Työministeri Jari Lindströmin puhe Yläfemma! -hankkeen päätösseminaarissa
Säätytalo 15.1.2019
Hyvät työllisyyden asiantuntijat
Suomessa on voitu iloita jo jonkin aikaa hyvästä työllisyyskehityksestä
Marraskuun tilastojulkistus oli historiallinen. Hallituksen tavoite nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin oli toteutunut. Toinenkin työllisyystavoite toteutui, sillä työllisten määrä on kasvanut hallituskauden alusta marraskuuhun 2018 mennessä 117 300 hengellä.
Työttömyys on vähentynyt merkittävästi. Työ ja elinkeinotoimistoissa oli marraskuun lopussa vajaa 230 000 työtöntä työnhakijaa, mikä lähes 42 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.
On syytä iloita myös pitkäaikaistyöttömyyden tuntuvasta vähenemisestä. Vähintään vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita oli marraskuussa 66 300. Laskua edellisestä vuodesta on 25 500 henkeä. Pitkäaikaistyöttömistä noin puolella työttömyys oli kestänyt yli kaksi vuotta. Henkilömäärä oli vähentynyt 13 700 henkilöllä.
Mikä parasta, kehitys on ollut hyvää jokaisen ELY-keskuksen alueella. Huolestuttavaa on, että työ- ja elinkeinoministeriön ennusteen mukaan pitkäaikaistyöttömien määrä jää vuonna 2020 edelleen korkeammaksi kuin ennen vuoden 2008 finanssikriisiä.
On tärkeää, että työ ja tekijä kohtaavat.
Työ- ja elinkeinoministeriön selvitys toi esille, että uusia työpaikkoja syntyi vuonna 2017 enemmän kuin vuosina 2014–2016. Negatiivinen uutinen oli se, että täyttämättä jääneiden työpaikkojen määrä oli vuonna 2017 lähes kaksinkertainen vuoteen 2016 verrattuna. Syyskuussa julkaistussa Ammattibarometrissä TE-toimistoissa työvoimapula-ammateiksi määriteltiin useampi ammatti kuin aikaisemmin, kaikkiaan 48 ammattia.
Talouden suhdanteet vaikuttavat työttömyyttä lyhentävästi tai pidentävästi. Kaikki toimet, joilla voidaan tukea kasvua ovat tärkeitä. Pitkän aikavälin kasvun näkökulmasta merkittävä työmarkkinahaasteemme on rakenteellinen työttömyys, joka osoittaa, että työmarkkinat eivät toimi toivotulla tavalla.
On selvää, että meillä on työttöminä työnhakijoina työvoimapotentiaalia, joka on niin sanotusti ’alikäytössä’. Tämä on myös inhimillisesti katsoen kestämätöntä. Uskon, että te kaikki pohditte, miten mahdollisimman moni työtön voisi työllistyä. Kaikki keinot, joilla rakenteellista työttömyyttä voidaan vähentää, ovat nykyisessä tilanteessa kallisarvoisia.
Pitkittyneet työttömyydet ovat haaste kustannusten maksajille ja palvelujärjestelmälle.
Työllisyyden alueella on ilonaiheiden ohella myös vaikeita asioita eli niin sanotusti ’tricky problems’. Työttömyys vähenee, mutta pitkäaikaistyöttömien suhteellinen osuus työttömistä, 29%, on edelleen varsin suuri. Henkilön työllistyminen vaikuttaa paitsi hänen omaan talouteensa, myös julkiseen talouteen. Työttömyyden aikaiset työttömyysturvamenot rasittavat valtion ja kuntien taloutta. Lisäksi työttömyys muun muassa vähentää verotuloja ja yksityistä kulutusta.
Pitkäaikaistyöttömyydestä haluan korostaa, että henkilöiden tilanteet ovat hyvin erilaisia. Tämä näkyy myös siinä, että yli vuoden työttömänä olleita on TE-toimiston kaikilla palvelulinjoilla.
