Mistä on avoimet työpaikat tehty?

Työvoimapula kiusaa niin yrityksiä kuin kansalaisiakin. Jonot palveluissa pitenevät, ja yritykset menettävät liikevaihtoa. Avoimia työpaikkoja onkin TEMin työllisyyskatsauksen mukaan nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin, kirjoittaa alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen.

Kansantalouksia vaivaa globaalisti laaja-alainen työvoimapula tai vähintäänkin työvoiman saatavuusongelma. Se konkretisoituu ihmisten arjessa monella eri tavalla. Uuvuttavan pitkät matelevat jonot esimerkiksi kahviloissa ovat arkipäivää. Tai kun yrittää saada puhelimitse palvelua matka- tai pankkiasioissa tai lääkäriaikaa, puhelimesta kuuluu usein: ”Olette jonossa, palvelemme teitä mahdollisimman pian, olkaa hyvä ja odottakaa sulkematta puhelinta…TAUSTAMUSIIKKIA…” Ja sama luuppi uudelleen ja uudelleen. 

Jonojen syyt ja seuraukset

Jono on yksi työvoimapulan näkyvä indikaattori. Joskus jono voi johtua huonosta työn organisoinnista, joskus kysynnän kasvu vain yllättää, joskus palvelu on alimitoitettu kulujen säästämiseksi, joskus taas on kyse ajoittaisesta ruuhkahuipusta. Mitä milloinkin, mutta tässä ajassa kyse on yhä useammin siitä, että sopivaa työvoimaa ei ylimalkaan ole saatavilla. 

Olemme tottuneet siihen, ettei Suomessa juurikaan tarvitse jonottaa missään, paitsi terveyskeskuksissa, jotka ovat jo kauan kärsineet työvoimavajeesta − ja tilanne on tilastojen mukaan vain pahenemaan päin. Kun viisi vuotta sitten vuoden 2016 aikana TE-toimistojen kautta ilmoitettiin yhteensä 35 000 sote-alan työpaikkaa, oli määrä viime vuonna jo 109 000 ja alkaneen vuoden ensimmäisen kuukauden perusteella kasvu jatkuu kovana myös tänä vuonna.

Työvoimavajeesta kärsivät kaikki osapuolet: yrityksille pula tarkoittaa menetettyä liikevaihtoa, julkisiin palveluihin piteneviä jonoja hoito- ja korjausvelan kasvaessa ja kotitalouksille ajanhukkaa, koska ajallakin on hintansa.

Kärsijöitä on paljon, mutta on joitain hyötyjiäkin. Työpaikoissa on nyt valinnanvaraa, mikä on hyvä uutinen työttömälle työnhakijalle. Työvoiman välittäminen on myös bisnestä, joten pula hyödyttää yksityisiä henkilöstöpalveluyrityksiä, sikäli kun työvoimapoolia riittää.  

Avoimia työpaikkoja ilmestyy kuin sieniä sateella

Avointen työpaikkojen määrä kasvaa nyt kasvamistaan, mikä on yllättänyt meidät kaikki myönteisesti mutta herättänyt tietysti myös huolen, miten paikat pystytään täyttämään. Työmarkkinoiden imusta kertovat myös tammikuun työttömyysluvut, vaikka työttömyys vähenikin aiempia kuukausia vaimeammin, kun koronarajoitusten kiristyminen käänsi lomautettujen määrän ainakin hetkellisesti kasvuun. 

Silmiinpistävimpiä tuoreissa tiedoissa ovat kuitenkin avointen työpaikkojen määriä koskevat ennennäkemättömät luvut. TEMin Työllisyyskatsauksen mukaan TE-toimistoissa tammikuun aikana avoinna oli yhteensä yli 208 000 työpaikkaa ja tammikuun lopussa työpaikkoja oli avoinna yhteensä 126 000, mikä on suurin luku kautta aikain. Tämä tarkoittaa, että työpaikkoja oli tarjolla liki 50 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten ja lähes 40 enemmän kuin tammikuussa 2020 ennen koronaa. Merkille pantavaa on sekin, että eniten lisääntyivät pitkäkestoiset työsuhteet, joissa ei ole kyse vuokratyöstä. 

Kaikki työpaikat eivät edes näy tilastoissa

Eivätkä näissä luvuissa ole edes mukana kaikki avoimet ja potentiaaliset työpaikat. TE-toimistojen lisäksi yksityiset henkilöstöpalveluyritykset tekevät hiki hatussa työtä välittääkseen työnantajien toimeksiannosta työvoimaa eri tehtäviin ja työpaikkoja ilmoitetaan myös monissa muissa paikoissa TE-toimistojen lisäksi. Näitä paikkoja ei aina ilmoiteta TE-toimistoihin. Vuoden 2020 tietojenLinkki toiselle sivustolle perusteella TE-toimistoille ilmoitetaan vain noin 43 % kaikissa avoinna olleista paikoista. 

Jotta me täällä pääkallopaikalla ymmärrämme työvoimakapeikkoihin liittyvät ongelmat paremmin, meidän pitää selvittää, kuinka paljon ja minkälaisia avoimet työpaikat ovat sekä kuinka nopeasti määrä kasautuu. Millaiset työpaikat viipyvät avoinna, mitä taitoja niissä vaaditaan ja millaisia työehtoja on tarjolla? 

Laatu korvaa määrää 

Määrä korvaa laatua ja laatu korvaa määrää. Tämä voi pitää paikkansa liikuntaharrastuksissa, mutta ei työelämässä. Laatu korvaa monissa tapauksissa määrää siten, että tehokas ja osaava työntekijä pystyy paikkaamaan kollegoja, mutta työntekijöiden määrällä ei voi korvata laatua, jos osaamista ei ole.

Valtio ja kunnat – ja kohta myös hyvinvointialueet – vastaavat lähtökohtaisesti työvoiman laadusta. Jatkuva oppiminen on päivän sana. Meidän on lisättävä valmiuksia tuotantorakenteen siirtämiseen vihreäksi ja digitalouteen. Koulutustarjontaa ollaankin lisäämässä vastaamaan nimenomaan työelämän suuntaa ja tarpeita. 

Mutta myös yksilöiden itsensä on toimittava tässä kehityksessä oman osaamisensa kapellimestareina!

Elina Pylkkänen, alivaltiosihteeri