Meillä ei ole varaa olla ratkaisematta kohtaanto-ongelmaa

Viime kuukausina lähes joka areenalla on ihmetelty, miten meillä voi olla satoja tuhansia työttömiä työnhakijoita samaan aikaan, kun avoimia työpaikkoja on ennätysmäärin. Samaa voi ihmetellä myös syyskuun työllisyysluvuista, joissa työttömiä työnhakijoita oli 232 900 ja tekijää etsiviä avoimia työpaikkoja kokonaisuudessaan 171 500. Kohtaanto-ongelman syyt ja seuraukset ovat selvittämisen arvoisia.

Vaikka työttömyyttä ei voida eikä tarvitsekaan kitkeä kokonaan, pitäisi työmarkkinoiden toimivuuteen panostaa nykyistä enemmän. Filosofiasta lainatulla logiikalla yritän selvittää kohtaanto-ongelmaa dekomponoimalla eli purkamalla sen osiin, syyt ja seuraukset eritellen. 

Työmarkkinoilla on kohtaanto-ongelma, kun työttömien työnhakijoiden kyvykkyys riittäisi avoimena olevien työtehtävien vaatimuksiin, mutta silti työ ja tekijä eivät kohtaa eikä työsuhteita synny. Siispä ongelmaa voi lähteä etsimään työnhakijasta, työnantajasta ja myös työnvälittäjästä. Syitä ongelmaan voi löytää kaikilta kolmelta. 

Työttömiä työnhakijoita mietityttää byrokratia 

Työttömien työnhakijoiden keskeisimpiä ongelmia ovat taloudelliset kannusteet sekä vajaa osaaminen tai työkyky. Koska suuri osa avoimista työpaikoista on osa-aikaisia ja määräaikaisia, lyhytkestoinen ja riittämätöntä toimeentuloa tarjoava työsuhde ei ole läheskään aina houkutteleva. Monet pelkäävät sitä, miten tulot muuttuisivat työsuhteen päätyttyä. Työttömyysetuuksiin liittyy karensseja ja ansiosidonnaisen turvan uudelleenarviointia ja byrokratiaa. Sama pätee myös asumistukeen ja sen määräytymiseen. 

Työttömän työnhakijan työkunto tai osaaminen on myös saattanut ruostua tai vanhentua teknologioiden kehittyessä. Monille työnhakijoille myös liian pitkä työmatka voi asettua työnhaun esteeksi.

Rohkeutta rekrytointiin

Ikä ei useinkaan ole työnhakijalle ongelma, mutta monissa tapauksissa työnantaja näkee sen haittana. Ikäsyrjintä ei ole millään tavalla uusi ongelma vaan pikemminkin jo väistyvä, mutta silti sitä tapahtuu yhä. Työnantaja saisi ottaa enemmän riskiä rekrytoinneissa: voihan työsuhteen solmia koeajalla.

Työnantaja saattaa myös asenteellisesti ja ennakkoluuloisesti syrjiä ulkomaalaistaustaista työvoimaa kielitaidottomuuteen tai muihin työn vaatimuksiin vedoten. Lisäksi monissa tapauksissa yritykset tarvitsisivat enemmän tukea ja apua rekrytoinneissa ja työpaikkailmoituksissa. 

Työnvälitys tarvitsee digiä ja tekoälyä

Vaikka työnhakijalla ja työpaikalla olisi kaikki kunnossa, näiden yhdistämisessä on myös ongelmia.
Pohjoismainen työvoimapalvelumalli pyrkii useilla yhteydenotoilla saamaan vauhtia työnvälitykseen, mutta satoja tuhansia työttömiä ja työpaikkoja on mahdoton yhdistellä pelkästään ihmisvoimin. Siksi tekoäly ja digitaaliset sovellukset on valjastettava nopeasti työnvälitykseen kohtaamisten mahdollistamiseksi.

TE-palvelujen tiheämmät kontaktit ovat kuitenkin jo merkittävä parannus työttömien työnhakijoiden osaamisen kartoittamiseen ja koulutustäydennyksiin. Niiden avulla työntekijöiden kyvyt saadaan vastaamaan työpaikkojen vaatimuksiin. 

Entä sitten ne seuraukset?

Työn ja tekijöiden kohtaamattomuuden seuraukset ovat huonot mistä tahansa suunnasta tarkastellessa. Jos katsotaan työnantajien näkökulmaa, niin liikevaihtoa, palveluja ja investointeja on jäänyt toteutumatta ja näin ollen talouskasvua saavuttamatta. Työttömien työnhakijoiden näkökulmasta kohtaamattomuus tuottaa katkoksia työuraan, riskejä ansainta- ja toimintakykyyn ja loppujen lopuksi alempia eläkkeitä. Työttömyys merkitsee menetettyjä mahdollisuuksia. 

TEM:n analyysit kertovat, että jopa 130 000 työsuhdetta on jäänyt syntymättä, kun työ ei ole löytänyt tekijäänsä. Koko kansantalouden kannalta sanon, että meillä ei ole tähän varaa. Työikäisen väestön määrä vähenee vuosi vuodelta. Kohtaanto-ongelmaa pitää ryhtyä ratkaisemaan heti ja joka suunnasta käsin.

alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen