Vuorotteluvapaajärjestelmän jatkamista ja vapaan ajalta maksettavien korvaustasojen riittävyyttä selvittävä työryhmä

Tavoitteet ja tuotokset

Vuorotteluvapaalain seurantatutkimuksen mukaan vuorotteluvapaa on melko hyvin täyttänyt sille asetetut tavoitteet ja sen perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä vuorotteluvapaan vaikutuksista vuorottelijoiden jaksamiseen yleensä ja erityisesti siihen, onko vapaan käytöllä vaikutuksia kokonaistyöuran kestoon ja työ-organisaatioiden toimintaan. Lisäksi sen pohjalta on tietoa vuorotteluvapaan vaikutuksista työllisyyteen ja sijaisten työllistettävyyteen sekä heidän valikoitumiseensa. Myös työnantajien kokemukset vapaan hyvistä ja huonoista puolista on selvitetty.

Uusien selvitysten pohjalta lain vakinaistamisesta, sen kehittämisestä ja rahoituspohjasta on tehtävissä ratkaisut.

Valmistelun lähtökohtana korostetaan työlainsäädännön valmistelussa noudatettua hyvää kolmikantaista valmistelutapaa ja uudistusten toteuttamista yhteisymmärryksen pohjalta.

Lähtökohdat

Pääministeri Vanhasen hallituksen hallitusohjelman mukaan vuorotteluvapaa-järjestelmän vakinaistamista sekä sen käyttötapojen parantamista ja korvaustasojen riittävyyttä selvitetään kolmikantaisesti. Myös eduskunta on edellyttänyt vastauksessaan valtioneuvoston selontekoon työelämästä (EK 10/2005 vp), että hallitus kiirehtii vuorotteluvapaajärjestelmän vakinaistamista.

Hallitusohjelman mukaisen kolmikantaisen selvitystyön työn tueksi työministeriö käynnisti työpoliittisen tutkimusohjelman puitteissa vuonna 2004 vuorotteluvapaata koskevan tutkimuksen, jonka tulokset ovat nyt käytettävissä (Työpoliittinen tutkimus nro 279, Vuorotellen vireäksi, Vuorotteluvapaan seurantatutkimus, Työministeriö). Tutkimus käsitteli vuoden 2003 alusta voimaan tulleen uudistetun vuorotteluvapaalain vaikutuksia. Sen tarkoituksena oli selvittää vuorotteluvapaan vaikutuksia vuorottelijoiden jaksamiseen, vuorotteluvapaan käytön vaikutuksia kokonaistyöuran kestoon ja työorganisaation toimintaan. Lisäksi siinä tarkasteltiin vuorotteluvapaan vaikutuksia työllisyyteen ja sijaisten työllistettävyyteen ja heidän valikoitumiseensa. Tutkimuksen kohteena olivat myös vuorotteluvapaan yleisyys ja sen ominaispiirteet.

Vuorotteluvapaasta aiheutuvat kustannukset rahoitetaan siten, että valtio vastaa Kansaneläkelaitoksen maksamien vuorottelukorvausten rahoituksesta kokonaan ja ansioon suhteutettujen työttömyyspäivärahojen osalta peruspäivärahaa vastaavasta suhteellisesta osuudesta. Työttömyyskassan osuus on 5,5 % ja loppuosa rahoitetaan työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksulla.

Työvoimaviranomaisten näkökulmasta vuorotteluvapaa on varsin vaivaton hallinnoida eikä se aiheuta lisätyövoiman tarvetta.

Vuorotteluvapaalain määräaikaisuutta puolsi vielä vuonna 2003 se, että työvoiman saatavuutta oli vaikea ennustaa. Lisäksi katsottiin, että riittävän pitkän määräajan kuluessa oli mahdollisuus selvittää yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa vuorotteluvapaan vaikutuksia työssä jaksamisen näkökulmasta sekä myös tätä tavoitetta tukevaa, mahdollisesti sopivampaa rahoitustapaa. Myös mahdollisuutta pitää vuorotteluvapaa osa-aikaisena ei ehditty riittävästi selvittää voimassa olevaa lakia valmisteltaessa.