Työvoiman liikkuvuus merkitsee myös aivovientiä
Viime ajat olemme olleet huolissamme työvoimapulasta monilla eri aloilla, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa ja monilla tieto- ja viestintätekniikan aloilla. Pelkästään omalla työvoimalla ei näitä työpaikkoja pystytä täyttämään. Siksi olemme muiden Euroopan maiden tapaan houkutelleet työntekijöitä ulkomailta. Työperäinen maahanmuutto onkin lisääntynyt, toteaa alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen kolumnissaan.
Maahanmuuttajien määrä oli viime vuonna suurempi kuin koskaan aiemmin. Tänä vuonna ennätys rikotaan taas. Nettomaahanmuutto on noin 57 000 henkilöä tänä vuonna. Suurin osa on työperäistä maahanmuuttoa. Luvun taakse piiloutuu se valitettava tosiasia, että maasta muuttajienkin määrä on suuri.
Nettomaahanmuutto tarkoittaa maahan muuttaneiden ja maasta muuttaneiden välistä erotusta. Viime vuonna maastamme muutti pois 15 650 henkilöä, ja vuotta aiemmin 13 500. Vuonna 2018 muuttajia oli lähes 20 000. Tästä on syytä olla huolissaan, sillä lähtijöistä suurin osa on korkeasti koulutettuja.
Suomesta muuttaa pois kipeästi tarvitsemaamme työvoimaa
Suhteutettuna väestöön eniten lähtijöitä on Ahvenanmaalta ja Uudeltamaalta. Lähtijöissä on hieman enemmän naisia kuin miehiä. Tyypillinen muuttaja on 25–44-vuotias, eli parhaassa työiässä oleva ja vähintään toisen asteen tutkinnon suorittanut. Juuri sellainen, jonka tarvitsisimme itsekin kipeästi työmarkkinoillemme. Lähes puolella lähtijöistä on korkea-asteen tutkinto, ja he muuttavat pääsääntöisesti korkean kehitysasteen maihin. Suurin muuttovirta kulkee Ruotsiin, Isoon-Britanniaan, Yhdysvaltoihin, Saksaan ja Espanjaan.
Lähtijöistä miltei puolet on ulkomaalaistaustaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi on kouluttanut nämä henkilöt tai tarjonnut työpaikan, mutta pitovoima on pettänyt. Voi olla, että nämä henkilöt eivät enää koskaan palaa Suomeen. Huippuosaajista käydään maailmanlaajuista kilpailua. Meilläkin on houkuttimeksi säädetty esimerkiksi tuloverotukseen avainhenkilölaki, joka keventää tulijan veroastetta parhaimmillaan jopa parillakymmenellä prosenttiyksiköllä.
Poismuuttajista toinen puoli on suomalaisia. Suurin osa heistä lähtee hankkimaan työkokemusta ja uusia kontakteja ulkomailta. Tämä on sinänsä toivottavaa ja kuuluu myös EU-sisämarkkinoiden perusvapauksien piiriin. Aiheellisesti huolissaan voi sen sijaan olla siitä, että paluumuuttajamme eivät helposti löydä osaamistaan vastaavaa työtä kotimaassaan. Monet paluumuuttajat ovat ilmaisseet turhautumisensa sanoen, että on helpompi muuttaa pois kuin muuttaa takaisin Suomeen.
Suomen kansantalouden ongelmana on pitkään ollut vaihtotaseen alijäämä. Muun muassa viennin arvo on tuontia heikompi. Pienen avotalouden kasvu riippuu pitkälti viennistä. Huonoin mahdollinen vientiartikkeli on human capital eli aivovienti.
Meillä ei pitäisi olla varaa kouluttaa työvoimaa muiden maiden tarpeisiin. Toisaalta, jos työvoima liikkuu vapaasti edestakaisin rajojen yli, kaikki maat hyötyvät ja innovointi kasvattaa tuottavuutta laajasti. Muuttoliikkeen kasvaessa ja kansainvälistyessä meidän on edelleen parannettava veto- ja pitovoimaamme. Vähintäänkin meidän on toivotettava ulkomailta takaisin palaavat lämpimästi tervetulleiksi kohentamaan meidän osaamispääomaamme ja kansainvälisiä kontakteja.
alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen