Energiasodan välitilinpäätös

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa, mutta Eurooppaan kohdistuvan energiasodan eri muodoissaan se aloitti jo syksyllä 2021. Energian niukkuus, hintojen nousu ja muut vaikeudet ovat osa laaja-alaista vaikuttamista. Nyt mitataan yhteiskuntien kestävyyttä. Alla viisi keskeistä huomiota aiheeseen Suomen näkökulmasta.

 

 

1. Vauhdilla irti venäläisestä energiasta

Suomessa käytetystä energiasta noin kolmannes on tuotu perinteisesti Venäjältä. Nyt vuoden vaihtuessa tuo osuus on jo lähellä nollaa. Pakotteet sekä Suomen omat toimet ovat lopettaneet puupolttoaineiden, putkikaasun, sähkön, öljyn ja kivihiilen tuonnin kokonaan. Monet Keski-Euroopan maat sen sijaan kipuilevat vielä pitkään kaasu- ja öljyputkista johtuvan Venäjä-riippuvuuden kanssa.

Suomen ripeän irtautumisen ovat mahdollistaneet kattava varautuminen sekä johdonmukaiset toimet. Kuin symbolina tälle, kelluva nesteytetyn maakaasun terminaali on juuri ajettu Inkoon satamaan varmistamaan maakaasuhuoltoamme.

2. Olennaista on energian saatavuus

Yhteiskunnan toimintojen kannalta elintärkeää onkin turvata nimenomaan energian jatkuva saatavuus, toimitus- ja huoltovarmuus. Energiaverkkomme ja satamamme ovat mahdollistaneet tuonnin uudelleensuuntaamisen. Menneenä vuonna tarpeen olivat muun muassa uudenlainen polttoaineiden hankinta, varastointi sekä infrastruktuurin vahvistaminen. Huoltovarmuusorganisaatiomme on osoittanut olevansa toimiva ja ketterä.

Energiasota on kuitenkin lisännyt sähköpulan riskiä. Sähkökatkokset aiheuttavat monenlaista, arvaamatontakin haittaa ja niitä tuleekin kaikin tavoin välttää. Tässä haastavassa tilanteessa kansalaiset ja yritykset ovat kiitettävästi vähentäneet ja uudelleenajoittaneet energian kulutustaan. Säästämisestä on kansalaisille annettu neuvoja ministeriön koordinoimassa Astetta Alemmas-kampanjassa. Tarvittaessa varaudutaan kierrättämään hallittuja 1-2 tunnin sähkökatkoksia.

3. Markkinat ovat energiahuollon perusta

Hintojen kohottua eräät kommentoijat ovat ehdottaneet energiamarkkinoiden toiminnan kahlitsemista sekä sääntelyyn tai peräti säännöstelyyn siirtymistä. Sähkön niukkuus toki näkyy korkeina hintoina, mikä ei kutenkaan tarkoita markkinoiden epäonnistuneen. Toimivat markkinat ovat joka tapauksessa paras tapa allokoida resurssit ja tuotanto tehokkaasti.

Voimakas sääntely sähkömarkkinoilla - esim. varsinainen tukkumarkkinoiden hintakatto - johtaisi tuonnin hiipuessa toistuviin sähköpulatilanteisiin. Vaikka olemme investointien myötä saavuttamassa ensimmäistä kertaa sitten 1960-luvun sähköomavaraisuuden vuositasolla, tarvitsemme talvikauden kulutuksen kattamiseksi edelleen vahvoja ulkomaanyhteyksiä. Pohjoismaiset ja eurooppalaiset sähkömarkkinat ovat meille vahvuus, eivät uhka. 

4. Tuet ja tulonsiirrot ovat poliittinen kysymys

Erityisesti viime viikkoina on puhuttu tarpeesta ja keinoista keventää kuluttajien kohtaamaa sähkön hintaa. Kertakorvaus ja maksuaikajärjestelyt ovat energiaosastolla ripeässä valmistelussa. Perimmiltään tässä ei kuitenkaan ole kyse energiapolitiikasta vaan tuesta ja tulonsiirroista ahdingossa oleville kansalaisille. Tässä poikkeuksellisessa tilanteessa myös näiden toimien rahoittaminen sähkönmyyjien tuottoja verottamalla on perusteltu ja ymmärrettävä toimi.

Pidemmällä aikavälillä toimeenpantavan kuluttajien hintakaton tai vastaavien toimien painopiste on luontevasti suurimpaan ahdinkoon joutuneiden auttamisessa. Sähkömarkkinoilla tulee joka tapauksessa säilyttää kannuste energian säästöön ja kysyntäjoustoon sähkön riittävyyden turvaamiseksi.

5. Pitkällä aikavälillä investoinnit ratkaisevat

Useamman vuoden katsannossa voimme voittaa toimitusvarmuus- ja hintahaasteet vain investoimalla puhtaan energian tuotantoon ja joustoa tuoviin ratkaisuihin. Tarvittavien hankkeiden määrä on huima ja valtio myös tukee hyviä hankkeita ennätysmäärin.

Mikään tuki ei kuitenkaan riitä, mikäli yritysten investointiympäristö ei ole vakaa ja ennustettava. Nyt tarvitaankin viisautta tehdä kestäviä, pitkäjänteisiä ratkaisuja esimerkiksi EU:n markkinasääntelyn osalta. Päättäväisyys, yhtenäisyys ja maltti ovat jatkossakin valtteja energiasodassa.

Riku Huttunen, ylijohtaja, työ- ja elinkeinoministeriö