Meillä kaikilla työllisyyden edistäjillä on jonkinlainen käsitys ongelmakohdista ja pullonkauloista. Työttömien terveydentilan selvittäminen ja terveysongelmien hoitaminen näyttäisi olevan yksi pullonkaula työllistymisen polulla. Pidän kuntoutuslääkäri Raija Kerättären ja johtaja Tuija Oivon selvitystyötä erittäin hyvänä lähtökohtana ongelman ratkaisemiseksi. Tehdyt esitykset ovat konkreettisia ja mielenkiintoisia. Otan esimerkiksi esityksen lisätä sosiaalisten kriteerien käyttöä julkisissa hankinnoissa. Nyt tuota mahdollisuutta ei käytetä laajasti, vaikka lainsäädäntö tarjoaa sen yhtenä keinona edistää muita heikommassa asemassa olevien työttömien työllistymistä. Julkisilla hankinnoilla työllistämistä onkin lisättävä selvästi nykyisestään.
Hallitus päätti budjettiriihessä perustaa selvityshenkilöiden esittämän valtakunnallisen työkykyohjelman. Tarkoitus on kehittää pitkäaikaistyöttömien työ- ja toimintakyvyn sekä kuntoutustarpeen yksilöllistä tunnistamista. Ohjelma valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyönä.
Olisi hyvä, jos työnantajat voisivat rekrytoinneissaan selvittää myös pitempään työttömänä olleiden osaamista ja vahvuuksia. Näin näyttäisikin olevan, sillä tutkimustiedon mukaan suurin osa työnantajista painottaa rekrytointitilanteessa osaamista, työssä vaadittavaa asennetta ja motivaatiota. Lähiaikoina julkaistavassa Itä-Suomen yliopiston pitkäaikaistyöttömien työllistymistä käsittelevässä tutkimuksessa saadaan samanlaisia tuloksia. Tässä on viestiä myös palvelujärjestelmälle. Työttömät tarvitsevat tukea osaamisen kehittämisessä, työn hakemissa ja osaamisen esiin tuomisessa.
Hallituskausi alkaa olla lopuillaan. Poimin muutamia hallituksen toimia.
Usein tuntuu siltä, että julkisuudessa hallituksen toimista esiin nostetaan ainoastaan ne, joiden katsotaan tarjoavan työttömille keppiä.
Aktiivimallista on tullut palautetta ja sitä on myös kuunneltu. Huhtikuussa 2019 tulee voimaan asetus, jossa laajennetaan niiden toimijoiden joukkoa, joiden järjestämä työllistymistä tukeva toiminta voidaan hyväksyä aktiivimallin edellyttämäksi aktiivisuudeksi. Näiden toimijoiden joukossa ovat muun muassa kunnat, Työttömien Keskusjärjestö ry ja sen jäsenyhdistykset sekä julkista rahoitusta saavat rekisteröidyt yhdistykset.
Aktiivimalli ja työttömien työnhakijoiden haastattelun järjestäminen enintään kolmen kuukauden välein on suuri haaste TE-palveluiden henkilöstölle. Urakan vaativuus tunnustettiin. Oli erittäin tärkeää saada lisämäärärahaa henkilöstön palkkaamiseen TE-toimistoihin.
Työllisyysmäärärahojen riittävyys ei ole ollut ongelmana, mihin on vaikuttanut työttömyysturvamäärärahojen käyttö palkkatuen, starttirahan ja liikkuvuusavustuksen rahoittamiseen.
On jouduttu tekemään myös toisenlaisia valintoja. On inhimillistä tarjota ratkaisua myös niille ihmisille, joiden kohdalla arvioidaan, että he eivät missään olosuhteissa pääsisi enää avoimille työmarkkinoille. Tällä hallituskaudella on säädetty kaksi kertaa eläketuesta. Eläketuki on tarkoitettu turvaamaan toimeentuloa ikääntyneelle työmarkkinatukea saavalle henkilölle, joka on ollut lähes yhtäjaksoisesti työttömänä 5 vuotta. Ensimmäinen ’Lex Lindström’ kohdistui ennen 1.9.1956 syntyneisiin. Lokakuussa eläketuki laajenee koskemaan työttömiä, jotka ovat syntyneet ennen 1.9.1958.
Pieniltä kuulostavat hallinnolliset muutokset voivat olla työttömille työllistymisen avaintekijöitä.
