Rakenteellinen työttömyys puretaan rakenteita muuttamalla

”Rakennetyöttömyyttä voidaan vähentää esimerkiksi jatkokoulutuksilla, työvoimapoliittisilla palveluilla, asuntopolitiikalla, kannustinloukkujen purkamisella ja työmarkkinoiden joustavuutta lisäämällä. Rakenteellisen työttömyyden purkaminen vaatii kaikilta osapuolilta määrätietoisia toimia”, kirjoittaa alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen kolumnissaan.

Ilahduttavia ja kauan kaivattuja talouskasvun käynnistymisen havaintoja on jo nähtävissä. Työllisyys on hienoisessa kasvussa, vaikka työttömyysluvuista päätellen tilanne on yhä synkkä.

Suhdannekäänne on vihdoin todellisuutta, vaikka kasvuvauhti on vielä hidasta. Kuitenkin jo nyt talouden asiantuntijat ja elinkeinoelämän edustajat varoittelevat Suomen talouskasvun törmäävän jo keskipitkällä aikavälillä osaavan työvoiman saatavuuden haasteisiin. Tällä hetkellä pelko tuntuu hätävarjelun liioittelulta, sillä työvoimaa on reservissä ennätysmäärä.

Korkea-asteen koulutettuja työttömiä on reilut 80 000 ja keskiasteen koulutuksen suorittaneita työttömiä yli tuplaten tuo määrä. Toisaalta huoli osaavan työvoiman saatavuudesta on relevantti. Pitkät paussit työelämästä voivat aiheuttaa osaamisen ja taitojen vanhenemista sekä työkyvyn heikkenemistä. Rakenteellinen eli työvoiman tarpeeseen vastaamaton työttömyys syntyy juuri tätä kautta, kun pidempään työttömänä olleet eivät täytä avautuvien työpaikkojen vaatimuksia tai työmahdollisuudet ovat eri puolella maata kuin työttömät.

Rakennetyöttömyys tarkoittaa pitkäaikaista työttömyyttä, joka ei likimainkaan poistu edes korkeasuhdanteessa talouskasvun myötä. EU-komissio on arvioinut, että Suomen rakenteellinen työttömyysaste olisi vajaat kahdeksan prosenttia. Paitsioon jäävien työttömien määrä talouden piristyessä olisi siten järkyttävän suuri, kun työttömyysaste tällä hetkellä on reilut 10 prosenttia. Tämän arvion perusteella näyttää tosiaankin siltä, että Suomen talouskasvun rajat tulevat nopeasti vastaan. Voimmeko vain hyväksyen niellä tämän, tietäen kuinka vahvat koulutusrakenteet ja kasvun muut edellytykset meillä tosiasiassa on?

Kehitys ei ole vääjäämätön, vaikka tilastot todistavat, että rakenteellinen työttömyys kasvaa lähes systemaattisesti suhdannesyklistä seuraavaan. Työmarkkinoidemme kohtaantotehokkuus heikkenee taantumasta taantumaan (Keränen, 2023). Tämä aiheuttaa sen, että matalasuhdanne tulee sitä raskaammaksi koko yhteiskunnalle, mitä enemmän työttömiä on jo ennen kuin laskusuhdanne alkaa. 

Rakennetyöttömyyttä voidaan vähentää esimerkiksi jatkokoulutuksilla, työvoimapoliittisilla palveluilla, asuntopolitiikalla, kannustinloukkujen purkamisella ja työmarkkinoiden joustavuutta lisäämällä. Rakenteellisen työttömyyden purkaminen vaatii kaikilta osapuolilta määrätietoisia toimia. Onnistuminen vaatii ennakoivuutta ja joustavuutta koulutusjärjestelmässä ja työllisyyspalveluissa, työttömien omaa aktiivisuutta sekä työnantajilta väljempää seulaa osaamispotentiaalin havaitsemisessa. Onhan meillä on todistettavasti maailman osaavin työikäinen väestö kansainvälisten osaamiskartoitusten mukaan (PIAAC, 2024).  

Koulutuksen tulee seurata työmarkkinoiden osaamistarpeita

Huippuosaajista on jatkuva pula, myös matalasuhdanteen aikana. Talous ja työmarkkinat ovat jatkuvassa muutoksessa. Eri toimialojen välillä sekä toimialojen sisällä yksittäisissä yrityksissä tapahtuu liikehdintää molempiin suuntiin: hiipumista ja vilkastumista. Siksi näemme erityisesti nyt käyntiin lähteneessä noususuhdanteessa K-kirjaimen muotoisen toipumisen merkit. Tällä kertaa etenkin tekoälytaitureista – sekä kehittäjistä että soveltajista – kilpaillaan työmarkkinoilla, kun taas monet aiemmin huippuduuneja tarjonneet koulutukset jättävät työttömiksi.

Vaikka ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllisyysaste pitää parhaiten myös matalasuhdanteessa, akateeminen koulutus ei ratkaise rakenteellisen työttömyyden kumuloitumisen ongelmaa. Tarvitsemme myös ammatillisen koulutuksen suorittaneita huippuosaajia nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän. 

Rakenteellisen työttömyyden lisäksi tai juuri sen vuoksi haasteemme on koulutuksen kumuloituminen ja jakautuminen epätasaisesti. Koulutus kasaantuu samoille ihmisille, kun tutkintoja suorittaneet ahmivat lisää koulutusta erityisesti niinä aikoina, jolloin työmarkkinat eivät vedä. Sillä ei myöskään nosteta korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuutta, joka on meillä romahtanut ja jäänyt selvästi jälkeen muiden Pohjoismaiden tasosta. Haasteena on se, etteivät perusasteen varassa olevat hakeudu aktiivisesti tai pääse jatko-opintoihin. Työttömyyden kova koura tarttuu erityisesti henkilöihin, joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta. 

Koulutukseen ja opintoihin pakottaminen oppivelvollisuuden jälkeen tuntuu väärältä lähestymistavalta. Motivaation on oltava opiskelijalla itsellään. Sen sijaan voimme vaikuttaa koulutus- ja muiden järjestelmien rakenteisiin ja sisältöihin sekä taloudellisiin kannusteisiin ehkäistäksemme ja vähentääksemme rakenteellista työttömyyttä. 

alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen