Palkkatukisääntely edellyttää jo nyt varsin paljon harkintaa työvoimaviranomaiselta ja järjestelmä sallii tuen hakijan taustojen selvittämisen
Palkkatukisääntelystä ja palkkatuen myöntämisen vaatimasta harkinnasta on käyty viime päivinä julkista keskustelua medioiden välityksellä. Työ- ja elinkeinoministeriön johtava asiantuntija Ville Heinonen kommentoi tässä kolumnissa palkkatukilainsäädännöstä käytyä keskustelua yleisellä tasolla. Ministeriöllä ei ole toimivaltaa ratkaista yksittäisiä palkkatukiasioita.
Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa palkkatuen lainsäädännön valmistelusta ja KEHA-keskus työvoimaviranomaisten käytössä olevista tietojärjestelmistä. Työvoimaviranomaiset vastaavat puolestaan tukien myöntämisestä, maksamisesta ja takaisinperinnästä eli tukea koskevan lainsäädännön soveltamisesta.
Palkkatuki on harkinnanvarainen tuki työnantajalle työttömän työnhakijan palkkaamiseksi ja työvoimaviranomaisella on varsin paljon harkintavaltaa arvioidessaan tuen myöntämisen tarkoituksenmukaisuutta. Huomioon voidaan ottaa erilaisia seikkoja arvioitaessa, kuinka todennäköisesti tuetusta työstä saatu kokemus voi auttaa työnhakijaa työllistymään tukijakson jälkeen. Palkkatukisääntelyssä on lisäksi asetettu työnantajaan ja työsuhteeseen liittyen eräitä ehtoja tuen saamiselle. Kaikkia tukia ja avustuksia koskevana yleisperiaatteena kansallisen sääntelyn lisäksi tukea myöntävän viranomaisten on tukea myöntäessään huomioitava myös esimerkiksi EU:n suoraan sovellettava valtiontuki- ja pakotesääntely.
Mikäli tuen myöntämisen ehdot täyttyvät ja harkinta on johtanut tuen myöntämiseen, on tuen saajien näkökulmasta tärkeää, että harkinnan lopputuloksen pysyvyyteen voi luottaa. Työvoimapoliittista tarkoituksenmukaisuusharkintaa ei kuitenkaan pidä sekoittaa tilanteisiin, joissa tukea saaneelle työnantajalle ei olisi alun perinkään tullut myöntää tukea joko työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain tai jonkin muun sääntelyn, kuten esimerkiksi EU:n pakotesääntelyn, mukaan. Säädösten vastaisiin tilanteisiin voidaan ja pitää puuttua nykylainsäädännönkin nojalla jälkikäteen.
KEHA-keskus ylläpitää valtakunnallisia sähköisiä järjestelmiä, joiden kautta työnantajat voivat hakea palkkatukea ja työvoimaviranomainen tekee palkkatukea koskevia päätöksiä. Järjestelmät tarjoavat rakenteen työvoimaviranomaisen päätöksenteolle, mutta ne eivät rajoita työvoimaviranomaista tekemästä muuta tarpeelliseksi katsomaansa selvitystyötä asian ratkaisemiseksi. Työvoimaviranomainen voi siis pyytää tuen hakijalta lisäselvityksiä tai selvittää muista lähteistä tuen myöntämisen säädösten- ja tarkoituksenmukaisuuden harkitsemiseksi olennaiseksi katsomiaan seikkoja. Työvoimaviranomaiset myöntävät työnhakijoiden työllistymisen edistämiseksi työnantajille myös muita tukia kuin työvoimapalveluiden järjestämislain mukaista palkkatukea. Näiden tukien myöntäminen ei tapahdu KEHA-keskuksen ylläpitämien järjestelmien kautta.
Työ- ja elinkeinoministeriössä on parhaillaan käynnissä palkkatukisääntelyn uudistamisen valmistelu, jonka yhteydessä voidaan arvioida, onko nykyistä sääntelyä tarpeen joiltain osin täsmentää julkisuudessa esillä olleiden kaltaisten tapausten ehkäisemiseksi. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että palkkatukisääntelyä on myös kritisoitu monimutkaisuudesta ja sen hallinnollisesta raskaudesta. Erilaisten uusien ehtojen lisääminen kasvattaisi entisestään sääntelyn monimutkaisuutta ja hallinnollista taakkaa.
Myös säädöksiä soveltavat työvoimaviranomaiset joutuvat tasapainoilemaan tuen myöntöpäätöksen tekemiseksi tehtävän selvitystyön ja siitä työvoimaviranomaiselle sekä työnantajille aiheutuvan hallinnollisen taakan välillä arvioidessaan, missä vaiheessa asiaa on selvitetty riittävästi. Esimerkiksi vuonna 2025 Suomessa tehtiin noin 11 200 palkkatukipäätöstä ja valtaosa työnantajista toimii asianmukaisesti. Lisäksi TEM tekee yhteistyötä KEHA-keskuksen ja työvoimaviranomaisten kanssa sen arvioimiseksi, millaisilla muilla toimilla työvoimaviranomaisia voitaisiin tukea heidän tehtävässään.
johtava asiantuntija Ville Heinonen, työ- ja elinkeinoministeriö