, mutta eivät ole maakuntien keskuskaupunkeja. Seutukaupunkiverkostoon kuuluu 57 seutukaupunkia.

Lisätietoja:
professori Mari Vaattovaara, Helsingin yliopisto, p. 050 415 4861
HTT Jenni Airaksinen, p. 050 318 2492
johtava asiantuntija Katja Palonen, TEM, p. 0295 047 071