Energiakolumni: Ilmasto edellä: EU:n säädösmylly käy korkeilla kierroksilla

31.3.2016 11.56
Kolumni

Euroopan komissio suoltaa tänä vuonna yksin energia-alalla ilmoille noin sata aloitetta, joista kymmenkunta lainsäädäntöehdotusta. Helmikuussa annettu ”talvipaketti” sisälsi ennen kaikkea energian toimitusvarmuuteen liittyviä hankkeita. Tästä eteenpäin paketteja riittää joka vuodenajalle ja vähän ylikin.

Mistä tämä ennätyssuma?

Jean-Claude Junckerin johtama komissio on päässyt työssään hyvään vauhtiin reilun vuoden jälkeen ja tässä vaiheessa komission elinkaarta saadaan yleensäkin suuri joukko aloitteita. Tämä ei kuitenkaan selitä energiaruuhkaa, muilla sektoreilla kun vasta säädösputkia viritellään. Osaltaan myös sääntelyn laatuun panostaminen on karsinut ehdotuksia.

Pari vuotta sitten terminä lanseerattu energiaunioni on yksi lähestymistapa selittää säädösruuhka. Sen taustalla oli Ukrainan kriisin aiheuttama huoli erityisesti kaasun toimitusvarmuudesta. Matkan varrella energiaunionin käsite laajeni ja siitä muodostui synonyymi EU:n energiapolitiikalle. Uutta onkin lähinnä se, että säännöstön kehittämistä tehdään nyt poikkeuksellisen kokonaisvaltaisesti ja suunnitelmallisesti.

Pohjavirta energiaunionin alla on tarve vastata EU:n omaan huutoon eli syksyllä 2014 asetettuihin ilmasto- ja energiatavoitteisin. Olennaisin pyrkimys on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 40 % prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Keinot tähän löytyvät markkinoiden tehostamisesta, energiatehokkuudesta, uusiutuvan energian edistämisestä jne., mikä edellyttää toimivaa säännöstöä. Kaiken tämän perustana on lopulta globaali ilmastopolitiikka. Pyrkimys ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen sai uutta uskoa Pariisin COP21-kokouksessa joulukuussa.

Ilmasto edellä

Vaikka energiapolitiikan kolminaisuuteen kuuluu myös taloudellisesta kilpailukyvystä ja energian toimitusvarmuudesta huolehtiminen, on paino monelta osin nyt ilmastoulottuvuudessa. Tämä näkyy siinäkin, että komissio antoi ehdotuksen ensi vuosikymmenen päästökauppajärjestelmäksi jo viime kesänä.

Tulevana kesänä nähdään sitten ehdotus päästökauppasektorin ulkopuoliseksi nk. taakanjakopäätökseksi – meillekin kriittinen asia sikäli, että velvoite näistä päästövähenemistä on jäsenvaltiokohtainen. Suomelle metsien päästönielujen kautta tärkeä maankäytön LULUCF-ehdotus on myös tuloillaan.

Toimielinten ovella ruuhkaa

Taotaanko tässä ilmaston pelastavaa sampoa vai sortuuko unioni jälleen kerran norminäpertelyyn? Emme vielä tiedä. Olennaista on käyttää tilaisuus ja pyrkiä laatimaan mahdollisimman selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus. Pallo on aluksi komissiolla, mutta loppuvuodesta avainpelaajat ovat jo ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti.

Suomalaiselle edunvalvonnalle tämä asettaa haasteensa. Ensinnäkin komission suuntaan tulee toimia määrätietoisesti jo säädösehdotuksia pohjustettaessa. Tästä esimerkkinä on biomassalle kaavailtu kestävyyskriteeristö, jonka valmisteluun komissiossa olemme metsä- ja biotalousmaana ottaneet erityisen aktiivisen otteen. Muita ensiarvoisen tärkeitä tulevia ehdotuksia liittyy uuden eurooppalaisen sähkömarkkinamallin laatimiseen, uusiutuvan energian edistämiseen sekä energiatehokkuusnormien uudistamiseen.

Säädöksistä lopulta päätettäessä vaikeusaste vielä kohoaa, kun neuvoston ja parlamentin kantoja aletaan sorvata ja sovittaa yhteen. Suomelle on pienenä jäsenvaltiona tärkeätä saada erityispiirteemme – kuten kylmä ilmasto lämmitystarpeineen ja pimeät talvet – huomioitua. Meille itsestään selvät asiat ovat monelle eksotiikkaa. Rajalliset panokset tuleekin kohdistaa oikeaan paikkaan.

Kuinka venymme kaikkeen

Suomi ei kykene yksin viemään läpi ainuttakaan ehdotusta eikä myöskään estämään päätöksiä. Siksi on olennaista etsiä samanmielisiä kumppaneita ja kyetä muutoinkin löytämään niitä kuuluisia yhteisiä nimittäjiä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Virkakunta tekee tässä taatusti kaikkensa. Tarpeen on myös suomalaisen toimijapiirin mahdollisimman yhtenäinen viesti Brysselissä. Tässä auttaa parhaillaan työstettävä kansallinen energia- ja ilmastostrategia, jonka tärkeänä tarkoituksena on pohtia myös EU-vaikuttamisen kärkiä.

Toivon mukaan saamme tämän ”supervuoden” seurauksena aikanaan toimivan ja kokonaisvaltaisen EU:n energiasäännöstön, sellaisen joka ansaitsee nimen energiaunioni. Onnistumisen kriteereinä näen erityisesti sääntelyn tarkoituksenmukaisuuden ja toimiviin markkinoihin nojautumisen.

31.3.2016

Riku Huttunen,  TEM:n energiaosaston ylijohtaja