Säädösmuutosten työllisyysvaikutukset ja niiden arviointi

Lainsäädännön työllisyysvaikutusten arviointi on perustaltaan samanlaista kuin muissakin yhteyksissä toteutettava politiikkamuutosten työllisyysvaikutusten arviointi. Arvioinnissa käytettävät menetelmät riippuvat muun muassa siitä, pyritäänkö arvioimaan paitsi suoria, myös erilaisia välillisiä vaikutuksia. Vaikutukset voivat myös erota lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Soveltuvan arviointimenetelmän valinta riippuu myös käytettävissä olevasta aineistosta.

Olennaista on jo säädösvalmistelun varhaisessa vaiheessa pyrkiä tunnistamaan mahdollisia vaikutusmekanismeja, jotta nähdään, miltä osin on tarpeen tehdä tai teettää työllisyysvaikutusarvio. Vaikutusarvioinnissa olisi tunnistettava paitsi sellaiset työllisyysvaikutukset, joita säädösmuutoksella tavoitellaan, myös ei-tavoitellut tai ei-toivotut vaikutukset.

Yksinkertaistetun kehikon avulla voi tunnistaa, liittyvätkö vaikutukset työvoiman kysyntään, tarjontaan ja/tai työmarkkinoiden tasapainoon.  Kehikko tarjoaa systemaattisen tavan käydä tarkistuslistan tapaan läpi erityyppisiä työllisyysvaikutuksia. Se ei itsessään siis ole väline vaikutusarviointiin vaan pikemminkin väline sen tunnistamiseen, olisiko teetettävä vaikutusarvio.

Kehikkoa käyttäen on laadittu myös joukko esimerkkitapauksia. Osa esimerkeistä on kuvitteellisia esimerkkejä,  osa puolestaan toteutettuja säädösmuutoksia.