Jaksaako talous vielä sinnitellä työllisyyden varassa?
Taloustieteen perinteisiä teoreettisia lainalaisuuksia on moneen kertaan koeteltu. Usein on jouduttu luopumaan vanhoista talousopeista, kun todellisuus ei tottele paperilla todistettua talousteoriaa. Yksi tällainen kummajaisuus ohitettiin aivan äsken, kirjoittaa alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen kolumnissaan.
Usean vuoden nollakorkotilanne oli täysin ennakoimaton ilmiö, josta ehti muodostua uusi normaali. Kun korot sitten yhtäkkiä lähtivät nousuun, se pelästytti kaikki talouden toimijat, vaikka reaalikorko on yhä negatiivinen.
Inflaatio pysytteli monien vuosien ajan alle Euroopan keskuspankin (EKP) asettaman 2–3 prosentin inflaatiotavoitteen siitä huolimatta, että harjoittamansa rahapolitiikka oli melkein vuosikymmenen ajan ekspansiivista. Pankin operaatiot lisäsivät rahan määrää taloudessa ja ohjauskorko oli pitkään negatiivinen. Inflaatiota ei kyennyt nostamaan myöskään kansallinen el-vyttävä finanssipolitiikka ja erilaiset palautumis- ja elpymispaketit.
Vasta energiakriisi ja heti perään Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan saivat inflaation vauhtiin, jopa kaksinumeroisiin lukemiin monissa Euroopan maissa. Ja nyt keskuspankit vuorostaan taistelevat hintojen nousua vastaan ohjauskorkoja taajaan nostamalla. Inflaatiota pelätään, koska se saa talouden romahtamaan ylikuumenemisen kautta, vaikka laman saa aikaiseksi myös hintojen jatkuva aleneminen eli deflaatio. Yritykset eivät halua tehdä investointeja tai toiminnan kasvattamista alenevilla hinnoilla. Eikä kuluttajatkaan halua ostaa vielä tänään, kun huomenna saa halvemmalla. Siksi talous pysähtyy.
Nopeasti nousseet hinta- ja korkotasot ovat kasvattaneet taantuman riskiä merkittävästi. Toistaiseksi Euroopassa ja USAssa korkea työllisyys ja työvoiman vahva kysyntä ovat pystyneet torjumaan taantuman. Eli vaikka tuotanto olisikin supistunut kahtena peräkkäisenä kvartaalina – kuten perinteinen määritelmä kuuluu – ei talouden voida väittää olevan taantumassa, koska työllisyys on pysytellyt huippulukemissa. Tähän saakka meilläkin tilanne on ollut hyvin valoisa työllisyyden osalta. Vaikka reaalinen ostovoima ei ole kasvanut, on korkea työllisyys taannut positiivisen vireen myös kotimaiseen kulutuskysyntään ainakin kulutuksen arvon nimellisenä kasvuna.
Kesän jälkeiset työllisyysluvut ovat suuntaa-antavia talouden käänteiden ennusmerkkinä. Kesätyöt loppuvat, opiskelijat palaavat opintojensa pariin ja arki palaa työmarkkinoille. Heinäkuun luvuissa nähtiin jo selvää pudotusta työllisten sekä kasvua lomautettujen määrissä, mutta ei vielä hälyttäviä työttömyyslukuja. Elokuussa tilanne on vain hieman heikentynyt työttömyyden suhteen. Lomautettuja on tullut lisää, mutta työttömiksi heitä aletaan kirjata vasta kun lomautusta on jatkunut vähintään kolmen kuukauden ajan. Lisäksi avointen työpaikkojen määrät ovat kuukausi toisensa perään vähentyneet, mutta työpaikkoja on edelleen tarjolla paljon enemmän kuin ennen koronakriisiä.
Talouden investointibuumi toivottavasti kantaa yli notkahduksen. Suurin osa investointihankkeistamme edustaa puhdasta siirtymää, mikä tuottaa helpotusta energian saatavuuteen ja hintoihin, mutta tarvitsee paljon myös osaavaa työvoimaa toteutuakseen. Eli inflaatio alenee ilman että työttömyyden tarvitsee kasvaa. Taas kumoutuu yksi talousteoria.
Toivoa antaa myös se, etteivät EU, USA tai Kiina tietenkään ole painumassa taantumaan ennusteiden mukaan. Suomen tilanne lähitulevaisuudessa riippuu nyt ennen kaikkea tärkeimpien vientimaidemme tilanteesta, joista USA on noussut kaikkein tärkeimmäksi kauppakumppaniksi. Eikä valitettavasti vähiten sodan ja sotilaallisen varustautumisen takia.
Sen sijaan tilanne loi varallisuusarvojen huimalle nousulle otollisen maaperän, ja nyt nähty kuplan puhkeaminen kiinteistömarkkinoilla aiheuttaa toimialaspesifejä konkursseja ja työttömyyttä.
Elina Pylkkänen, alivaltiosihteeri