Huhtikuussa voimaan tulevan lakimuutoksen myötä pienimuotoinen työ vaikuttaa työttömyysetuuteen vasta, kun palkka on maksettu. Tämä on tärkeä parannus monelle osa-aika- tai keikkatyötä tekevälle, sillä se lisää tulojen säännöllisyyttä ja voi olla merkittävä kannuste.
TE-palvelujen ytimessä ovat työnantajien tarpeisiin vastaaminen ja onnistuneet työnhaun prosessit
Työnantajien mukaan työvoiman saatavuusongelmien taustalla ovat usein osaamiseen liittyvät syyt, esimerkiksi riittämätön koulutus. Hallitus on halunnut edistää työttömien mahdollisuuksia kehittää osaamistaan. Vuoden 2019 alusta alkaen 25 vuotta täyttänyt työnhakija ei menetä työttömyysetuuttaan lyhytkestoisten alle kuusi kuukautta kestävien opintojen vuoksi. Opintojen aikana työttömällä on velvollisuus hakea työtä. Opintoja pidetään tietyin edellytyksin työttömyysturvan aktiivimallissa tarkoitettuna aktiivisuutena. Toivottavasti kaikkiin tarjolla oleviin opiskelumahdollisuuksiin myös tartutaan.
Vuoden alussa käynnistettiin lyhyt kokeilu, jossa palkkatukeen kytketään työllistämispalkkio. Kohderyhmä on rajattu. Työllistämispalkkion tarkoituksena on edistää pitkään työttömänä olleiden tai osatyökykyisten työttömien työllistymistä. Kiinteä 4 000 euron kertapalkkio voidaan myöntää, jos elinkeinotoimintaa harjoittava työnantaja palkkaa palkkatuetussa työssä olevan henkilön toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Kokeiluaika päättyy 30.6.2019.
Tälle hallituskaudelle on ollut leimallista kehittää palveluja erilaisten kokeilujen kautta.
Vuosina 2017 ja 2018 toteutetut työvoima- ja yrityspalvelujen alueelliset kokeilut nousivat otsikoihin myös siksi, että kokeilua ei jatkettu vaan se päättyi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Kuten olen jo aikaisemmin tuonut esille, kokeiluissa saadut hyvät kokemukset eivät saa mennä hukkaan. Kokeilujen avulla lisätään myös yksityisten palveluntuottajien käyttöä työvoimapalvelujen tuottamisessa. Kokeilluista toimintamalleista saadaan varmasti eväitä palvelusektoreiden yhteistyön rakentamiseen maakuntamallissa.
YläFemma! -hanke on valtakunnallisena hankkeena voinut tehokkaasti tukea työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun -toimintamallin kehittymistä eri puolilla maata. Monet ESR –hankkeet ovat tuoneet jotakin uutta työllisyyspalvelujen parantamiseksi. Tärkeää on, että hankkeessa kehitettyjä toimintamalleja ja muita tuloksia jää myös osaksi palvelujärjestelmää.
Maakuntamalliin siirtymisen kynnyksellä on tärkeää tunnistaa toimivat mallit.
Meitä kaikkia tässä salissa olevia yhdistää maakuntamalliin valmistautuminen ja asiaan liittyvät epävarmuustekijät.
Huomasin, että tämän päivän aikana tulette kuulemaan monia alustuksia, joissa on keskiössä työttömien palvelu yhdessä, monialaisesti.
Työttömien tarpeita tulee arvioida monialaisesti, silloin kun laki näin edellyttää. Näkisin, että johtavana ajatuksena tulisi olla asiaan liittyvät monet hyödyt, ei pakko. Palvelutarpeita kannattaa arvioida monialaisesti.
Hyvät kuulijat, Tulevassa maakuntamallissa monialaisen yhteistyön tekeminen tehdään mahdolliseksi. Maakuntamallissa palveluiden järjestämisessä on entistä vähemmän hallinnonalojen rajoista johtuvia esteitä.
Yhteistyölle luodaan puitteet lainsäädännöllä, mutta yhteistyö ei synny itsestään, vaan monia palveluja tarvitsevien ihmisten työllistäminen vaatii palveluista vastuussa olevien yhteistyötä.