Pykälät edellä avaruuteen: Miksi Suomi tarvitsee oman avaruuslain?
Avaruustoiminta tuo mieleen painottomuudessa leijuvat astronautit, näyttävät rakettien lähdöt ja legorakennelmaa muistuttavan kansainvälisen avaruusasema ISS:n. Mitään näistä ei ole totuttu liittämään Suomeen, vaikka tosiasiassa suomalaista teknologiaa on jo mukana lukuisissa avaruuteen lähetetyissä luotaimissa, satelliiteissa ja ISS:llä. Suomen tai suomalaisen organisaation itse avaruuteen lähettämät avaruusesineet ovat kuitenkin vielä puuttuneet.
Tilanne on nyt muuttumassa. Satelliittien koon pienennyttyä lähelle maitopurkkia ja laukaisuhintojen laskettua alalle pääsee uusia toimijoita, kuten opinnäytetöitä tekeviä yliopistoja ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia etsiviä yrityksiä. Aalto-1 ja Aalto-2, ensimmäiset suomalaiset satelliittit odottavat laukaisuaan lähiaikoina.
”Oma satelliitti! Onkohan niistä jotain sääntöjä?”, pohtii juristi
Suomi on sitoutunut YK:ssa 1960-ja -70-luvuilla tehtyihin avaruussopimuksiin. Näistä kolme tärkeintä ovat avaruuden yleissopimus, vastuusopimus ja avaruusesineiden rekisteröintisopimus, joista Suomi on osapuolena kahdessa ensimmäisessä. Rekisteröintisopimukseen liittyminen on vireillä.
YK:n sopimusten mukaan avaruutta voivat kaikki valtiot käyttää ja tutkia tasapuolisuuden, yhteistyön ja rauhanomaisuuden periaatteita noudattaen. Jokaisella avaruutta käyttävällä valtiolla on vastuu avaruustoiminnastaan. Valtion vastuu ulottuu paitsi sen omaan toimintaan, myös sen lainsäädäntövallan alla olevien yksityisten, ts. yritysten, yliopistojen ja myös kansalaisten, toimintaan. Avaruustoimintaa voikin harjoittaa vain valtion luvalla ja valvonnassa.
Sopimusten mukaan valtiolla on myös vahingonkorvausvastuu mahdollisista avaruusesineiden aiheuttamista vahingoista. Lisäksi avaruuteen lähetetyt esineet on rekisteröitävä kansalliseen ja YK:n rekisteriin.
”Valtion vastuu"…, havahtuu juristi. "Siitähän on heti säädettävä laki!”
YK:n avaruussopimukset asettavat oikeuksia ja velvollisuuksia vain valtioille. Alun perin avaruustoimintaa harjoittivatkin ainoastaan valtiot, mutta nykyään yhä useammin satelliitin omistaa ja sitä operoi yksityinen toimija. Ulottaakseen avaruussopimusten velvoitteet yksityisiin toimijoihin moni valtio on päätynyt säätämään kansallisen avaruuslain.
Kansallinen avaruuslaki on EU-maista Ruotsilla, Tanskalla, Itävallalla, Belgialla, Hollannilla, Iso-Britannialla ja Ranskalla. Yhdysvalloilla ja Venäjällä on hyvin kattava avaruuslainsäädäntö. Perinteisten avaruusvaltioiden lisäksi avaruuslakeja ovat viime vuosina säätäneet valtiot, joiden yliopistot tai yritykset ovat lähettäneet piensatelliitteja.
Kansallisella lainsäädännöllä valtio implementoi kansainväliset velvoitteensa toimijoiden vastuiksi lupa-, rekisteröinti- ja valvontamenettelyjen kautta. Lailla valtio myös hallinnoi avaruustoimintaan liittyviä riskejään edellyttämällä toiminnasta riskianalyysiä etukäteen, vaatimalla tarvittaessa lisävakuutuksia ja pidättämällä maksamistaan vahingonkorvauksista takautumisoikeuden toiminnanharjoittajaa kohtaan.
Avaruus tarjoaa yrityksille huikeita uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Kansallisella avaruuslainsäädännöllä valtio voi edistää toimialan kehittymistä luomalla selkeät puitteet yksityisen sektorin avaruustoiminnalle sekä joustavat lupa- ja rekisteröintimenettelyt. Hyvässä avaruuslaissa ovatkin tasapainossa valtion vastuut ja alan suotuisan toimintaympäristön edellytykset.
Maija Lönnqvist
Lakimies
20.3.2017
********************************************************************************************************************
Maija Lönnqvist on lakimies työ- ja elinkeinoministeriössä elinkeino- ja innovaatio-osastolla.
Maija toimii kansallista avaruuslainsäädäntöä valmistelevan työryhmän sihteerinä. Lisäksi hän
on Euroopan avaruusjärjestön talous- ja hallintokomiteassa Suomen delegaatti.
********************************************************************************************************************
