Kuluttajaturvallisuuslaki on kulutustavaroiden ja -palveluiden turvallisuuden yleislaki

Kuluttajaturvallisuuslainsäädännön lähtökohtana on, että kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen on oltava turvallisia. Tavara tai palvelu ei saa aiheuttaa vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Vastuu turvallisuudesta on toiminnanharjoittajalla eli tuotteen valmistajalla, maahantuojalla ja jakelijalla tai palveluntarjoajalla.

Voimassa oleva kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) tuli voimaan 1.1.2012. Kuluttajaturvallisuuslain ja sitä edeltäneen lainsäädännön tarkoituksena on varmistaa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuus sekä ennaltaehkäistä kulutustavaroista ja kuluttajapalveluista aiheutuvia terveys- ja omaisuusvaaroja. Vaaran ilmetessä varmistetaan, että vaara saadaan riittävän tehokkaasti poistettua ja vahingot estettyä tai minimoitua.

Kuluttajaturvallisuuslainsäädäntöä uudistetaan

Kuluttajaturvallisuuslainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan. Uudistus koskee niin kulutustavaroiden kuin kuluttajapalvelujen turvallisuutta koskevaa yleistä lainsäädäntöä, erityisesti kuluttajaturvallisuuslakia. Taustalla ovat sekä EU:n yleisestä tuoteturvallisuusasetuksesta johtuvat muutostarpeet että kansalliset uudistamistarpeet. Tätä työtä varten työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän, joka on aloittanut työskentelynsä tammikuussa 2024.

EU:n yleinen tuoteturvallisuusasetus (GPSR) tuli voimaan 12.5.2023, ja sitä aletaan soveltaa kaikissa jäsenvaltioissa 13.12.2024. Se korvaa EU:n yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Yleisen tuoteturvallisuusasetuksen kansallinen täytäntöönpano edellyttää kuitenkin, että sen säännösten kanssa päällekkäiset säännökset kumotaan. Samoin on säädettävä tietyistä asioista, kuten seuraamuksista ja viranomaisten toimivaltuuksista. Samassa yhteydessä päivitetään kuluttajapalvelujen turvallisuutta koskevaa yleistä sääntelyä niin, että se on ajantasaista ja johdonmukaista.

• EU:n yleisen tuoteturvallisuusasetuksen täytäntöönpano ja kuluttajapalveluturvallisuussääntelyn uudistaminen (Hankeikkuna)

Tavarat ja palvelut eivät saa olla vaarallisia

Kuluttajaturvallisuuslailla asetetaan vaatimukset turvalliselle kulutustavaralle ja kuluttajapalvelulle. Samoin annetaan perusteet sille, miten niiden vaarallisuutta arvioidaan. Toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, ettei tavara tai palvelu ole vaarallinen. Havaitessaan vaaran, toiminnanharjoittajan tulee ilmoittaa tästä valvontaviranomaiselle. Samalla on ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin hän on ryhtynyt vaaran takia.

Toiminnanharjoittajan tulee tietää tarjoamastaan tuotteesta riittävästi ja osattava arvioida siihen liittyvät riskit. Tämän lisäksi hänen on annettava kuluttajille mm. käyttö- ja huolto-ohjeita ja varoituksia, jotta he voivat arvioida tuotteeseen liittyvät vaarat. Kuluttajien informoinnista on säädetty tarkemmin valtioneuvoston asetuksella kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista (613/2004).

Riskejä sisältävistä palveluista laadittava turvallisuusasiakirja

Tiettyjä, merkittäviä riskejä sisältävää palvelua tarjoavan toimijan tulee laatia kirjallinen turvallisuussuunnitelma eli turvallisuusasiakirja.

Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi huvipuisto, kuntosali, leikkikenttä, seikkailu- ja elämyspalvelu, kiipeilykeskus, uimaranta, uimahalli ja laskettelukeskus.

Tarkempia säännöksiä turvallisuusasiakirjan sisällöstä ja laatimisesta on annettu valtioneuvoston asetuksella eräitä kuluttajapalveluja koskevasta turvallisuusasiakirjasta (1110/2011).

Kuluttajaturvallisuuslaki ei sisällä korvausvastuuasioita

Kuluttajaturvallisuuslainsäädännössä ei säännellä esimerkiksi korvausvastuuta koskevista kysymyksistä. Siinä ei myöskään lähtökohtaisesti säännellä kuluttajansuojalaissa säädetyistä seikoista tai rikosoikeudellisista kysymyksistä. Lain ulkopuolelle jäävät myös ympäristöhaitat, asiakkaan mahdollinen tyytymättömyys tavaraan tai palveluun sekä laatukysymykset siltä osin, kun kyse ei samalla ole tuoteturvallisuuteen liittyvistä asioista.

Kuluttajaturvallisuuslaki on yleislaki, jota ei pääsäännön mukaan sovelleta silloin, kun muualla lainsäädännössä on tiettyjen kulutustavaroiden tai -palvelujen turvallisuutta koskevaa sääntelyä.

Jos turvallisuutta koskeva sääntely erityislainsäädännössä ei kuitenkaan kata kaikkia turvallisuuskysymyksiä tai jos siinä ei edellytetä vähintään samaa turvallisuustasoa tai hallinnolliset pakkokeinot eivät ole yhtä kattavia, yleislakia voidaan soveltaa sellaisiin kulutustavaroiden ja -palvelujen turvallisuutta koskeviin seikkoihin, joihin erityislainsäädäntö ei tuo riittävää turvallisuustasoa.