FI SV EN

YK:n avaruussopimukset – muisto menneisyydestä, matkalla tulevaisuuteen

29.6.2017 14.20
Kolumni

Kansainvälinen avaruusoikeus perustuu viiteen 1960-luvulla YK:n puitteissa tehtyyn sopimukseen: Avaruuden yleissopimus - avaruustoiminnan perustuslaki.

Vuonna 1967 tehty avaruuden yleissopimus (Outer Space Treaty) on keskeisin kaikista avaruussopimuksista. Muut sopimukset täydentävät sen säännöksiä. Sopimukseen on liittynyt yli 100 valtiota, mukaan lukien Suomi.

Avaruuden yleissopimuksen tavoitteena on taata kaikille valtioille vapaa ja tasapuolinen oikeus tutkia ja käyttää avaruutta. Valtiot ovat velvollisia toimimaan yhteistyössä ja edistämään avaruustoiminnan avoimuutta. Avaruuden käyttöä rauhanomaisiin tarkoituksiin korostetaan ja sopimus kieltääkin yksiselitteisesti joukkotuhoaseiden lähettämisen avaruuteen.

Sopimuksen mukaan valtioilla on kansainvälinen vastuu kansallisesta avaruustoiminnasta ja yksityisten toimijoiden harjoittama avaruustoiminta edellyttää ao. valtion lupaa ja valvontaa.

Vastuusopimus turvaa vahingonkärsijän aseman

1968 tehdyn kansainvälistä vastuuta avaruusesineiden aiheuttamasta vahingoista koskevan sopimuksen tavoitteena oli varmistaa vahingon korvaaminen oikeudenmukaisesti. Sopimukseen on liittynyt noin 100 valtiota, ml. Suomi.

Sopimuksen mukaan avaruusesineen lähettänyt valtio on korvausvastuussa avaruusesineen aiheuttamista vahingoista. Korvauksia vaaditaan lähettäjävaltiolta diplomaattiteitse.

Rekisteröintisopimus auttaa tiedonsaannissa

Yleissopimus avaruuteen lähetettyjen esineiden rekisteröinnistä tehtiin vuonna 1975 ja sillä on yli 60 osapuolta. Suomi valmistelee parhaillaan liittymistä sopimukseen.

Rekisteröintisopimus velvoittaa lähettäjävaltion rekisteröimään lähettämänsä avaruusesineet kansallisesti. YK:n pääsihteeri pitää kansainvälistä julkista rekisteriä avaruusesineistä. Rekisteriin kirjataan perustiedot avaruusesineestä, sen tehtävästä ja sijainnista avaruudessa.  

Pelastussopimus auttaa astronauttia pulassa

Vuonna 1970 solmittu sopimus avaruuslentäjien pelastamisesta ja palauttamisesta sekä ulkoavaruuteen lähetettyjen esineiden palauttamisesta tarkentaa avaruusyleissopimuksen avaruuslentäjiä koskevaa sääntelyä. Sopimuksella on noin 100 osapuolta, ml. Suomi.

Sopimuksen mukaan valtion on autettava alueellaan hädässä olevia avaruuslentäjiä ja palautettava avaruuslentäjät lähettäjävaltiolle viivytyksettä. Valtion alueelle pudonneista avaruusesineistä on ilmoitettava lähettäjävaltiolle ja palautettava ne pyydettäessä.

Kuusopimus – avaruussopimusten musta hevonen?

Kuusopimus laadittiin 1970-luvun lopulla turvaamaan kuun ja muiden taivaankappaleiden yhteisen edun mukaista käyttöä Sopimuksen mukaan kuuta saa käyttää vain rauhanomaisiin tarkoituksiin. Kuuta tai sen alueita tai luonnonvaroja ei voida sopia yhden tai useamman valtion omaisuudeksi. Lisäksi kiinnitetään huomiota kuun ympäristön suojeluun.

Kuusopimukseen on liittynyt alle 20 valtiota, eikä esimerkiksi mikään merkittävistä avaruusvaltioista ole sen osapuoli. Kuusopimuksen periaatteet ovat kuitenkin palanneet kansainväliseen keskusteluun, kun kiinnostus avaruuden luonnonvarojen hyödyntämiseen on kasvanut.

Mitä seuraavaksi: uusia sopimuksia vai teemakohtaisia periaatteita?

YK:n avaruussopimusten päivittämisestä muuttuneen toimijakentän mukaiseksi ja sopimusten säännösten tulkinnanvaraisuuksien vähentämiseksi keskustellaan. Yhteistä tahtoa tähän ei kuitenkaan ole löytynyt. Lisäksi avaruuden yleissopimuksen periaatteita avaruuden yhteisestä käytöstä pidetään edelleen varsin toimivina eikä niitä ole katsottu olevan syytä muuttaa.

Uudet toimijat, ml. pienet yritykset, uudet teknologiat ja toimialat, kuten cube-satelliitit, avaruusturismi ja avaruuskaivokset, sekä tiettyjen kiertoratojen ruuhkaisuus ja lisääntyvä avaruusromun määrä aiheuttavat kuitenkin haasteita, joihin avaruussopimusten säännöksistä ei löydy vastauksia.

Toimivaksi tavaksi täydentää sopimusten säännöksiä onkin todettu tiettyä teemaa, kuten avaruusromu tai kaukokartoitus, koskevien kansainvälisten suositusten laatiminen joko YK:ssa tai muilla kansainvälisillä forumeilla.  Koska avaruus on kaikille yhteistä, kansainvälinen keskustelu yhteisistä säännöistä tulee jatkumaan aktiivisena tulevaisuudessakin.

Maija Lönnqvist, lakimies