Hyppää sisältöön
Media

Tiedolla johtaminen on ”uusi normaali”

12.6.2020 7.27
Kolumni

Työllisyysasteen nousu katkesi koronakriisiin. Uusia työttömiä on lähes satatuhatta ja heidän lisäkseen vielä entuudestaan työtä vailla oleva osatyökykyisten joukko. Nyt, jos koskaan tarvitaan vaikuttavia työllisyystoimia.

Työ- ja elinkeinoministeriö ja sen yhteydessä toimiva Vaikuttavuusinvestoimisen osaamiskeskus sekä ARVO-liitto käynnistivät koronapysähdyksen hetkellä yhteiskunnallisen hyödyn mallinnusprojektin, jossa tunnistetaan työllistymisen todennäköisyyteen vaikuttavia tekijöitä aivan uudella tavalla. Projektissa mallinnetaan osatyökykyisten työllistymisen näkökulmasta kriittiset tekijät ja niihin vaikuttamalla saavutettavissa oleva yhteiskunnallinen hyöty.

Projekti kulkee käsi kädessä pian julkaistavan ministeriön selvitystyön kanssa, jossa kartoitettiin vammaisten henkilöiden työllisyyden esteitä kokonaisvaltaisesti yli sektorirajojen. Yhdessä nämä projektit ovat rakentamassa edellytyksiä yhdenvertaisille työmarkkinoille ja vaikuttavuuslähtöiselle työllisyyden hoidolle.

Ymmärtääksemme ilmiötä paremmin haastattelimme 30 työllistymisen asiantuntijaa valtionhallinnon yksiköistä kuntien työvoimapalveluihin ja järjestökentän palveluntuottajiin. He nostivat esille keskeisimpiä tekijöitä, miksi osatyökykyisten työllistyminen on ollut Suomessa niin hankalaa, hidasta tai kallista.

Kuka on osatyökykyinen?

Tiedämme, että työmarkkinoiden ulkopuolella on useita kymmeniä tuhansia ihmisiä, joilla olisi sairaudestaan, vammastaan tai haasteellisesta elämäntilanteestaan huolimatta paljon annettavaa työnantajille ja yhteiskunnalle. Mutta emme tiedä täsmällisesti, keitä he ovat, mitkä tekijät vaikuttavat eniten heidän työllistymiseensä ja kuinka paljon heitä oikein on.

Jo termi ”osatyökykyinen” on hankala ja ihmisen lokeroiva. Perinteisen näkemyksen mukaan osatyökykyisellä on siis jäljellä osa työkyvystään, mutta syystä tai toisesta hän ei voi olla täysillä töissä. Työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä voi olla monia: elämänkriisi, sairaus, vamma tai itsetunnon puute. Liian moni sokea, pyörätuolilla liikkuva tai riippuvuussairaudesta kärsivä joutuu edelleen kokemaan olevansa epäkelpo työntekijäksi, vaikka osaamista riittäisi vaikka mihin.

Työkyky tulisi kuitenkin aina nähdä suhteessa tehtävään työhön sekä ihmisen mahdollisuuksiin tehdä työtä omien edellytystensä mukaisesti. Osatyökykyisyys katoaa, kun työn sisältö, tekijän osaaminen ja edellytykset tehdä sitä kohtaavat.

Muutoslistalla on tuttuja asioita

Työllistymisen palveluissa, tuissa ja etuuksissa on lukuisia tulo- tai byrokratialoukkuja, joiden purkaminen on mahdotonta niin kauan kuin kehitämme järjestelmää ongelmalähtöisesti. Onko ajateltu, että parempi tukkia mahdollisten väärinkäyttäjien varalta porsaanreiät kuin mahdollistaa suurimman osan työllistyminen? Erilaisista palveluista, tuista ja etuuksista, niiden saamisen ehdoista ja yhteensovittamisesta on tullut niin hankalaa ja monimutkaista, että moni lannistuu ennen kuin löytää itseään ensimmäisestä työpaikasta puhumattakaan, että vielä pysyy siellä.

Työkyky tulisi kuitenkin aina nähdä suhteessa tehtävään työhön sekä ihmisen mahdollisuuksiin tehdä työtä omien edellytystensä mukaisesti. Osatyökykyisyys katoaa, kun työn sisältö, tekijän osaaminen ja edellytykset tehdä sitä kohtaavat.

Suomessa hyväksytyksi työn teon malliksi on usein katsottu ”100 % töissä tai niiden ulkopuolella”. Joustavammat mahdollisuudet tehdä työtä elämäntilanteen ja omien voimavarojen mukaisesti, ajasta ja paikasta riippumattomasti ovat kuuluneet ”downshiftaajien” tai muiden ”epätyöntekijöiden” eetokseen. Korona-aika viimeistään osoitti, että työtä voidaan tehdä huomattavasti nykyistä joustavammin, ja vähintään yhtä tehokkaasti.

Voisivatko koronanjälkeiset työmarkkinat tunnistaa myös erilaisten ihmisten tuoman lisäarvon? Todellinen diversiteetti tarkoittaa eri näköisiä, eri ikäisiä, erilaisilla taidoilla ja tarpeilla varustettuja ammattilaisia – ei vain eri sukupuolta tai eri etnisistä taustoista tulevia työntekijöitä.

Turhautuminen samojen asioiden uudelleen keksimiseen vaivaa kaikkia. Kehittämishankkeiden opit on jo omaksuttu: sektorirajat ylittävä johtaminen, monialainen yhteistoiminta ja sen resursointi, varhainen puuttuminen, yksilöllinen ja tarvelähtöinen työote tuottavat parhaat tulokset. Miten opit saadaan vielä juurtumaan perustason tekemiseen?

Koronasta katalysaattori

Nyt käynnissä olevan mallinnusprojektin tarkoituksena on tehdä näkyväksi, keitä ovat osatyökykyiset ja mikä on heidän tuottavuuspotentiaalinsa, mikä edistää työllistymistä ja mikä ei. Mallinnuksessa osatyökykyiset henkilöt segmentoidaan heidän työllistymisensä tai työssä pysymisensä todennäköisyyteen vaikuttavien muuttujien perusteella. Näitä ovat muun muassa koulutus, työhistoria, asuinpaikka, palveluasiakkuus ja motivaatio.

Uskomme, että huolellinen segmentointityö antaa käsityksen tosiasiallisista työllistymisen esteistä ja mahdollisuuksista. Ymmärtämällä työllistymistodennäköisyyksiin vaikuttavia muuttujia voimme alkaa johtaa työllistymistä edistäviä toimenpiteitä tiedolla: Kohdentaa resursseja aiempaa huomattavasti tarkemmin ja oikeisiin kohtiin koulutus- ja urapolkuja.

Mallinnus tuottaa vaikuttavuusperusteisen työllistymispalvelujen hankintamekanismin, joka mahdollistaa segmenttikohtaisen tulosten hankinnan.

Eri osatyökykyisten segmenttien työllistymistodennäköisyyksien ja urapolkujen tilamuutosten mallintamisen jälkeen lasketaan, mitä työllistyminen inhimillisesti ja taloudellisesti tuottaa. Kenellekään ei ole epäselvää, että työmarkkinoiden ulkopuolelle jääminen tulee kalliiksi molemmissa merkityksissä.

Liisa Björklund
Tutkija, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mallintaja

Anni Kyröläinen
Asiantuntija, työ- ja elinkeinoministeriö

Kolumni
Sivun alkuun