Työttömyys on oire kohtaanto-ongelmasta

”Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma hidastaa kasvua, heikentää talouden tuotantopotentiaalia, kumuloi työttömyyttä sekä kasvattaa julkisia menoja. Ongelma on kuitenkin korjattavissa omin voimin”, kirjoittaa alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen.

Kuten helmikuun luvut osoittavat, työttömyys ei vain ota pienentyäkseen. Työttömien työnhakijoiden määrä lasketaan sadoissa tuhansissa, kun taas avointen työpaikkojen määrä on alle kymmenesosa työttömien määrästä. Työvoiman heikko kysyntä kertoo, että kasvavia yrityksiä on liian vähän. Työttömyys on konkreettinen seuraus sekä talouden matalasuhdanteesta että työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta.

Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma pitää ottaa vakavasti, sillä se hidastaa kasvua, heikentää talouden tuotantopotentiaalia, kumuloi työttömyyttä sekä kasvattaa julkisia menoja. Kohtaanto-ongelma on kuitenkin korjattavissa omin voimin, kun taas vahvaan talouskasvuun pieni avotalous tarvitsee uusien kasvualojen lisäksi globaalin korkeasuhdanteen vetoapua. 

Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma pitää korjata

Kun yritysten tarvitsemaa osaamista ei ole saatavilla, kasvun pullonkaulat tulevat nopeasti vastaan. Tälläkin hetkellä, kun talouden kasvubuustia yhä odotellaan ja työttömiä on satoja tuhansia, on joidenkin alojen osaajista pulaa − esimerkiksi sähköasentajista, infrarakentajista ja teollisuuden työntekijöistä.

Vaikka Ruotsin työllisyysaste on viitisen prosenttiyksikköä korkeampi ja tuotantorakenne laveampi, muodostaa työmarkkinoiden epäsuhta ongelman sielläkin. Yrityskyselyn mukaan kolmasosa rekrytoinneista epäonnistuu, kun etsittyä osaamista ja ammattitaitoa ei hakijoilta löydy (Vasiliou, 2026). Kysymys on viime kädessä koulutuksesta ja järjestelmän kyvystä tuottaa osaajia työnantajien tarpeeseen. 

Koulutuksen on palveltava yritysten kasvua ja opiskelijoiden työuria

Jotain kummallista tässä työttömyyden ja taantuman yhtälössä on, sillä kaikki ammattioppilaitokset, ammattikorkeakoulut sekä yliopistot väittävät tekevänsä yritysyhteistyötä, jonka tavoitteena on tuotekehitys ja kasvun kiihdyttäminen. Jos yhteistyötä on, se on ilmeisesti liian vähäistä tai lyhytjänteistä projektirahoituksilla sinnittelevää toimintaa, jota tehdään enemmänkin oppilaitoksen kuin yrityksen aloitteesta. 

Kansantalouden tilastojen perusteella nykyinen tekeminen ei riitä tuottamaan kasvua eikä työllisyyttä. Kysymys kuuluukin, miten ihmeessä Euroopan maiden keskimäärinen työttömyysaste on alle kuusi prosenttia ja jokaisessa EU-maassa työttömyys on Suomea matalampi.

Monissa maissa koulutusjärjestelmä on systemaattisemmin ja kiinteämmin integroitu työmarkkinoihin. Afrikan köyhimmissäkin maissa yliopistokoulutus on ollut pakko rakentaa yritysten tarpeiden pohjalle, sillä muunlaiseen koulutukseen ei ole varaa. 

Maailmalla hyviksi koettuja käytäntöjä on pystyttävä omaksumaan meilläkin. Koulutusorganisaatioiden vastuuta opetustarjonnan työmarkkinarelevanssista on kiristettävä ja taloudelliset kannustimet on muutettava ohjaamaan opinnot kohti työmarkkinoiden osaamistarpeita. Myös työelämärelevantteja uudelleenkoulutuksia on järjestettävä ja ohjattava rakenteellisen työttömyyden uhreja eteenpäin – kädestä pitäen, kuten vastikään valmistunut tutkimus kehottaa (ETLA & Labore, 2026). 

Euroopassa sovelletaan kiehtovia malleja, jossa koulutus integroituu osaksi maan tai alueen innovaatioekosysteemiä, kuten Ranskassa ja Espanjan Baskimaalla.

Quebecin teknologian siirtokeskusmalli yhdistää koulutuksen, yritykset ja T&K-työn

Kanadan Quebecin osavaltiossa on ollut jo 40 vuotta käytössä malli, jota kutsutaan teknologian siirtokeskukseksi. Se on erittäin vaikuttava ja kansainvälisesti tunnustettu innovaatiojärjestelmä. Malli perustuu ammatillisten oppilaitosten yhteydessä toimiviin itsenäisiin keskuksiin, jotka tukevat yritysten tuotekehitystä ja innovaatioita. 

Quebecissä toimii 59 tällaista keskusta, jotka kattavat lähes kaikki toimialat maataloudesta tekoälyyn. Yli 90 prosenttia keskusten asiakasyrityksistä kertoo innovaatiokykynsä parantuneen yhteistyön myötä. Teknologian siirtokeskukset palvelevat lähinnä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joilla ei ole omia T&K-resursseja. Malli on kustannustehokas, sillä julkinen perusrahoitus kattaa vain noin neljänneksen toiminnan rahoituksesta. Keskukset sijaitsevat eri puolilla osavaltiota, jotta kehitysyhteistyö on mahdollista myös kasvukeskusten ulkopuolella tukemassa alueellista elinvoimaa. 

Kanadassa teknologian siirtokeskukset ovat keskeisessä roolissa kasvustrategioissa, kuten digitaalisessa transformaatiossa ja vihreässä siirtymässä. Ne toimivat siltana akateemisen tutkimuksen ja liiketoiminnan välillä, mikä nopeuttaa uusien teknologioiden omaksumista sekä tuotteiden kaupallistamista ja parantaa yritysten kilpailukykyä.  

Tarkempi kuvaus Kanadan mallin rakenteesta sekä Ranskan ja Espanjan Baskimaan järjestelmistä on aiheena juuri julkaistussa tutkimuksessa (Ferretti & Mäenpää, 2026). Malli tarjoaa suuntaviivoja Suomen koulutusjärjestelmien kehittämiselle ja koko EU:n mittakaavassa ammatillisen koulutuksen strategian suunnittelutyöhön.

alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen